Kangasala on ylpeä komean historiansa vaalimisesta. Hyvä niin. Eipä esimerkiksi noita kuninkaallisia ole Suomessa liiaksi asunut. Ymmärtääkseni historian arvostus on ollut paitsi kulttuurin ymmärtämistä niin myös tärkeä kytkös kunnan elinvoimaan yleisen arvostuksen ja matkailun kautta.
Pitkäjärven alueen päätettäväksi tulevasta kaavasta on keskusteltu luonnonsuojelun näkökulmasta. Hyvä niin. Kaava uhkaa muuttaa alueen olemuksen pelottavalla tavalla moderniksi asuinalueeksi. Siinä menevät tulevilta sukupolvilta lähteet, ehjät vanhat metsäalueet ja koskematon luonto. Ikuisiksi ajoiksi.
Suuressa vaarassa on myös Kaukajärvi, koko kaupunkiseudun helmi. Olen kartoittanut suurimman osan Pitkäjärven Kaukajärven hulevesiputkista kävelemällä järvet useasti ympäri. Jo nyt esimerkiksi Liutusta purkautuvat sadevedet suoraan Pitkäjärven kannaksen pieleen jokaisen sateen jälkeen aivan välittömästi. Rinteen rakentaminen ja teiden tekeminen lisää imeytymätöntä pintaa väistämättä. Tällaisella alueella hulevesien hallinta on mahdotonta.
Ovatko vanhatkaan kohteet toimenpidelistalla? Ei ihme, että Pitkäjärvi on huomattavasti Kaukajärveä huonommassa kunnossa jo nyt.
Vesireitti Kangasalta Messukylään on kulkenut alueen pikkujärvien ja Pitkäjärven sekä Kaukajärven kautta aikana, jolloin maa ei ollut nousut nykyisiin korkeuksiin. Taisipa sitä käyttää kirkkotienään kuningas Eerik XIV:n leski Kaarina Maununtytärkin Liuksialasta. Reittiä ovat käyttäneet perinnetiedon mukaan myös esimerkiksi pellavanmyyjät tullessaan markkinoille.
Pitäisikö alue palauttaa muinaismuistoksi ja sallia retkinuotion teko vain tuluksilla? Ei sentään.
Ihminen muokkaa ympäristöään väistämättä. On kuitenkin hyvä tietää kotiseutunsa luonnon merkitys sukupolvien ketjussa. Toivottavasti jokainen Kangasalan Pitkäjärven alueen kaavasta päättävä vierailee vielä viime hetkellä alueella. Päätöstensä seuraukset on välttämätöntä tiedostaa. Se on vastuullista politiikkaa tulevia sukupolvia ajatellen.
Jussi Hietala
Vehmaisten hoitokunnan (kalastuskunnan) aktiivi, Tampere