Jokainen lapsi ansaitsee kiitoksen – koululaisten stipendien jako pitää uudistaa

Sydäntä särki, kun katseli ulkopuolelle jääneitä, kirjoittaa lapsenlapsensa kevätjuhlassa ollut isovanhempi.

9.6. 5:00

Olin pienehkössä maalaiskoulussa lapsenlapseni kevätjuhlassa lauantaina 4.6. Juhlasta olisi jäänyt ihana kesämieli, jos siihen ei olisi liittynyt stipendien jakoa.

Stipendit ovat aina kuuluneet näihin juhliin, varmaan ajatuksena on kannustaa. Juhlan jälkeen tuli joidenkin aikuisten kanssa keskustelua siitä, että ketä se kannustaa ja miten tätä perinnettä voisi muuttaa niin, että se kannustaisi myös niitä, joilla on heikommat eväät. Sillä juuri heille kannustus antaisi uskoa, että minä olen jotain. He tarvitsevat tukea.

Stipendien jaon kriteeri voisikin kääntää niin, että tuetaan kaikkia. Kaikki kuitenkin yrittävät omista lähtökohdistaan. Jokaiselle oppilaalle voisi lahjoittaa hänen ikätasoisensa lahja. Eli jakaa rahat niin, että niistä riittäisi jokaiselle koulun tärkeälle lapselle.

Kevätjuhlassa oli paljon lahjoittajia ja suuri osa koulun oppilaista sai jonkun stipendin. Ja rupusakki istui unohdettujen penkissä yleisönä, kun stipendin saajille toivotettiin onnea raikuvin kättentaputuksin. Voi vain kuvitella, miltä heistä tuntui. Heitä ei onniteltu. He eivät olleet mitään, näkymättömiä aivan. Sydäntä särki, kun katseli ulkopuolelle jääneitä. He vain tyytyivät kohtaloonsa, koska uskoivat, että huonompiahan tässä ollaan.

Irvokas näytelmä, jossa useimmat aikuiset ja juhlan järjestäjät eivät nähneet mitään elementtejä siitä, että tämän on sanatonta viestintää, että katsokaa kaikki, "nuo ovat valioyksilöitä" ja "noista ei taida olla mihinkään". Kiusaamisen kriteeritkin ehkä täyttyvät kun tarkemmin ajattelee? Millaisessa maailmassa elämmekään!

Lapset ja nuoret voivat yhä huonommin. Monet putoavat väliin. Tämä eka- ja tokaluokka-aika – koko alakoulu – ovat aikaa, jolloin luodaan perustus elämälle ja identiteetin rakentumiselle. Tämä on juuri se kohta, missä kevätjuhlan henkikin nostaisi lasta ja auttaisi tätä rakentamaan hyvää itsetuntoa. Jos se heikompikin saisi lahjan, niin silmät loistaen lähtisi kesälomalle ja häntä katsoisi peilistä upea arvokas yksilö.

Jokainen yrittää olla sen mittainen mikä hänen uskotaan olevan. Pieni huomionosoitus, sana, ele, halaus voi estää putoamisen.

Monelle lapselle ja perheelle tulee paha mieli, kun kokee itsensä ulkopuoliseksi Kevätjuhlassa jokaisen pitäisi tuntea iloa, onnea, tasavertaisuutta ihmisenä. Kaikille pitää suoda riemu. Tämäkin on lastenkasvatusta, jossa koulun kasvattajilla pitää olla tuntosarvet, empatia ja kypsyys.

Opettajalla, rehtorilla ja koulunkäynninohjaajilla pitäisi olla jo koulutuksensa perusteella näkymä myös tässä kohdassa "kantaa" heikompiakin ja huomata, että kevätjuhlassakin voidaan tehdä paljon. Ei siinä isoja satsauksiakaan tarvita. Asettua vain toisen ihmisen asemaan ja huomata, miltä siitä "huonommastakin" lapsesta tuntuu ja miten hienovaraisesti häntäkin voi tukea pienillä eleillä ja teoilla

Jokaista pitää arvostaa omana itsenään ja osoittaa, ei kaikkien tarvitse olla sosiaalisia ja älykköjä, vaan yhteisön voima ja vahvuus tulee siitä, että siellä on erilaisin ominaisuuksin varustettuja ihmisiä.

On siis jo aika muuttaa stipendien jaon perusteita ja käyttää stipendiä työkaluna paremman maailman luomiseen.

Särkynyt sydän

Mielipidekirjoitus julkaistaan poikkeuksellisesti nimimerkillä lapsen yksityisyyden suojaamiseksi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut