Köyhät ovat alistuneet osaansa – he ovat menettäneet uskonsa puolueisiin ja politiikkaan

8.6. 4:30

Köyhyys on ollut seuranamme jo kauan ja siten köyhyyttä on alettu pitää yhtenä osana yhteiskuntaan kuuluvana ilmiönä.

Pitkistä soppa- ja ruokajonoista on puhuttu, tehty ohjelmia ja tutkimuksia, mutta yhtä kaikki, köyhyys on ja pysyy, olipa hallituksien kokoonpanot minkälaiset tahansa. Miksi näin on päässyt käymään?

En lähde tekemään pitkää yhteiskunnallista analyysia syistä, koska onhan köyhyyttä puitu, kuten kerroin yllin kyllin monin eri tavoin. Eräässä työväenlaulussa sanotaan asia napakasti: "Nälkäisten vatsat eivät suudelmista täyty". Tarkoittaa sitä, että tehtiin sitten raportteja, tutkimuksia, perustetaan työryhmiä, niin eivät niistä todella vatsat täyty, kun toimiin ei ole ryhdytty.

Miksi ei ole ryhdytty? Köyhät ovat alistuneet osaansa. Puolueet eivät saa heiltä ääniä. He ovat aikoja sitten menettäneet uskonsa puolueisiin ja politiikkaan. Pitäkää tunkkinne. Pienillä murusilla silloin tällöin joihinkin etuuksien korotuksiin ei kurjuudessa eläviä vaaliuurnille saada.

Mitäpä köyhistä, kun kuitenkin keskiluokka, hyväosaiset ja rikkaat yhä pitävät puolueita ja näennäisdemokratiaa yllä. Äänestämättä jättää jo vaaleista riippumatta 40 – 60 prosenttia. Kysyn vaan, voidaanko puhua demokraattisesta yhteiskunnasta?

Nykyisen hallituksen alkutaival näytti hyvältä. Hemmetti soikoon, kohta saa köyhä kansakin leivän peittävän ohuen margariinivedon päälle jopa pienen siivun lauantaimakkaraa. Hei, tämähän on sitä oikeaa vasemmistolaista työväenpolitiikkaa, ajateltiin ja toiveita heräteltiin.

Edes korona ei kyennyt nujertamaan uskoa toisenlaiseen politiikkaan. Mustia pilviä alkoi kuitenkin nousta tavallisen kansan keskuudessa Marinin hallituksen ylle. Nimittäin kansa ei ole yksinkertaista. Se ymmärsi, kun alettiin puhua Suomen tavoitteesta olla maailman ykkönen ilmastontorjunnassa, että kuka vaan mahtaa maksaa lopulta laskun? Kuinka ollakaan, napinaa alkoi kuulua.

Puheisiin ei uskottu, kuinka maaseudusta, pienituloisista ja työssäkäyvistä pidetään huolta. Pianalettiin huomata, etteivät lupaukset, puheet ja teot kohtaa. Kovin äkkiä alkoivat pienet eläkkeet, korvaukset, etuudet ja pienituloisten tilit huveta ennen seuraavia maksuja.

Sitten alkoi Ukrainan sota. Kuka taas maksaa laskua? Venäjän pakotteissa Marinin hallitus haluaa taas olla maailman ykkönen. Ja se näkyy suomalaisten jokapäiväisessä elämässä. Siis niiden suomalaisten, jotka ovat tähänkin asti kituuttaneet joten kuten eteenpäin.

Käsitetäänkö hallituksessa, kuinka nopsaan pieni eläke vajenee esimerkiksi yhden tankkauksen jälkeen? Vähän aikaa sitten kauppojen vetonauloja oli kolme pakettia Juhlamokkaa kympillä. Tiedättekö hyvät ministerit paljonko se nyt maksaa? Yksi paketti yli 6 euroa! Entä muu ruoka? Vain yksi esimerkki. Köyhäkin yltyi joskus huvittelemaan, sai lohta kilohintaan 6 – 11 euroa. Jos tuotteen päällä oli keltainen tai punainen lappu, sai vielä edullisemmin.

Poikkesin kaupassa. Silmät olivat pullistua päästä. Lohi oli tarjouksessa, kilohinta oli 19.50 euroa. Vaikka seuraan kilohintoja tarkkaan, niin nyt alkoi polvet tutista. Lohi oli vain yksi esimerkki kuinka hinnat karkaavat käsistä.

Työväenliikkeen vasemman laidan kulkijana puhun aina luokkayhteiskunnasta. Nyt kärvistetään luokkayhteiskunnan osattominta osaa, köyhyydessä kamppailevia ja joten kuten toimeentulevia pienituloisia. Myös keskiluokkaan kivunneet työtätekevät alkavat hyvin pian tippua takaisin alempaan luokkaan.

Miten tässä näin kävi?

Hannu Tiainen

Kihniö

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut