Tampereen seurakuntien kiekkokatsomo Vanhassa kirkossa ja kiekkohuumassa mukana eläminen sosiaalisen median kanavissa ovat saaneet osakseen kiitosta ja kritiikkiä. Suuret Twitter-persoonat Jari Sarasvuo ja Tuomas Enbuske sekä tekstaripalstalla Seppo (AL 1.6.) ovat nähneet kiekkokatsomon kaltaiset avaukset kirkon pyhyyden uhkana ja kirkon olemuksen alennusmyyntinä ihmisten miellyttämiseksi. Haluamme vielä näin vakuuttaa, että kysymys on jostain ihan muusta.
Paavali kehottaa kristittyjä iloitsemaan iloitsevien kanssa ja itkemään itkevien kanssa. Kirkon tulee elää ihmisten kanssa ja rinnalla, tuntea heidän kanssaan tunteita ja elää pyhän lisäksi myös arjessa. Tampere on kiekon koti. Tässä kodissa kirkko elää ja rakentaa yhteistä todellisuutta.
Vanhassa kirkossa oli kiekkokirkkoja ja gospelmusiikkia ennen pelien katsomista. Kirkossa oltiin kisaskriinin äärellä iloisesti yhdessä, päihteettömästi ja rauhallisesti. Samaan aikaan Tampereen kaikissa muissa kirkoissa oli edelleen mahdollisuus hiljaisuuteen ja hiljaiseen rukoukseen.
Sosiaalisen median kanavissa oli pari lämminhenkisen huumorin sävyttämää jääkiekkopostausta, samoina päivinä muistettiin Ukrainaa, rukoiltiin ja järjesteltiin apua.
Kirkkoon mahtuu monenlaista. Se, että jossain on jotakin, ei tarkoita sen olemista kaikkialla. Jos kiekkokirkko ei kiinnosta, niin annetaan heille siihen mahdollisuus, joita se kiinnostaa. Kirkko, joka ei osaa elää ihmisten arjessa, ei ansaitse paikkaa ihmisten juhlassa ja pyhässä. Jumala on varmasti lähellä kiekkokatsomossa ja kirkonpenkissä, voitoissa ja tappioissa. Kirkko on lähellä Jumalaa kun kirkko on lähellä ihmistä.
Olli Hallikainen
tuomiorovasti
Jiri Santaharju
kaupunkiteologi, Tampere
