Mihin on kadonnut keskustelu järjestäytyneestä rikollisuudesta, terrorismista ja muista ”perinteisistä” sisäisen turvallisuuden uhkista?

Kansalaisen turvallisuusketju on kiristetty katkeamispisteeseen, kirjoittaa kansanedustaja Jari Kinnunen.

23.5. 5:30

Ihmisen turvallisuustarpeet ovat moninaiset. Tässä käsitellään henkilökohtaista turvallisuutta, omaisuuden suojaa ja oikeusturvaa tarjoavien viranomaisten muodostamaa turvallisuuden ketjua, josta yhtään lenkkiä ei pitäisi vahvistaa muiden kustannuksella.

Venäjän aloittama brutaali ja kaikkia kansainvälisiä lakeja sekä Venäjän itsensä allekirjoittamia sopimuksia rikkova sota Ukrainaa vastaan on yhdistänyt suomalaiset ennen näkemättömällä tavalla ja nopeasti. Kansalaisten mielipidettä on mitattu kevään aikana kuukausittain, ja Naton kannatus on kasvanut sitä mukaa, kun venäläisten hirveydet Ukrainassa ovat tulleet päivän valoon. Suomessa on luotettavat mielipidemittauksen prosessit ja toimijat. Tulosten pohjalta voidaan pitävästi laskea todennäköisyyksiä ja kannatuksen kehitystä sekä suuruutta. Kansalaisten tuki Nato-jäsenyyshakemuksen jättämiselle on kiistaton.

Tukeen perustuen valtiojohto ja eduskunta ovat ottaneet historiallisen askeleen ja Suomen aiekirje Natoon liittymisestä on jätetty.

Venäjän hyökkäys pisti vauhtia myös ulkoiseen turvallisuuteen kohdistettuihin taloudellisiin panostuksiin. Uskottava puolustus perustuu siihen, että meillä on riittävä kyky puolustaa maamme rajojen koskemattomuutta. Ukrainan sodan tähänastiset sotatoimet on varmaankin tarkoin analysoitu ja sen perusteella Puolustusvoimat tekevät varmasti tarpeellisia materiaalihankintoja - henkilöstön ja kertausharjoitusten määrän lisäämisen ohella. Rajavartiolaitoksen toimintaa tuetaan ja myös kyberturvallisuuteen satsataan. Ulkoiseen turvallisuuteen löydettiin varsin nopeasti noin kahden miljardin lisäpanostus. Näin pitää ollakin, sillä Natossakin me vastaamme ensisijaisesti oman alueemme puolustuksesta ja rajojemme pitävyydestä.

On kuitenkin huomattava, että ulkoinen ja sisäinen turvallisuus eivät ole toistensa kilpailijoita. Tätä ei, Nato-prosessissa erinomaisesti toiminut hallitus, ole ymmärtänyt. Samalla kun ulkoiseen turvallisuuteen satsattiin, sisäisestä turvallisuudesta leikattiin. Lisäksi selitykset olivat ontuvia. Ensin kuului selitys siitä, että ennalta estävyyteen tulee panostaa ja seuraavassa lauseessa todettiin, että jouduttiin priorisoimaan puolustukseen poliisin kustannuksella. No, kysymys oli 41 miljoonasta poliisin perusrahoitukseen. Aika vähäinen, mutta erittäin merkityksellinen summa. Tällä rahoituksella olisi pystytty pitämään työssä olevat poliisit kiinni työn syrjässä. Nyt uhkaa kilometritehdas.

Mihin on kadonnut keskustelu järjestäytyneestä rikollisuudesta, terrorismista ja muista ”perinteisistä” sisäisen turvallisuuden uhkista, jotka eivät ole todellakaan kadonneet, vaikka uusia uhkia onkin ilmaantunut. Kansalaisen turvallisuusketju on kiristetty katkeamispisteeseen.

Hätäkeskuslaitos, poliisi, asianosaisten asianajopalvelut, sovittelutoiminta, Syyttäjälaitos, Tuomioistuinvirasto ja Rikosseuraamuslaitos on rahoitettu niin puutteellisesti, että se on häpeäksi hyvinvointivaltiolle. Minkään yksityisen yrityksen taloutta ei voisi hoitaa siten, kuin nyt mainittujen viranomaisten ja toimintojen taloutta hoidetaan. Mikään yritys ei voisi toimia niin, että sen johto ei tiedä käytettävissään olevaa budjettia kuin muutaman kuukauden kerrallaan. Eikä missään yrityksessä henkilökunta pysyisi, jos työn jatkumiselle ei ole mitään takeita tai kun jatkuvat määräaikaisuudet alkavat olla vuosien mittaisia, ja voi vain odottaa sitä viidettätoista määräaikaista muutaman kuukauden pituista pätkätyötä.

Yleisesti puhutaan oikeudenhoidon ketjusta, rikosprosessista, esitutkinnasta, sovittelusta, rikosvastuusta, yleisestä järjestyksestä- ja turvallisuudesta, vankeinhoidosta ja hätäkeskuspalveluista sekä oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä, vain muutamia viranomaiskielen termejä mainitakseni. Kysymyksessä on kuitenkin yksinkertaisesti kansalaisen turvallisuusketju, jonka yhdenkin lenkin heikkous vaikuttaa suoraan kansalaisen turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen.

Ihmisellä on myös muita turvallisuustarpeita kuin valtion ulkoinen- ja maan sisäinen turvallisuus. Mainittakoon nyt esimerkiksi – muttei mainittuihin rajoittuen – terveyden- ja sairaanhoito, toimeentulo, asuminen, koulutusmahdollisuudet ja vanhuuden turva. Yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden muodostumisessa ulkoinen ja sisäinen turvallisuus ovat minun käsitykseni mukaan kuitenkin sellaisia, joita ilman ei voi toteutua mikään muukaan turvallisuuden osa-alue, ei myöskään kansalaisen turvallisuusketju. Sen vuoksi on äärettömän tärkeää huolehtia molemmista tasapainoisesti.

Nykyisellä tavalla resursseja jaettaessa ei turvaa voida taata tasapuolisesti kaikille.

Jari Kinnunen

Kirjoittaja on pirkanmaalainen kansanedustaja (kok.)

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut