Nato-keskustelu ei laannu – se kiihtyy ratifiointiprosessin aikana

Katseet tulee kääntää maanpuolustusjärjestöihin, kirjoittaa Pekka Lyly, joka oli Reserviläisliiton toiminnanjohtaja vuosina 1985–1998.

20.5. 4:30

Eduskuntavaaleihin on aikaa vajaa vuosi. Poliittinen ilmapiiri on kuluneina viime kuukausina ollut historiallisen merkittävää ja vaikuttavaa. Erityistä pontta kansanedustuslaitoksen suuntaan on antanut se, että kansa päätti ja päättäjät seurasivat nöyrästi mukana. Kun Naton kannatuksen mielipide alkoi lähestyä 50 prosenttia, ymmärsi maan johto, että tätä ei voi jättää huomiotta ja käynnistyi prosessi, jonka vastaus saatiin tasavallan presidentin ja pääministerin kertomana 15. toukokuuta.

Lue lisää: Tällainen on Suomen hakemus Natoon sanasta sanaan

Lue lisää: Kuohuviinit poksahtelivat Nato-äänestyksen jälkeen – Eduskunnan kuppilassa ei ole nähty yhtä riehakasta menoa moneen vuoteen

Poliittinen keskustelu ei laannu. Odotusarvona voidaan pitää, että turvallisuuspoliittinen keskustelu vain kiihtyy, koska jäsenyys ratifioidaan kaikissa jäsenvaltioissa ja se ottaa aikansa joka tapauksessa. On myös niin, että ratifioinnin jälkeen tulee mietittäväksi maamme sotilaallisen asemoinnin ja Naton jäsenyyden tuomien velvoitteiden muutokset, sekä kantoja näihin kysymyksiin.

Puolustusvoimilla on täysi valmius, sekä takanaan vuosikymmenen valmistautuminen, ja siksi katseet tulee kääntää nyt kansaan, joka päätöksen itseasiassa on jo tehnyt, sekä laittoi päättäjät tekemään Isänmaan turvallisuuden puolesta selkeitä ja avoimia ratkaisuja, että tekemään pohjatyötä näiden eteen mitä suuremmassa määrin.

Siksi katseet tulee kääntää myös maanpuolustusjärjestöihin ja erityisesti maamme suurimpaan alan järjestöön Reserviläisliittoon, jolla alkujaan oli ratkaiseva rooli vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen käynnistymiseen ja edelleen on sen suurin vapaaehtoinen toteuttaja.

Harvat puolueet ovat avoimesti ajaneet Nato-jäsenyyttä ennen Venäjän astumista oman tuhonsa tielle. Tänä aikana työ on ollut, kuin Don Quijoten -vakaumus, mitä ei voinut voittaa. Nyt kansa puhui ja ”Don” voitti, vaikka kukaan ei milloinkaan näin olisi uskonut. Kansa antoi signaalin korostaen, että eduskunta kunnioittaa kansaa, kun kansa yhdistyi ehkäpä maamme sodanjälkeisen historian tärkeimmän prosessin taakse.

On myös merkittävää ymmärtää, että kansan tahto syntyi ajankuvaan ominaisesti digitaalisessa mediassa ja niistä, sometilien ja näiden seuraajien kautta syntyi näkemys, jonka valtionjohto toteutti – oli pakko. Kyseessä on merkittävä voima, joka nyt ensikertaa näytti oikeutuksen ja mahdollisuuden kääntää valtion päätöksenteon suuntaa, kun tahtotila on yhteinen.

Vääjäämättä tämä muokkaa tulevia eduskuntavaaleja. On täysin selvää, että viimeistään nyt ymmärretään, että kansa ei unohda, kansa tietää ja on voimakas yhdessä. Ja, kuitenkin osaten hoitaa yhteisen tahtotilan nykyajassa digitaalisesti, sivistyneesti, mutta erittäin voimakkaasti.

Näin on selvää, että tulevat vaalit ovat isänmaan turvallisuuden vaalit ja ehdokkaat, jotka tämän puolesta liputtivat, ovat vahvoilla – heitä meidän tulee muistaa vaaliuurnilla. Ja, näiden ehdokkaiden tulee muistaa kansa sekä maanpuolustusjärjestöt!

Pekka Lyly

Hämeenlinna

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut