Ahvenanmaan sopimuksissa kielletään sotilaalliset laitokset, mutta ei oikeutta itsepuolustukseen

Ahvenanmaata koskevat sitovat säännöt, erityisesti vuonna 1921 Ahvenanmaan demilitarisoinnista ja neutralisoinnista tehdyn sopimuksen 7. artikla.

18.5. 4:30

Suomen ja Ruotsin hallitukset ovat päättäneet hakea Naton jäsenyyttä. Tässä yhteydessä myös Ahvenanmaan kysymyksellä on merkitystä. Mitä vaihtoehtoja Suomella on?

Venäjän laiton hyökkäys Ukrainaan aiheuttaa suurta kärsimystä. Putin on onnistunut siinä, missä kukaan muu ei ole, nimittäin EU:n yhdistämisessä. Koordinointi on Euroopassa ollut nopeaa ja tehokasta, samoin kuin Suomen ja Ruotsin väliset tiiviit yhteydet. Eduskunnalla on käytettävissään selonteko turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutoksista. Ahvenanmaata koskevia kysymyksiä ei ole toistaiseksi analysoitu perusteellisesti.

Kuten minkä tahansa suuren turbulenssin aikana, kuullaan myös nyt ääniä, joiden mukaan Ahvenanmaan ratkaisusta tai ainakin demilitarisoinnista ja neutralisoinnista olisi luovuttava. Näin puhuvat unohtavat, että demokraattinen järjestelmämme ei ole mitään muuta kuin sääntöjä ja sopimuksia yhteiskunnan eri toimijoiden välillä. Ahvenanmaan demilitarisointia ja neutralisointia ei ole tehty ahvenanmaalaisten, vaan koko Itämeren alueen ja Euroopan rauhan ja turvallisuuden vuoksi.

Kansainvälisen oikeuden asiantuntijat ovat luonnehtineet Ahvenanmaan ratkaisua "osaksi eurooppalaista oikeusjärjestystä", ja he pitävät sitä tapaoikeudellisesti sitovana. Ahvenanmaan ratkaisu liittyy myös useisiin muihin sopimuksiin ja ratkaisuihin useissa maissa ja eri alueilla. Kyseenalaistamalla Ahvenanmaan ratkaisun monisäikeinen sopimus vaarannetaan rauhanratkaisuja monella suunnalla.

Esitetyt väitteet paljastavat usein tietämättömyyttä demilitarisoinnin olemuksesta ja tavoitteista. Sopimuksissa kielletään sotilaalliset laitokset, mutta ei kielletä oikeutta itsepuolustukseen. Nykyisillä valvontajärjestelmillä sekä ilmailu- ja aseteknologialla Ahvenanmaan tehokas puolustaminen on sekä helppoa että nopeaa. Puolustusvoimien valmius on hyvä, ja se sisältää luonnollisesti koko maan kattavia skenaarioita. Puolustuksen suunnittelu ei ole ristiriidassa sopimusten kanssa. Valtiojohto ja puolustusvoimat ovat myös toistuvasti todenneet, ettei Suomeen eikä myöskään Ahvenanmaahan kohdistu uhkia.

Ahvenanmaata koskevat sitovat säännöt, erityisesti vuonna 1921 Ahvenanmaan demilitarisoinnista ja neutralisoinnista tehdyn sopimuksen 7. artikla, tarjoavat jo nyt kollektiivisen turvajärjestelmän, jossa Suomi voi käynnistää itsepuolustusyhteistyön ilman, että sen tarvitsee odottaa kaikkia EU-maita tai Natoa. Sopimuksen osapuolia olivat Ruotsi ja useimmat Itämeren alueen maat, ja myös Ranska sekä Iso-Britannia. Saman sopimuksen 8. artiklassa todetaan, että säädöksiä sovelletaan sekä rauhan että sodan aikana riippumatta siitä, mikä on lähialueiden status quo.

Kaikella toiminnalla on hintansa. Jos me Suomen ja lännen näkökulmasta luovumme kansainvälisen oikeuden kirjaimesta ilman legitiimiä syytä, menetämme sen mittapuun ja ne välineet, joilla voimme pitkäkestoisesti puuttua Venäjän tai muiden valtioiden hyökkäyksiin ja kansainvälisen oikeuden rikkomuksiin. Näin toimimalla heikentäisimme Suomen ja Itämeren asemaa. Samalla meidän on valmistauduttava Ukrainan sodan jälkeiseen aikaan. Siinä meidän on löydettävä tapoja toimia naapureidemme kanssa diplomaattisella päättäväisyydellä.

Ahvenanmaan erityisaseman kunnioittaminen on suonut Suomelle ja koko alueelle etuja vakauden, uskottavuuden ja Ahvenanmeren liikenteen hyvän valvonnan muodossa. Demilitarisointi ja neutralisointi liittyvät muihin kansainvälisiin sopimuksiin samoilta ajanjaksoilta, maailmansotien jälkeen ja kylmän sodan päättymisen jälkeen. Esimerkkeinä mainittakoon YK:n peruskirja, YK:n merioikeusyleissopimus ja rauhansopimukset. Emme hyödy säröistä, jotka asettavat nämä kansainvälisen järjestyksen kulmakivet kyseenalaisiksi. Ahvenanmaan ratkaisun monisäikeisyys on esimerkki säännöstöstä, joka on yhä voimassa ja jota olisi ylläpidettävä ja vahvistettava.

Sia Spiliopoulou Åkermark

kansainvälisen oikeuden dosentti, Ahvenanmaan rauhaninstituutin johtaja

Lauri Hannikainen

kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut