Varhaiskasvatuksen henkilöstö on joustanut, venynyt ja jaksanut turhaan toivoa parempia aikoja

Varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Sonja Joutsela kertoo, mitä kaikkea henkilökunta tekee päivähoidossa lasten varhaiskasvatuksen lisäksi.

7.5. 5:00

Olen tehnyt työtä Tampereella vuodesta 1995 alkaen. Tuolloin oli laman nimissä alkanut säästölinja. Parempiakin aikoja tuli, mutta päiväkodeissa säästöt jatkuvat vuodesta toiseen.

Kun helpot säästökohteet oli läpikäyty, siirryttiin isompiin rakenteisiin. Pienet päiväkodit suljettiin, rakennettiin isoja yksiköitä. Nyt uusiin päiväkoteihin rakennetaan niin sanottuja kotialueita (suomeksi: kaksi ryhmää toimii yhdessä). Päiväkotien johtajille tuli useampia yksikköjä johdettavaksi. Esihenkilö ei enää ollut saatavilla työntekijöilleen. Palkattiin apulaisesihenkilöitä. Päälliköt valuttivat töitä kasvatushenkilökunnalle. Hoidamme muun muassa käsipaperi- ja siivousainetilaukset ja kuorman purkamisen, teemme sisä- ja ulkotilojen huolto- ja korjausilmoitukset, tilaamme ateriat sekä liinavaatteet lapsille.

Aiemmin erityistä tukea tarvitsevat lapset vähensivät ryhmän lapsilukua 1–2 lapsella. Kiertävä erityislastentarhanopettaja kävi antamassa tukea ja ohjausta. Säästettiin. Nyt tukea tarvitsevat lapset ovat täysissä ryhmissä ja erityisopettaja käy ehkä kerran viikossa 1/2 –2 tuntia. Kriteerit ryhmä- tai henkilökohtaisen avustajan saamiseksi ovat kohtuuttomat.

Suuret päivähoitoryhmät ovat haitallisia lapsille ja heidän monille tarpeilleen, silti tilannetta ei korjattu. Käyttö- ja täyttöprosentit, eli säästö, on tärkeintä.

Päivähoito, kuten yhteiskunta muutenkin, on työvuosinani käynyt läpi isoja muutoksia. Otin haltuun valtakunnallisen ja kaupungin oman varhaiskasvatussuunnitelman sekä monet kasvatukseen liittyvät toimintatavat, kuten kiusaamisen ehkäisyn suunnitelman ja kolmiportaisen tuen suunnitelman. Työn sisällöt kehittyivät, tuli muun muassa tunnekasvatus, kestävä kehitys, positiivinen pedagogiikka, mediakasvatus ja globaalikasvatus.

Digitalisaatio tuli päiväkoteihinkin, opettelin lukuisat kirjaamisiin tarkoitetut tietokoneohjelmat ja kännykkäsovellukset, älytaulut, lasten iPadit ja digitaaliset mainosnäytöt. Kirjaamiset haukkaavat työpäivästäni ison osan.

Ammattikoulutus muuttui, vastuu opiskelijoiden opetuksesta siirtyi päivähoidon työntekijöille. Tämäkin tietysti ilman eri korvausta. Tilaaja-tuottaja-malli lisäsi siivoustyötä, koska työt, joita ei ole tilattu Pirkanmaan Voimialta, ovat nekin kasvatushenkilöstön työtä.

Säästökohteista suurin kohdistui henkilöstöön ja sijaisten palkkaamatta jättämiseen. Sijaista ei palkata, jos koko päiväkodista (näistä isoista laitoksista), on jostain ryhmästä muutama lapsi pois. Sijainen voidaan palkata, jos useampi työntekijä puuttuu ja lapsia on paljon paikalla. Mutta yksi sijainen ei voi jakautua moneen paikkaan, joten aina on niitä ryhmiä, joissa joku on yksin lapsiryhmänsä kanssa. Usein sijaisella ei ole koulutusta. Tilanne on jatkuva.

Juhlapuheissa sanotaan, että teemme tärkeää työtä, mutta arvostus ei näy käytännössä. Työtä on liikaa. Haluaisin tehdä sitä, mihin minut on koulutettu: tarjoamaan laadukasta varhaiskasvatusta, auttaa lapsia kasvamaan ja kehittymään ja olla lapsille läsnä. Työaikani kuluu aivan muussa – sählätessä ja säätäessä, auttamassa muita ryhmiä ja miettimässä, miten tästäkin iltapäivästä selvitään. Kyse on myös lasten turvallisuudesta. Säästöissä on menty aivan liian pitkälle.

Varhaiskasvatusta on vuosia pitänyt pystyssä henkilöstö, joka on joustanut, venynyt ja jaksanut turhaan toivoa parempia aikoja. Ala on lakannut kiinnostamasta – työmäärä on kohtuuttoman suuri, resurssit alimitoitetut, palkkaus vastuun määrään naurettava. Alalta on lähtenyt ja lähtee jatkuvasti koulutettua väkeä. Nyt on aivan viimeinen hetki pelastaa tilanne.

Sonja Joutsela

varhaiskasvatuksen lastenhoitaja, Tampere

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut