Kutsumusammatti on vastuuammatti – palkan pienuus tuo merkityksettömyyttä

Me voimme tehdä työtä puolivillaisesti, puolivillaisella palkalla, mutta kuka kärsii, kysyy varhaiskasvattaja Saara Marjomaa.

4.5. 4:30

Koulun- ja varhaiskasvatuksen henkilöstöresurssipulan syitä on tuotu esiin, puitukin, mutta myönnettäköön, että näissä "kutsumusammateissa" soisi palkkakehityksen olevan kehittyvää. Työn vastuu ei vastaa palkkausta. Milloin ymmärretään se arvo, jonka lastenne kasvattajat ansaitsevat? Ja kyllä, palkan suuruudella on merkitystä, sillä se palkan pienuus tuo merkityksettömyyttä. Lapsenne ovat vastuullamme suurimman osan heidän valveillaoloajastaan. Miten vastuu arvotetaan?

Hoiva, huolenpito ja hyväksyntä, ne ovat itsestään selviä elementtejä ja läsnä arjessani varhaiskasvattajana. Oman minuuden ensi askeleiden uskaltava ottaminen on aarre, joka olisi kyettävä jakamaan sellaisen aikuisen kanssa, joka on läsnä, paikallaolon sijaan.

Kasvattajina arvokkain roolimme on pyrkiä luomaan mahdollisimman ehyitä yksilöitä. Vaikka lapset ovat hyvinkin vastaanottavaisia sanomisillemme, he pienessä viisaudessaan myös valitsevat käsittämättömän tarkasti ne aikuiset, jotka "ansaitsevat" tulla kuulluiksi. Toivon sydämestäni, että jokaisessa koulussa on edes yksi aikuinen, joka kuuntelee ja auttaa sellaista lasta, joka uskaltautuu hänen puheilleen. Itse olen ollut valitettavan usein tilanteessa, jossa aikaa ei ole ollut antaa silloin kun se olisi ollut tarpeen.

Koko koulun henkilökunta, koulunkäynninohjaajista opettajien kautta rehtoriin, on vastuussa lasten kasvattamisesta ja kouluttamisesta. Vanhempien omasta vastuusta puhutaan aivan liian vähän. Välillä tuntuu siltä, kuin kasvatusvastuu olisi siirtynyt kotien sijaan yhteiskunnalle. Me kouluissa paikkailemme asioita, jotka kuuluisivat vanhemmille, psykologeille, lääkäreille, terapeuteille ja sosiaalityöntekijöille. Millä tiedoilla, taidoilla ja etenkin millä palkkauksella?

Lue lisää: Varhaiskasvatuksen opettajia koulutetaan Tampereella yli neljä kertaa enemmän kuin 10 vuotta sitten – silti isoin ongelma on palkka: ”Jos ei tule toimeen, miksi kouluttautua”

Lue lisää: Pienten lasten määrä on laskenut Tampereen seudulla, mutta luvassa voi nyt olla käänne – Katso, paljonko eri kunnat käyttävät rahaa varhaiskasvatukseen

Kuuluisa inkluusio, eli kaikenlaisten lasten opiskelu samassa koulussa, on ajatukseltaan kaunis, toteutukseltaan torso, on mullistanut luokkarauhan. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat jäävät tavanomaisten oppilaiden jalkoihin ja päinvastoin. Näin ei saa olla. Keskustelu oppivelvollisuuden pidentämisestä synnytti syystä vastakkainasetteluja. Me, joiden arki koostuu ala-asteikäisten lasten koulupolun kaidalla tiellä pysymisestä, tiedämme, että resursseja on tähdennettävä alkuopetukseen. Tieto-taito, apu ja ymmärrys, jota varhaisessa vaiheessa kyetään tarjoamaan, johdattaa koulupolulla. Alkuopetuksesta tie vie, jos on viedäkseen.

Lapsen on saatava olla lapsi. Aikuisen on kyettävä tämä hänelle mahdollistamaan. Sekä koulussa, että kotona. Näillä henkilöstöresursseilla, se on mahdotonta. Me voimme tehdä työtä puolivillaisesti, puolivillaisella palkalla, mutta kuka kärsii? Omasiko?

Saara Marjomaa

varhaiskasvattaja, Tampere

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut