Yli 40 vuotta Tampereella toiminut yritys joutui lomautuksiin – Kilpailutus ei saa viedä leipää paikallisten yritysten suusta

Kilpailutus on huono vaihtoehto monien sosiaali- ja terveyspalveluiden hankkimiseen. Palveluita ja tuotteita hankittaessa on otettava huomioon muutakin kuin raha.

16.4. 5:00

Ylöjärveläinen Ilkka Patokorpi kirjoitti (AL 4.4.) vammaisten henkilöiden jalkinepalvelujen kilpailutuksesta, jonka järjesti Pirkanmaan sairaanhoitopiiri. Sen tuloksena vuodesta 1976 Tampereella toiminut yritys hävisi kilpailutuksen ja on lomauttanut perheen ulkopuoliset työntekijänsä. Yritys on keskittynyt tekemään vammaisille henkilöille yksilöllisesti suunniteltuja erikoisjalkineita.

Kirjoittaja uskoo, että heille ei enää löydy työtä ja että perinteinen käsityötaito ja osaaminen heitetään romukoppaan. Tässä tapauksessa kirjoittajan mukaan myös kenkien valmistus siirretään maan rajojen ulkopuolelle.

Kirjoittaja kuvaa viime vuosina julkisiin hankintoihin liittynyttä laajempaa ongelmaa. Kilpailutusten tarkoituksena näyttää olevan halpuuttaminen, eikä niiden seurauksia ja sivuvaikutuksia oteta huomioon.

Olin Soste ry:n nimeämänä jäsenenä työ- ja elinkeinoministeriön hankintalain uudistamista ohjanneessa ohjausryhmässä vuosina 2013–2015. Uudistamista kuvaa mielestäni se, että tutkittua ja dokumentoitua tietoa ei juuri esitetty. Eri intressitahojen vahvoja mielipiteitä oli sen sijaan runsaasti tarjolla.

Jatkuva halpuuttaminen kilpailutuksella tarkoittaa henkilökunnan määrän vähentämistä ja työehtojen heikennyksiä. Nämä taasen johtavat jäljellä jäävän henkilökunnan työpanoksen kasvamiseen. Seurauksia näemme nyt. Sosiaali- ja terveysalalta katoaa työntekijöitä, koska he kokevat arvostuksen ja kunnioituksen puutetta.

Sen hinnan maksavat muun muassa vammaiset henkilöt, joiden saaman palvelun laatuun vaikuttaa professori Simo Vehmaksen johtaman tutkimuksen mukaan keskeisimmin vuorovaikutukseen, kommunikaatioon ja yhteistyöhön kyvykäs henkilökunta. Pitkäaikaisten ihmissuhteiden jatkuvuuden hyödyt ovat tulleet esiin monissa sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevissa tutkimuksissa. Muun muassa Norjan omalääkärimallin vaikutuksia on esitelty arvostetussa Lancet-julkaisussa.

Onko kilpailuttaminen ja halpuuttaminen yhteiskuntamme kokonaisedun mukaista? Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisesta annetun lain 7 pykälässä on nyt määritelty hyvinvointialueiden järjestämisvastuu. Järjestämisvastuu on paljon laajempaa kuin pelkkä tilaaminen ja halpuuttaminen. Toivottavasti se auttaa myös ymmärtämään kestävän järjestämisen pitkäaikaiset, myönteiset kustannusvaikutukset myös ympäristön ja kestävän aluetalouden kannalta.

Markkinataloudessa on keskeistä yritysten helppo pääsy markkinoille ja nopean poistumisen mahdollistaminen. Tämä mekanismi ei sovi ainakaan vammaisten elämänmittaisten palveluiden kestävään ja vastuulliseen järjestämiseen. Olettamukseni on, että mekanismi ei sovi moniin muihinkaan sosiaalipalveluihin.

Tarvitsemme kilpailuttamista ja halpuuttamista kestävämpiä järjestämistapoja. Muun muassa henkilökohtainen budjetointi, yksilöllinen maksusitoumus ja palveluseteli mahdollistavat monipuolista tuottajarakennetta silloin, kun hyvinvointialueet eivät itse palvelua järjestä. Noilla tavoilla vastuullinen järjestäjä voi varmistaa, että hinnoittelun pohjana ovat käyttäjien tarpeet, eivät esimerkiksi markkinoiden valtaamiseen liittyvät motiivit.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa tarvitaan koko henkilökunta työyksiköittäin miettimään, kuinka työtä ja toimintaa voidaan kehittää. Vain sillä tavalla päästään kestävään toimintaan myös kustannuksien tasolla.

Markku Virkamäki

Aluevaltuutettu (sd.)

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut