Pekka Linnainmaa kaipasi kriittistä keskustelua mahdollisesta Nato-jäsenyydestä (Al 11.04). Hän kyseenalaistaa monia asioita, muun muassa sen, etteikö kukaan uskalla olla kriittinen Nato-jäsenyydelle.
Itse luotan maamme hallituksen, presidentin ja muiden asiantuntijoiden arvioon, mikä on viisasta. Heillä, jos kellään, on asiasta tarvittava tieto ja osaavat vetää oikeat johtopäätökset.
Jopa aina valpas oppositio on nyt hallituksen kanssa samoilla linjoilla keskusteltaessa Nato-jäsenyydestä. Hallituksen päätöstähän ei tietääkseni ole vielä tehty, mutta asiasta on keskusteltu.
Presidentti Kekkonen oli mainio idänsuhteiden mestari, kun hänellä oli hyvä viinapää. Jaksoi ryypätä ja saunoa neuvostoliittolaisten viinaan menevien johtajien kanssa. Ei taida nykyään saada naapurimaiden hallituksista sellaista ryyppyremmiä kasaan.
Varsinkin naapurin päämiehestä median välityksellä saadut luonteenpiirteet saattaisivat johtaa avoimeen riitaan historiallisista asioista keskusteltaessa.
Kyllä siellä ”nakkikioskin jonossakin” voi kohteliaasti neuvoa ”isoakin kaveria”, jos mukana on vielä isompi kaveri, mahdollisesti useampi ja paremmin varustautunut.
Ainahan sitä voi mennä merten taa, jos oikein kovasti pelottaa. Sielläkin voi joutua tapaamaan amerikkalaisia ja muiden maiden sotilaita, ellei mene Pohjois-Koreaan.
Itse hyväksyn amerikkalaisten ja muiden länsimaiden sotilaiden käyskentelevän Suomessa, kunhan he noudattavat länsimaisia arvoja, turvaavat maamme itsenäisyyden ja vapauden, eivätkä surmaa summittaisesti siviilejä ja ryöstele meidän kotejamme.
Väinö Linnaa vapaasti siteeraten: (Rokka): ”Jos sie lähet juoksemaan, sie saat juosta Suomenlahelle asti, mutta kun myö ei lähetä, niin hää ei maha meille hittoikaa”. Ainakaan jos kuulumme Natoon.
Raimo Ohtonen
Pälkäne
