Luottamusta korostaneelta idänpolitiikalta on pudonnut pohja pois – menneisyyteen on turha haikailla

Ukrainasta näemme, millä keinoin Venäjä on tarvittaessa valmis hoitamaan suhteitaan rauhanomaisen naapurinsa kanssa.

18.3. 5:00

Viime viikkoina olemme todistaneet Venäjän voimapolitiikan brutaalia näytöstä Ukrainassa. Käskyläisineen ja sotakoneistoineen Putin aiheuttaa nyt mittaamattomia kärsimyksiä pienemmälle naapurimaalleen. Samalla hän pyrkii kääntämään koko eurooppalaisen geopoliittisen turvallisuusasetelman omien intressiensä mukaiseksi.

Oman valtiojohtomme hartaasti vaalimalta keskinäistä luottamusta korostaneelta idänpolitiikalta on puolestaan pudonnut pohja pois.

Itsenäisenä maana Suomella on oikeus ja velvollisuus turvata oma suvereniteettinsa kaikin legitiimein tavoin. Tähän haasteeseen on valtiovalta onneksi nopeasti tarttunut. Kansallisen puolustuskyvyn vahvistamisen rinnalla myös mahdollinen Nato-jäsenyys olisi vahva kansallista itsemääräämisoikeuttamme tukeva signaali. Suoranaisten sotilaallis-teknisten etujensa ohella jäsenyydellä olisi myös vahva pidäkevaikutus Venäjän suuntaan.

Suomi sijoittuu suurvaltojen kannalta strategisesti entistä tärkeämmälle maantieteelliselle alueelle, jossa kauempaakin alkaneen sotilaallisen konfliktin eskalaatioriski on otettava vakavasti. Arasta sijainnistaan johtuen Suomesta on sodassa huomattavaa strategista hyötyä suurvalloille, erityisesti Venäjälle. Maantieteellisen asemamme vuoksi Itävallan tai Irlannin tyyppinen sotilaallinen liittoutumattomuus ei voi olla Suomelle pysyvä ratkaisu.

Talvisota, jossa jäimme yksin suurvaltaa vastaan, on järkyttävä esimerkki maamme geopoliittisen aseman ja liittoutumattomuuspolitiikan välisestä kuilusta.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Suomi on pyrkinyt yya-ajan perinteille uskollisena omaksumaan mahdollisimman vaarattoman roolin Venäjän suuntaan. Sotilaallisen liittoutumisen on katsottu olevan ristiriidassa hyvien Venäjä-suhteiden kanssa. Tämän ajattelutavan validius on kuitenkin viimeistään nyt, perusteellisesti kyseenalaistettava.

Ukrainasta näemme, millä keinoin Venäjä on tarvittaessa valmis hoitamaan suhteitaan rauhanomaisen naapurinsa kanssa. Edelleen on hyvä muistaa, että Venäjän näkökulmasta Suomi on EU-maana jo puolensa valinnut. Olemmehan kiinteä osa Venäjän demonisoimaa ja halveksimaa läntistä yhteisöä.

Olemme tahtomattamme joutuneet tilanteeseen, jossa uusi rautaesirippu on laskeutumassa Euroopan ylle. Samalla voidaan hyvin pitkäksi aikaa unohtaa 1990- ja 2000-lukujen historiallisesti lyhytaikainen unelma siitä, että rauhanomaisen yhteistyön kautta Venäjästä voisi tulla normaali valtio ja luonnollinen osa Eurooppaa. Menneisyyteen on enää turha haikailla. Uskon ja toivon Suomen päättäjien toimivan niin, että jatkossa voimme myös Nato-liittoutumisen kautta osoittaa olevamme osa länsimaista demokraattista arvoyhteisöä.

Jyrki Yrjölä

Tampere

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut