Annammeko otteemme irrota nuorista? – kouluihin tarvitaan "perusopettajia" erityisopettajien lisäksi

Tunnumme haluavan, että opettajat ovat vastuussa kaikesta.

11.3. 5:00

Ruotsin ongelmalähiöistä kantautuvat uutiset herättelevät varmasti jälleen myös kotoista keskustelua koulujärjestelmämme integraatioasteesta. Länsinaapurimme on kieltämättä esimerkki siitä, kuinka hyvinvoinnin ideaalit voivat toisinaan jäädä elämään vain kielen tasolle, jolla niitä kyllä kontrolloidaan ja vahditaan, mutta annetaan sitten valua sormien läpi siellä, missä eniten tarvitaan tekoja sanojen sijaan.

Integraatio on juuri tällainen teorian ja käytännön suhteen paljastava sana. Sitä aivan oikein pidetään usein itseisarvona, ratkaisuna kaikkiin multikulturalismin synnyttämiin haasteisiin, oli kysymys sitten oppimisen ongelmista tai yleisemmistä kulttuurisista eroista.

Lue lisää: Opettajat kertovat, miten isoja ongelmia inkluusio kouluissa nyt aiheuttaa: ”Minua on uhattu saksilla, tappamisella ja hakkaamisella” – Näin vastaavat opetusjohtaja, apulaispormestari ja ministeri

Seurauksena olemme päätyneet muun muassa antamaan nimen "erityisopettaja" tehtävälle, jossa ei ole mitään erityistä.

Päin vastoin, "erityisopettajuus" osoittaa, että koulujärjestelmämme vaatii opettajien toimivan yhteiskunnan sidosaineena, vaikka tämä ei ole heidän ensimmäinen tai tärkein tehtävänsä. Se on yksinkertaisesti opettaa sisältöjä. Tämän perustehtävän ääneen lausuminen ei tietenkään tarkoita, etteivätkö opettajat pystyisi tarvittaessa vastaamaan integraatio- ja hallintotarpeista seuraavaan työnkuvan jatkuvaan paisumiseen.

Lue lisää: Tampereen kouluissa psykologeja ja kuraattoreja on lähes lain vaatima määrä, mutta silti palvelussa on ruuhkaa – ”Nuorille on palautettava oikeus olla nuoria, kasvurauha”

Opettajien ammattiryhmä muodostuu Suomessa korkeatasoista koulutusta saavista, motivoituneista ja taitavista pedagogeista, joiden varaan laskemme tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta kuten koodarit ja pelisuunnittelijat hyvin tietävät, unelmatyöhön tai kutsumusammattiin päätyminen ei saa tarkoittaa hyväksikäytetyksi joutumista.

Emme voi olettaa tai vaatia, että yksittäinen opettaja voi luokkahuoneessa vastata opetuksen kaikista puolista alati kiihtyvässä, monimutkaistuvassa yhteiskunnassa. Miksi opettajien työpöydille kertyy yhä enemmän aikana, jona erikoistuminen hallitsee kaikkia muita yhteiskunnallisen ja taloudellisen muutoksen alueita?

Opettajatkin huomioon ottava integraatio vaatii panostusta sekä opetuksen sisältöön että muotoon.

Mikäli emme tee asialle mitään, "opettajuus" on pian niin laaja käsite, ettemme pysty enää edes kunnolla määrittelemään, mitkä opettajan koulutukselliset ja kasvatukselliset perustehtävät ovat. Sanalla sanoen tunnumme yhteisönä ja vanhempina haluavan, että opettajat ovat vastuussa kaikesta. Tämän vuoksi on ilmeistä, että jaettu kulttuurinen käsityksemme opettajuudesta on yhtä aikaa aivan liian laaja ja aivan liian rajoittunut.

Sen sijaan, että yrittäisimme epätoivoisesti laajentaa opettajuuden työn- ja tehtävänkuvaa, emmekö voisi yksinkertaisesti halkaista sen kokonaan kahtia niin, että kiinnostuneet voisivat paremmin keskittyä vain yhteen peruskoulutuksen puoleen: joko sen muotoon tai sisältöön.

Mitä, jos puolet opettajista keskittyisi puolivillaisuuden sijaan työnkuvassaan aidosti vain luokkahuoneen integraatioon – kieleen, käytökseen, vuorovaikutukseen ja sydämen sivistykseen?

Yhteiskunta on viime vuosina luovuttanut nuoret internetin armoille omiin pieniin sidosryhmiinsä. Jo ennen tätä muutosta kasvatustehtäviä ehdittiin kohta vuosikymmeniä delegoida vanhemmilta kouluille. Etäkoulu on varmasti ollut paljastavaa aikaa, muutoksen tuulet puhaltavat armottomasti kaikkialla.

Annammeko todella otteemme irrota nuorista, joiden tulevaisuus on auki enemmän kuin vuosikymmeniin?

Olisiko luokissa tilaa "perusopettajalle" erityisopettajan lisäksi?

Martti Ojanen

Tampere

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut