Pahuus ei edellytä mielenvikaisuutta – kun ihminen ei piittaa tekojensa seurauksista, hän on vaarassa syyllistyä pahaan

Diktaattorit ovat järjissään olevia ihmisiä, jotka toimivat suunnitelmallisesti ideologinsa ja tavoitteidensa mukaan, kirjoittaa organisaatiopsykologi Pekka Järvinen.

11.3. 5:00

Venäjän hyökkäys Ukrainaan, on herättänyt kysymyksen Vladimir Putinin mielenterveydestä. On myös pohdittu, onko Venäjän presidentillä jokin sairaus, joka selittää hänen käsittämätöntä toimintaansa.

Lue lisää: Putin on hullu ja kolmas maailmansota syttyy? Sotilastiedustelun asiantuntija kertoo, miksei kumpikaan väite pidä paikkaansa

Saksanjuutalainen filosofi Hannah Arendt, osallistui natsirikollisen Adolf Eichmannin oikeudenkäyntiin vuonna 1961 Jerusalemissa. Hän halusi ymmärtää, mitkä olivat tämän miljoonien juutalaisten tuhoamiseen osallistuneen henkilön käyttäytymisen syyt.

Arendt totesi yllätyksekseen, että Eichmann oli kaikkea muuta kuin mielipuolinen ihmishirviö. Hän vaikutti tavalliselta byrokraatilta. Tätä havaintoa tuki myös useat psykiatriset lausunnot. Niissä Eichmann oli todettu normaaliksi ihmiseksi. Hänen suhtautumisensa läheisiin ihmisiin ei ”ollut ainoastaan normaalia vaan mitä toivottavinta”.

Eichmann oli itse vakuuttunut, ettei hän ollut tehnyt mitään väärä. Hän perusteli sitä sillä, ettei ollut koskaan tappanut ketään. Hän vain organisoi miljoonien juutalaisten tunnistamiset, kokoamiset ja kuljetukset keskitysleireille.

Arendtin johtopäätös oli, että Eichmann ei yksinkertaisesti ymmärtänyt, mitä hän teki. Hän ei koskaan miettinyt tekojensa seurauksia. Ajattelemattomuus oli syy sille, että Eichmannista tuli yksi aikakauden pahimmista rikollisista.

Arendtin johtopäätös oli, että pahuus ei ole mielenvikaisuutta. Aina silloin, kun ihminen ei piittaa tekojensa seurauksista, hän on vaarassa syyllistyä pahaan. Välinpitämättömyys saa huomattavasti enemmän tuhoa aikaan kuin ihmisissä piilevä patologisuus.

Me emme voi selittää pahuutta johtajien psykopatialla tai narsismilla. Diktaattorit eivät ole kauhuelokuvien Hannibal Lectereitä. He ovat paljon pelottavampia. He ovat järjissään olevia ihmisiä, jotka toimivat suunnitelmallisesti ideologinsa ja tavoitteidensa mukaan.

Mikä neuvoksi? ”Ehdotan jotain hyvin yksinkertaista, en sen enempää kuin, että ajattelisimme sitä mitä teemme”, sanoo Hannah Arendt.

Arendt osoittaa sanansa meille kaikille. Valtioiden johtajat eroavat kansalaisista siinä, että jos he eivät harkitse päätöstensä seurauksia, lopputulos voi olla katastrofaalinen.

Tässä on yksinvaltiuden vaarallisuus. Yksi henkilö voi tehdä peruuttamattomia ratkaisuja kenenkään niitä kyseenalaistamatta: väärän tiedon varassa, äkkipikaistuksissaan, vieraantumalla todellisuudesta ja niin edelleen.

Demokratian hyvyys on siinä, että päätöksenteko on harkitumpaa kuin autoritaaristen yhteiskuntien. Kansanvaltainen järjestelmä pakottaa opposition avulla valtaapitävät ajattelemaan päätösten seurauksia eri näkökulmista. Jos vallankäyttäjien ratkaisuihin ollaan tyytymättömiä, heidät voidaan vaihtaa.

Venäjän suhteen toivo elää siinä, että valtiojohto heräisi miettimään aloittamansa sodan seurauksia. Ei vain sitä, mitä siitä seuraa veljeskansalle, vaan myös omalle kansakunnalle. Maa saattaa ajautua kurjistumiskierteeseen, jolle ei näy loppua.

Jos Venäjän johto ei tajua sodan seurauksia, silloin toivo on maan asukkaissa. Kykenevätkö he herättämään Kremlin ajattelemaan?

Pekka Järvinen

organisaatiopsykologi, Tampere

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut