Lukijalta: Suomi on valtakunnan tasolla tiukan suojelun tavoitteessa - Lukijalta - Aamulehti

Suomi on valtakunnan tasolla tiukan suojelun tavoitteessa – vähemmän tiukan suojelun osalta tavoitteeseen on vielä matkaa

Suojeltujen metsien vähäisyys Etelä-Suomessa on epäkohta, joka kaipaa ratkaisua.

14.1. 5:00

Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen tarve tunnustetaan laajasti. EU:n biodiversiteettistrategia edellyttää, että vuoteen 2030 mennessä oikeudellisen suojelun piirissä tulee olla 30 prosenttia EU:n maa- ja merialueista. Tästä kolmasosan tulee olla tiukkaa suojelua, jolla tarkoitetaan usein alueita, jotka ovat täysin metsätalouden ulkopuolella. Lisäksi kaikki jäljellä olevat iki- ja aarniometsät on suojeltava.

Suomen metsistä (metsämaa ja kitumaa) on suojeltu tiukasti 2,2 miljoonaa hehtaaria (10 prosenttia metsien pinta-alasta, stat.luke.fi). Jos mukaan otetaan myös joutomaa ja muu maa, on tiukan suojelun piirissä 3,8 miljoonaa hehtaaria. Tiukan suojelun piirissä on siis jo 11 prosenttia koko Suomen maapinta-alasta. Suojelualueista lähes 80 prosenttia sijaitsee Pohjois-Suomessa. Etelä-Suomessa metsämaasta on tiukasti suojeltua vain 1–5 prosenttia.

Lue lisää: Parkanossa hakattiin yli 100 vuotta vanhaa metsää, kunnes hakkuiden vastustajien tulo keskeytti työt – tästä kiistassa on kyse

EU:ssa määritellään parhaillaan, mitä iki- ja aarniometsillä tarkoitetaan. Valtakunnan metsien inventoinnin VMI:n arvion mukaan luonnontilaisen kaltaisia metsiä, jotka voisivat vastata iki- ja aarniometsiä, on metsämaalla suojelualueiden ulkopuolella vain 40 000 hehtaaria. Myös nämä metsät sijaitsevat suurelta osin Pohjois-Suomessa. Vähemmän vaativilla kriteereillä pinta-ala luonnollisesti kasvaa.

Suomessa ollaan siis lukujen valossa valtakunnan tasolla tiukan suojelun tavoitteessa. Vähemmän tiukan suojelun osalta tavoitteeseen on vielä matkaa. Suojeltujen metsien vähäisyys Etelä-Suomessa on suojelun perimmäisten tavoitteiden kannalta epäkohta, joka kaipaa ratkaisua. Iki- ja aarniometsien osalta tavoitteen vaativuuden ratkaisevat lopulta käytettävien kriteerien raja-arvot. Positiivista on, että meillä on reilusti vapausasteita päättää itse, minkälaisia suojelukeinoja haluamme käyttää monimuotoisuuden turvaamisessa.

Onnistunut monimuotoisuuden turvaaminen sisältää seuraavat elementit: Ensiksi on määritettävä, mitä halutaan suojella. Toiseksi, käytössä on oltava oikeanlaiset suojelukeinot. Lisäksi tarvitaan riittävät resurssit.

Lue lisää: Suomalaisilla perheillä on valtava varallisuus metsissä, mutta käynnissä on ”dramaattinen muutos”– jopa 30 prosenttia Pirkanmaalla myydyistä metsistä menee sijoitusrahastoille

Viimeaikaisessa keskustelussa on vahvasti painottunut metsien pysyvä suojelu, joka lienee sopivin keino iki- ja aarniometsien säilyttämiseksi. Harmittavasti muut keinot ovat jääneet keskustelussa huomiotta. Olisiko Suomeen aika synnyttää uusia innovatiivisia keinoja hyödyntävä, vapaaehtoisuuteen pohjautuva ja hyvin resursoitu suojeluohjelma, joka innostaa maanomistajat tarjoamaan arvokkaita kohteita suojeluun?

Vaikuttavia ja kustannustehokkaita keinoja on jo runsaasti olemassa ja kehittymässä. Esimerkkejä ovat luonnonarvokauppa, luonnontuottometsä, säästöpuumetsätalous sekä luonnonläheinen (close-to-nature) metsänhoito. Luonnonarvokauppaa kokeiltiin hyvin tuloksin Metso-ohjelman pilotoinnissa.

USA:ssa kehitetty luonnontuottometsä yhdistää luonnonläheistä metsänkäsittelyä, luonnonhoitoa ja arvokkaiden luonto- ja ympäristökohteiden suojelua. Säästöpuumetsätaloudessa jätetään merkittävä osa puustosta pysyvästi hakkuiden ulkopuolelle. Seurauksena metsän rakenne monipuolistuu ja siellä säilyy runsas määrä vanhoja puita, kolopuita ja lahopuita. Luonnonläheinen metsänhoito perustuu jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen, joka toteutetaan monimuotoisuus korostetusti huomioiden.

Kaikki nämä keinot sovittavat yhteen monimuotoisuuden turvaamisen ja metsien muun käytön. Ne monipuolistavat metsien käsittelyä, tuottavat monimuotoisuudelle arvokkaita rakennepiirteitä ja ovat todennäköisesti laajasti hyväksyttyjä metsänomistajille ja metsien käyttäjille. Kannattaisiko nämä keinot ottaa mukaan metsien monimuotoisuuden suojelupohdintaan?

Mikko Kurttila

ohjelmajohtaja, Luonnonvarakeskus

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut