Sotea tulee tuutin täydeltä. Puhutaan aluevaaleista, hoidosta, palveluista, ihmisistä, nuorista, pelastuslaitoksesta ja palveluiden tasapuolisesta järjestämisestä sekä uudistukseen liittyvistä muista odotuksista sekä huolista. Mainokset lävähtävät silmille, kun avaa some-kanavat, katsoo tv:tä, kuuntelee radiota tai lukee erilaisia poliittisia artikkeleita. Onko mainosten ja puheiden takana muuta kuin tyhjää ilmaa?
Osa mainoksista on vähintäänkin kyseenalaisia, mutta kyllä oikeankin tiedon tulva iskee vasten tajuntaa. On olemassa melkoinen määrä lehtiartikkeleita, tv:n ja radion sekä sosiaalisen median tuottamia asiaohjelmia, joissa ollut kattavaa analyysiä aiheesta. Olemme saaneet – niin halutessamme – riittävästi tietoa uudistuksen mahdollisuuksista ja haasteista.
Hyvinvointialueiden muodostaminen on historiallisen suuri muutos. Palveluiden järjestäminen on valtava ”haastepilvi”, jolla näen kuitenkin olevan mahdollisuuksien kultareunuksen. Mahdollisuuksiin kiinni tarttuminen edellyttää kriittistä organisaation tarkastelua, uudelleen järjestelyjä palveluiden tuottamisessa sekä sellaisen johtamiskulttuurin luomista, joka on lähellä ihmistä ja tuottaa taloudellisuutta sekä tulosta. Kolmiyhteys julkisen-, yksityisen-, ja kolmannen sektorin palveluntuottajien kesken on varmistettava. Se vaatii ideologioista vapaata päätöksentekokykyä ihmisten hyväksi.
Kun puhutaan organisaatiouudistuksesta, josta tässäkin asiallisesti on kysymys, on aina uskallettava puhua myös rahasta. Sitä joko on tarpeeksi tai sitten sitä ei ole tarpeeksi. Kumminpäin asia nähdään, riippuu katsojan näkökulmasta. Niiden näkökulmasta, jotka istuvat lompakon päällä, rahaa on yleensä aina riittävästi. Rahan tarvitsijan – tässä tapauksessa hyvinvointialueen – näkökulmasta sitä ei ole koskaan liikaa, ja useimmiten on liian vähän. Oli niin tai näin, pitäisi muistaa, että lompakossa olevat rahat on tavalla tai toisella kansalaisten lompakoista kerätty.
Tämä on pidettävä kirkkaana mielessä, kun tuleva Pirkanmaan aluevaltuusto ja aluevaalien jälkeen nimitettävät hyvinvointialueen johtajat aloittavat työnsä. Organisaatiota on hallinnon osalta pyrittävä keventämään ja johtamisen tasoja madaltamaan.
Palveluiden tuottamisen osalta olemme hyvässä tilanteessa. Meillä on varmasti käytössämme maailmankin mittapuulla parhaimmasta päästä oleva – ellei paras –henkilöstö, palvelut ja hoidot sekä teknologia. Näin pitää ollakin, mutta uusia mahdollisuuksia tuottaa palveluja ilman ”kiinteitä seiniä” on syytä rohkeasti edelleen kehittää, ja jo olemassa olevia palveluja vahvistaa. Digitalisaatio mahdollistaa etävastaanotot jo nykyisin. Haja-asutusalueiden palveluiden varmistamiseksi voidaan miettiä esimerkiksi palvelubussi-konseptia. Palvelusetelijärjestelmää tulee tehostaa ja edelleen kehittää.
Johtamisen tulee olla dynaamista, joustavaa ja ihmisläheistä, sehän on selvä. Sen pitää olla olla myös taloudellista ja johtaa tuottavuuteen eli siihen, että ihmiset pääsevät oikea-aikaisesti riittävään hoitoon ja palveluihin sekä sellaiseen paikkaan, joka on heidän saavutettavissaan.
Johtajapestien määräaikaisuutta on syytä harkita vakavasti. Enintään viisi vuotta tehtävässä mahdollisuudella hakea uudestaan omaa paikkaansa, on ihan normaali ratkaisu valtiolla, miksi ei hyvinvointialueellakin.
Toivon todella, että ihmiset ovat aktiivisesti ottaneet selvää siitä mihin ollaan siirtymässä. Tietoon perustuen on hyvä tehdä päätöksiä äänestyskopissa.
Jari Kinnunen
Kansanedustaja (kok.), aluevaaliehdokas