Yksin asuvat pitää ottaa sote-uudistuksessa huomioon – Muuten tulee kalliiksi - Lukijalta - Aamulehti

Yksin asuvat pitää ottaa sote-uudistuksessa huomioon – Muuten tulee kalliiksi

Perheelliset ja yksin asuvat tarvitsevat osin erilaisia palveluita.

4.1. 5:00

Yhteiskunnassamme on kaksi väestöryhmää: perheet ja yksin asuvat. Siinä missä perheille suunnitellaan sote-perhekeskuksia, joissa kehitetään perheille suunnattuja palveluja, on 1,2 miljoonaa yksin asuvaa jäänyt vaille yhtäkään sote-ajatusta palveluidensa kehittämisestä.

THL:n selvityksessä Yksin asuvien hyvinvointi - Mitä tällä hetkellä tiedetään? todetaan, että yksin asuvilla menee useimmilla mittareilla keskimäärin koko väestöä huonommin. Kuolleisuus on suurempi ja koettu terveys huonompi. Vanhuksilla yksin asuminen lisää laitosasumiseen päätymisen riskiä sekä asumis- ja kotipalvelujen käyttöä.

Yksin asuvien työllisyysaste on matalampi ja toimeentulo niukempaa kuin lapsettomilla pareilla ja kahden vanhemman lapsiperheissä. FinTerveys17-aineistosta käy ilmi, että yksin asuvat käyvät harvemmin lääkärissä, ja he kokevat palveluihin pääsyn heikommaksi, kuin jonkun kanssa asuvien ryhmä. Voisi kuvitella, että myös yksin asuvien palveluihin kiinnitettäisiin huomiota uusissa sote-ratkaisuissa.

Kysellessäni asiasta THL:stä ja oman alueeni sote-hyvinvointikoordinaatioryhmästä, sain vastaukseksi: ”Näkisimme, että sote-keskus-hankkeen toimenpiteet palvelevat myös yksinasuvia. Kun sote-palveluita kehitetään, kehitetään myös yksinasuvien sote-palveluita, ketään ei ole rajattu tästä pois”.

Kehittämisen ajatuksena on siis, että muiden paitsi perheiden elämänmuotoon liittyvät asiat ovat palveluiden sisällön kannalta merkityksettömiä. Tällaisessa ajattelussa esimerkiksi leikkaukseen, vanhuuteen tai mielenterveyteen liittyvät ongelmat ja palvelutarpeet nähdään lähtökohtaisesti samanlaisina riippumatta siitä, elääkö yksin vai kaksin.

Leikkaus toimenpiteenä on toki sama, mutta kuka on se läheinen, joka tukee huonosti voivaa yksinasuvaa kotona tai palveluviidakossa? Kuka hakee hänet pois päiväkirurgiasta ja on paikalla kotiuttamiseen vaadittavan ensimmäisen yön? Kuka käy kaupassa? Kuka vaihtaa haavalapun selkää, kun se on mahdotonta tehdä yksin? Parisuhteessa elävän tarvitsee harvemmin miettiä kyseisiä asioita. Elämänmuotojen erot voivat kuitenkin vaikuttaa merkittävästi yksinasuvan hoitoon hakeutumiseen, hoidon onnistumiseen tai kuntoutumiseen.

Tasapäisen lähestymistavan vuoksi yksinasuvat eivät aina saa itselleen sopivia palveluita terveyskeskuksista, sosiaalitoimesta, vanhusneuvoloista tai erityispalveluista, kuten päihdepalveluista. Yksinasuvien ja perheellisten erilaisten elämänmuotojen ja tarpeiden huomioonottamattomuus tulee johtamaan yksinasuvien palvelupuutteisiin sekä lisääntyviin kustannuksiin tulevassa sote-uudistuksessa.

Huolta lisää se, että yksinasuvien palveluiden kehittäminen jätetään paljolti kolmannen sektorin tehtäväksi. Jos tarkastelee vaikkapa Mielenterveysseuran tai A-klinikkasäätiön kuntavaalien aikaisia vaaliohjelmia, voi todeta, että yksinasuvien ryhmä ja sen tarpeet eivät nousseet esille, vaikka yksinasuvat ovat suuri mielenterveys- ja päihdepalveluiden käyttäjäryhmä. Järjestöjen kiinnostus kohdistuu perhepalveluihin.

Jos kustannuksia halutaan säästää ja palveluja kehittää yksinasuvien tarpeita vastaavaksi, tulisi tietoa yksinasuvien elämänmuodosta ja palvelutarpeista lisätä sekä tehdä jatkuvaa väestöryhmätasoista hyvinvoinnin seurantaa.

Raija Eeva

Puheenjohtaja, Yksinasuvat ry

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut