Lukijalta: Miksi sijaisopettaja kohtaa kurittoman luokan? – Syy voi olla oman opettajan toiminnassa - Lukijalta - Aamulehti

Miksi sijaisopettaja kohtaa kurittoman luokan? – syy voi olla oman opettajan toiminnassa

Minulla on omakohtaista kokemustakin aiheesta, enkä ole siitä kokemuksesta kovin ylpeä, kirjoittaa Pekka Räihä Tampereen yliopistosta.

24.12.2021 5:00

Opettaja Tiina Keskinen kirjoitti sijaisopettajien huonosta asemasta (AL 17.12.). Kun luokan oma opettaja jostakin syystä ei ole työmaallaan, sijaisen alaisuudessa luokka tekee kaikkea muuta kuin opiskelee. Luokan tärkein tehtävä näyttäisi olevan sijaisopettajan rajojen ja pinnan koettelu.

Oman lyhyen ”sijaiskokemuksen” siivittämänä Keskinen kuvailee oppilaiden käytöstä häpeättömäksi. Kukin oppilas tekee lähinnä sitä, mitä huvittaa. Siinä missä yksi ei kuuntele, toinen kävelee ovesta ulos. Kolmas kirjoittelee rivoja. Neljäs näpyttelee kännykkäänsä.

Kirjoituksen alla olevassa keskusteluosiossa lukijat, ilmeisesti lähinnä vanhemmat, totesivat koulun tilanteen pahentuneen entisestään. Syyksi ilmiölle nähtiin se, että nykykoulu ei mahdollista opettajalle keinoja puuttua asiaan; opettajilta on viety kaikki oikeus kurinpitoon.

Osa lukijoista kommentoi, että nykynuoret ovat erityisen huonosti käyttäytyviä. Osa taas syyllisti nykyvanhempia. He kun eivät osaa kasvattaa ja ovat vapaan kasvatuksen kannattajia. Nettimaailmakin nähtiin syylliseksi oppilaiden huonoon käytökseen sijaisen aikana.

Kaikille kouluja käyneille Keskisen kuvaama tilanne lienee tuttu. Kun oma opettaja oli poissa, luokka usein niin sanotusti repesi sijaisen aikana. Ilmiö ei siis ole uusi vaan ollut koulun arkea vuosikymmenet, ehkäpä aina. Harvempi kuitenkaan on miettinyt, mistä ilmiö johtuu.

Onneksi joku on kuitenkin tutkinut tämänkin ilmiön syntyjä syviä. Kun opiskelin aikanaan opettajaksi, törmäsin Alvar Koppisen ja Sinikka Ojasen (1980) kirjaan Pelkääkö lapsesi koulua? Kirja oli hyvin puhutteleva mutta jäänyt valitettavan vähälle huomiolle.

Kirjan sanoma lyhykäisyydessään oli se, että jos luokka repeää sijaisen aikana, vika ei olekaan oppilaissa eikä sijaisessa vaan pikemminkin luokan varsinaisessa opettajassa. Mitä vähemmän oma opettaja antaa luokan ”elää”, sitä todennäköisemmin luokka tulee olemaan ongelma sijaiselle. Kun taas sellaisen opettajan luokka, joka saa enemmän tilaa, ei ole ongelma sijaiselle.

Opettajienkaan kontolle ei voi kaikkea laittaa vaan syyllinen on myös opettajankoulutus. Keskittyessään lähinnä opettamisen ja oppimisen saloihin, opettajaksi opiskelevien ryhmädynaaminen ymmärrys ei kehity ja syvene. Tärkeämpää kuin ryhmän ymmärtäminen, näyttäisi vieläkin olevan ryhmän hallinta. Ehkäpä juuri tuo hallintapyrkimys on osa tätä ikävää kokonaisuutta.

Minulla on omakohtaista kokemustakin aiheesta. Enkä ole siitä kokemuksesta kovin ylpeä. Olipa ryhmä sitten koululuokka tai jalkapallojoukkue, saman ryhmädynamiikan alaisia ne ovat. Valmensin kymmenkunta vuotta jalkapallojunioreita. Olin ainakin vanhempien mielestä hyvä valmentaja. Osasin pitää pojat kurissa, eikä sooloilua sallittu.

Kun työkiireiden vuoksi olin välillä valmentamatta, toisen valmentajan alaisuudessa joukkueeni käyttäytyi huonosti ja epäasiallisesti. Kun sain kuulla tästä, edellä mainittu kirja tuli heti mieleeni. Toisin kuin ehkä vanhemmat odottivat, en moittinut pelaajia huonosta käytöksestä vaan itseäni ymmärtämättömyydestä. Onneksi tajusin höllätä suitsista – antaa joukkueelle enemmän tilaa. Tämän jälkeen parani niin peli kuin yhteiselommekin.

Tiina Keskinen murehti kirjoituksessaan, saavatko sijaiset riittävästi koulutusta ja tukea. Minä taas mietin, saavatko tulevat opettajat oikeat pelivälineet, ei ryhmien hallintaan vaan niiden ymmärtämiseen.

Pekka Räihä

opettajankoulutuksen dosentti, Tampereen yliopisto

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut