Lääketieteelliset faktat huomioitava hyvinvointialueen palveluita järjestettäessä.
Terveyteen liittyviä haasteita kohdattaessa, on edessä lyhyt tai jopa koko loppuelämän mittainen matka yhteiskuntamme eri instanssien tukea nauttien. Sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä palo- ja pelastustoimen kenttien nykyiset epäkohdat voivat pahimmassa tapauksessa johtaa taisteluun omien oikeuksien puolesta.
Vaikka ongelmakohtia on tunnistettu, kehittämisessä ja valvonnassa ei olla riittävän tehokkaasti onnistuttu.
Alueellinen epätasa-arvo näyttäytyy palveluiden suurina saatavuus-, sisältö- ja laatueroina. Esimerkiksi pitkäaikaissairauksien seurannan, ensitiedon tarjonnan ja sopeutumisvalmennukseen ohjauksen suhteen on osoitettavissa Pirkkalassakin epäjohdonmukaisuutta. Myöskään palliatiivista eli elämän loppuvaiheen oireenmukaista hoitoa ja hoivaa kotiin tuotettuna ei pystytä Pirkanmaalla tasapuolisesti tarjoamaan.
Näen sote-uudistuksen tervetulleena mahdollisuutena järkevöittää prosesseja ja kehittää alueellista ja kansallista tasa-arvoa. Tässä onnistutaan, kun asioista on päättämässä riittävästi kokeneita substanssiosaajia ja palvelumuotoilijoita. Tarvitaan vahvempaa johtamista, syy-seuraussuhteiden hahmottamista, eettistä osaamista, yhteistyötaitoja sekä uusien innovaatioiden ja näyttöön perustuvan tiedon käytäntöön tuomista.
Lähipalvelut ja pelastustoimen riittävät tavoittamisajat on turvattava. Ammattitaitoisen henkilöstön ohessa ne luovat pohjan hyvinvointijärjestelmällemme. Perusteluna mielestäni voidaan käyttää infarktipotilaan tarvitsemaa nopeaa hoidon aloitusta ja tehokkaita varhaisia kuntoutustoimia. Puhutaan sitten aivoverenkiertohäiriöistä, sydän- tai keuhkoveritulpista, on lääketieteelliset faktat huomioitava palveluita järjestettäessä. Vietäessä palvelut liian kauas tarvitsijoista, maksetaan säästöt jo lähitulevaisuudessa moninkertaisten korkojen kanssa.
Suomi on ja pysyy harvaan asuttuna maana. Se on monessa suhteessa meille rikkaus ja hyvinvoinnin lähde, josta tulee olla ylpeä. Palveluverkostojen vahvistamista ja monimuotoistamista tarvitaan. Yhteistyötä on voitava jatkossakin tehdä myös eri hyvinvointialueiden kesken. Osaamista ja hyviä käytäntöjä kannattaa jakaa.
Tehokas hoidontarpeenarviointi, paljon palveluita käyttävien varhainen tunnistaminen ja terveysshoppailun estäminen ovat tärkeitä kehityskohteita. Palvelusetelimallia on arvioitava tarkoin. Iäkkäiden, vammautuneiden, kehitysvammaisten ja mielenterveyspotilaiden hoidon ja palveluasumisen laatua ja valvontaa on ensitilassa yhtenäistettävä.
Hoidon vaikuttavuutta on säännöllisesti arvioitava. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välistä kuilua loiventamalla saadaan aikaan myös merkittäviä säästöjä nykyistä monipuolisempaa yhteistyötä tehden.
Väestön ikääntyessä huoltosuhde heikkenee. Elintavoillamme ja -ympäristöllämme on suuri rooli kansanterveyttä koettelevien sairauksien ennaltaehkäisyssä. Perintötekijöihimme emme niinkään voi vaikuttaa. Sairaanhoidon rinnalla tarvitaan valistusta, ehkäpä myös yhteiskunnan kevyttä ohjailua ennaltaehkäisevänä toimena. Järjestöjen ohella kunnille jää merkittävä tehtävä terveyden edistäjinä.
Järjestöjen ydinosaamista vertaistuen tarjonnan ohessa on sopeutumisvalmennus ja yleinen neuvonta. Niiden halutaankin olevan mukana palvelutuotannossa aikaisempaa näkyvämmin. Jotta potilasjärjestöt saataisiin järjestelmällisesti vakiinnutettua osaksi sairauskohtaisia palvelupolkuja, on ammattilaisten terästäydyttävä ohjaustyössään.
Julkisen terveydenhuollon, sosiaali-, palo- ja pelastustoimen, yksityissektorin ja järjestökentän on jatkossa puhallettava yhteen hiileen. Tässä piilee sote-uudistuksen ydin: tarvitaan aitoa, epäitsekästä yhteistyötä. Palveluiden sisällön, laadun ja valvonnan on tulevaisuudessa oltava julkisella ja yksityisellä sektorilla yhdenvertaista. Lääketieteellisen tutkimuksen tukeminen ja henkilöstön nykyistä huomattavasti paremmista työoloista huolehtiminen kulkevat toivottavasti uudistuksen mukana rinta rinnan.
Henna Palin
sairaanhoitaja, tutkimushoitaja, aluevaaliehdokas (kesk.), Pirkkala
