Luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen ja ilmaston lämpenemisen seurausvaikutusten uhkien tiedostaminen ja vaikutus myös ihmiskunnan olemassaoloon on poikinut useita kansainvälisiä sopimuksia. Viimeksi Glasgow´n ilmastokokous on useiden valtioiden toimesta sopinut päästöjen vähentämisestä ja hiilinielujen (muun muassa metsät) tuhoutumisen estämisestä.
Päätösten toteuttamisella on tieteellisten tosiseikkojen valossa äärimmäinen kiire, mutta se ei ole riittävästi heijastunut sopimuksien velvoitteissa. Näin on ollut kaikissa edellisissäkin ympäristösopimuksissa Rion sopimuksesta 1992 lähtien.
Todellisuudessa sopimusosapuolet eivät usko kykenevänsä edes vaillinaisia sitoumuksia täyttämään, koska teknoyhteiskuntaan liittyvä kulutus ja talouskasvu, eli ihmisten normaaliksi mieltämä elämäntapa perustuu ympäristötuhoa lisääviin toimintoihin. Työhön rakentuva rahatalous yhdistyneenä ylisuureen ihmismäärään (noin 7,8 miljardia) on luontotuhon ja ilmaston lämpenemisen seurausvaikutusten keskeinen tekijä.
Hiilen ja öljyn käytön vähentäminen energian lähteenä vähentää päästöjä mutta lisää haittoja muualla. Esimerkiksi sähköautojen rakentaminen edellyttää edelleen uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämistä.
Kaivokset tuhoavat ympäristöä entiseen tapaan ja autojen valmistus tarvitsee energiaa. Sama pätee yhtä lailla tuulivoimaloiden, saatikka ydinvoimaloiden rakentamiseen. Akkuteollisuus tuhoaa luontoa kaivauksillaan ja tuotantolaitoksillaan ynnä rajallisia luonnonvaroja kuten esimerkiksi litiumia. Rajalliset ja harvinaiset luonnonvarat (muun muassa indium) niukentuvat muun muassa tietotekniikkalaitteiden holtittoman käytön kautta. Luetteloa on turha jatkaa.
Teknosysteemi on tullut teknotaloudessa eläville ihmisille luonnolliseksi elinympäristöksi. Tällöin Glasgow´n sopimuksentekijöiden tulisi todellisuudessa pystyä manipuloimaan kansalaisensa alistumaan täysin toisenlaiseen elämäntapaan, jossa kulutus minimoitaisiin.
Tuhlauksesta ja kulutuksesta riippuvaisen tuotannon, esimerkiksi metsäteollisuuden, on äärimmäisen helppo julkisuudessa romuttaa moiset aikeet, mihin metsänomistajien lisäksi liittyy kannattajina valtaosa kansasta.
Vuoden 2021 alussa australialaisen professori Corey Bradshavin työryhmän raportissa todetaankin, etteivät ihmiset lopultakaan tajua, miten valtavia muutoksia ”maailman pelastaminen” vaatii. ”Meidän tapamme olla olemassa maailmassa on väärä”, sanoi vastikään saksalainen sosiologi Hartmut Rosa.
Matti Kääntönen
Tampere
