Suomalaiset pitävät itseään ympäristönsuojelun edelläkävijöinä. Monilta osin onkin näin, mutta jokainen suomalainen voi silti tehdä lisää ympäristönsuojelun hyväksi. Autoilemme, lämmitämme, valaisemme ja syömme liikaa myös oman hyvinvointimme kannalta.
Suomi on pitkien etäisyyksien, mutta lyhyiden automatkojen maa: alle kilometrinkin pituisista matkoista melkein viidennes körötellään henkilöautoilla. Suuren ympäristökuormituksen lisäksi autoriippuvaisuus altistaa liikkumattomuudelle, josta seuraa liikalihavuutta ja terveysvaivoja. Ongelmaa kärjistää se, että autoilun ehdoilla rakennettu ympäristö soveltuu huonosti lihasvoimaiseen liikkumiseen.
Kotien lämpötila pidetään korkeana jopa makuuhuoneissa, joissa alle parinkymmentä astetta tarjoaisi parhaat unet. Pimeyttä karkoitamme niin tarmokkaasti, ettei täysin valosaasteetonta yötaivasta ei enää Etelä-Suomesta löydy. Lihaa syömme nykyään yli tuplaten 1960-lukuun verrattuna.
Kaikki nämä ovat esimerkkejä valinnoista ja elämäntavoista, joita muuttamalla saavutetaan sekä ympäristö- että terveyshyötyjä.
Osa ratkaisuista on yksinkertaisia, toiset vaativat enemmän miettimistä. Sisätilojen lämpötilan säätö on helppoa, ja alentamalla kodin lämpötilaa asteella lämmityskuluista säästyy suunnilleen viisi prosenttia. LED-valaistus tarjoaa huolellisesti toteutettuna energiatehokkaat mahdollisuudet valaista tarkasti ja kauniisti.
Öljylämmityksestä uusiutuvaan energiaan siirtyminen on kustannustehokasta sekä kaupungeissa että maaseudulla. Kävely, pyöräily tai vaikkapa ratikka tarjoavat vaihtoehtoja lyhyille automatkoille.
Lue lisää: Suomen mahdollisuus olla kokoaan suurempi vaikuttaja
Paremmat vaihtoehdot eivät toteudu itsestään. Usein ongelmana ovat omat ennakkoluulomme ja tottumuksemme. Vain harvat meistä ovat synnynnäisesti ennakkoluulottomia kokeilijoita.
Hiukan viileämpi koti voi aluksi tuntua epämiellyttävältä ja päivittäiseen lihansyöntiin tottuneelle kasvisruoat voivat maistua oudoilta. Marraskuun piiskakeleissä työmatkapolkupyöräilyn aloittaminen ei välttämättä houkuttele, mutta kun kunto on kohonnut ja asianmukaiset varusteet hankittu, mikään keli ei ole este. Muutokset ottavat kuitenkin aikansa.
Suurin ongelma ekologiseen elämäntapaan siirtymisessä on se, että vaikka hyödyntäisimme kaikki käytettävissä olevat mahdollisuudet, se ei riitä. Esimerkiksi ilmastonmuutosta voimistavien päästöjen vähentäminen noin kahden tonnin tasolle vuodessa onnistuu nyky-yhteiskunnassa vain harvoilta.
Yksilön valintojen lisäksi tarvitaan koko yhteiskunnan rakenteiden ja toimintatapojen muuttamista. Korona-aikana yleistynyt etätyö on konkreettinen esimerkki siitä, että nykytekniikan avulla nopeita ja laaja-alaisia muutoksia on mahdollista toteuttaa.
Ympäristökriisin hallinta on kertaluokkaa koronakriisiä vakavampi haaste. Sekä yksittäiset ihmiset että yritykset tarvitsevat poliitikoilta jämäkkää, johdonmukaista ja ennustettavaa ohjausta, joka tukee parhaiden ratkaisujen ripeää käyttöönottoa ja ympäristölle haitallisista vanhoista toimintatavoista luopumista.
Poliitikot puolestaan tarvitsevat riittävästi resurssoitua tutkimusta, jonka avulla uusien ratkaisujen haitallisia sivuvaikutuksia pystytään ennakoimaan ja estämään.
Jari Lyytimäki
Santtu Karhinen
Jani Lukkarinen
allekirjoittajat työskentelevät Suomen ympäristökeskuksessa (Syke) kestävyysmurrosta tutkivissa Suomen Akatemian ja Strategisen rahoituksen neuvoston (STN) hankkeissa.
