Lukijalta: Saako lapsi surra? - Lukijalta - Aamulehti

Saako lapsi surra? – On hyvä, että lapsi saa surra kuollutta ja liittyä mukaan perhettä kohdanneeseen suruun

Aikuisella ei tarvitse olla kaikkiin lapsen kysymyksiin vastauksia, oleellista on yhteinen pohdinta asian äärellä.

6.11. 6:30

Pyhäinpäivänä hautausmaat loistavat muistokynttilöiden valoissa. Monet muistavat läheisiään ja ystäviään hautojen äärellä. Miten voisimme taata lapselle turvallisen tilan kokea häntä itseään ja läheisiä kohdannutta surua? Mahdollisuus surun kokemiseen suljetaan usein pois lapsen elämästä.

Miten usein hautausmaalle astelee perheensä kanssa lapsi tai nuori? Miten usein heidät otetaan myös hautajaisiin tai kuolevan lähelle?

Ajatus lapsen surulta säästämisestä voi olla aikuiselle tärkeä. Tällöin lapsi jää kuitenkin osattomaksi elämän kaikkinaisesta ihmettelystä ja perhettä koskettavasta kokemuksesta. Kaikki kätketty saa lapsen mielikuvituksen tuottamaan omia kuvitelmia tapahtuneesta.

Lue lisää: Aija Andersson on 38-vuotias perheenäiti ja runoilija, joka tietää kuolevansa pian – Nyt hän kertoo, mitkä asiat tuovat elämän viimeisiin kuukausiin eniten lohtua

Suru satuttaa aina myös lasta ja pienikin lapsi suree vaikkei vielä ehkä ymmärrä läheisen kuoleman lopullisuuden merkitystä. On hyvä, että lapsi saa surra kuollutta läheistään ja liittyä mukaan perhettä kohdanneeseen suruun. Jos lapsen annetaan ymmärtää, että sureminen ei ole luvallista eikä siihen ole aikaa, lapsi alkaa vältellä surua. Lapsen keinoksi jää hallita silloin suruaan oman mielensä puolustuskeinoilla.

Koska lapsi elää hyvin konkreettisen ajattelun vaihetta, hän saattaa kaivata vastauksen kysymykseensä. Lapsen kysymyksiä voivat olla esimerkiksi: ”onko mummulla kylmä maan alla” tai ”mistä mummu saa ruokaa.” Lapsen kuolemakäsitykseen voi liittyä ajatus, että vainaja on vain käynyt kuolemassa ja tulee kohta takaisin. Lapsen on hyvä kuulla, ettei kuollut ihminen katoa kokonaan, vaan häntä voi muistella ja pitää mielessä edelleen.

Surevan lapsen tärkeisiin kysymyksiin on hyvä pysähtyä ja pohtia niitä yhdessä hänen kanssaan. Aikuisella ei tarvitse olla kaikkiin lapsen kysymyksiin vastauksia, oleellista on yhteinen pohdinta asian äärellä.

Pienenkin lapsen voi ottaa mukaan hautajaisiin ja kertoa hänelle etukäteen, mitä hautajaisissa tapahtuu – kauniista tavasta saattaa kuollut perheenjäsen pois tästä maailmasta. Lapselle, kuten aikuisellekin, on tarpeellista käydä läpi luopumiseen liittyvät riitit ja tavat. Hautajaisten jälkeen on tärkeää kuulla lapsen ajatuksia kokemastaan ja antaa hänelle tilaa myös leikkiä suruaan tai ilmaista suruaan taidetyöskentelyn keinoin.

Aikuinen voikin miettiä, millä tavoin voi tavoittaa lapsen surun tai kuolemakysymykset leikkitilanteissa. Lapselle luontaisia kuolemaleikkejä ja mielikuvitusleikkejä voivat olla hautajaisleikit, puhelut taivaaseen vainajalle ja mielikuvituskaveri, joka on kuollut.

Lue lisää: Tekstiviesti jäi äidin ja tyttären viimeiseksi keskusteluksi, 25-vuotias Heidi kuoli seuraavana aamuna – ”Suru ei katoa, mutta särmät pehmenevät”

Yhteisten muistojen läpikäyminen esimerkiksi valokuvia katselemalla tuo lapselle hyviä hetkiä surun äärellä ja antaa lapselle mahdollisuuden kannatella kuollutta vainajaa muistoissaan myös tulevaisuudessa. Saadessaan tukea surun purkamiseen toiminnallisuuden kautta tai muistelemalla vainajaa, voi lapsesta kasvaa aikuinen, joka osaa elämässään kohdata pettymisen ja luopumisen tilanteita ja tunteita osana elämän rikkautta.

Tulevana pyhäinpäivänä voidaan kodeissa sytyttää kynttilät palamaan läheisten muistoksi ja jutella turvallisesti lasten kanssa heitä askarruttavista kysymyksistä.

Tiina Haapsalo

varhaiskasvatuksen kouluttaja, Lasten ja nuorten Keskus

Ilkka Tahvanainen

varhaiskasvatuksen asiantuntija, Kirkkohallitus

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut