Moottoripyöräilyn turvallisuus on herättänyt viime aikoina runsasta keskustelua eri medioiden palstoilla. Keskustelu on erittäin tärkeää, koska kysymys on ihmishengistä.
Moottoripyöräily on aina ollut vaarallista, ja on jatkossakin. Kypärä tuli vasta 1970-luvun lopulla pakolliseksi moottoripyörän kuljettajalle ja matkustajalle. Sitä ennen sai vapaasti ajaa ilman kypärää. Kaatumiset ja kolarit johtivat monesti kuljettajan tai matkustajan menehtymiseen.
Valistuneet motoristit käyttivät kypärää tietysti jo paljon ennen lain säätämää pakkoa.
1970-luvun alussa tieliikenneonnettomuudet lisääntyivät rajusti, samoin kuolemiin johtavat onnettomuudet. Yli tuhat ihmistä menehtyi liikenneonnettomuuksissa 1970-luvun alkuvuosina. Paljon oli joukossa moottoripyöräilijöitä.
Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Tuli tiekohtaiset nopeusrajoitukset vuonna 1973, kypäräpakko vuonna 1977, ensimmäiset moottoripyörän ajokokeet ja moottoripyöräkortti.
Nykyään kuolemaan johtavia onnettomuuksia tapahtuu vuosittain keskimäärin 20–30, ja sekin on aivan liikaa. Moottoripyöräkortin ajokokeet ovat kehittyneet vuosien aikana paljon moottoripyörän hidasajosta jarrutus- ja väistökokeisiin.
On kuitenkin yksi osa-alue, joka korostuu kuolemiin johtavissa onnettomuuksissa, eli suistumisonnettomuudet. Aloitteleva motoristi ei osaa vielä hallita pyörää eikä nopeutta niin, että moottoripyörä pysyy oman ajokaistansa oletetun keskiviivan tuntumassa, vaan ajautuu joko oman kaistan reunaan tai sitten toiselle ajokaistalle keskiviivan tuntuman. Tämä johtaa suistumisonnettomuuksiin tai kohtaamisonnettomuuksiin kohtalokkain seurauksin.
Ajokorttikoulutusta pitääkin laajentaa niin, että siihen kuuluu myös ajorataharjoittelua suljetulla radalla, jossa kouluttaja ajaa edellä ja näyttää oikeat ajolinjat, sekä oikeat nopeudet eri kaarteissa. Tässä ajoharjoittelussa ei pyrittäisi mahdollisimman suureen nopeuteen, vaan optimaaliseen nopeuteen, jolla pysytään omalla kaistalla.
Toinen asia, joka auttaa myös moottoripyöräonnettomuuksissa, on valtateiden ja seututeiden pensaikkojen raivaus niin, että kuljettajalle annetaan mahdollisuus havaita tielle mahdollisesti ryntäävät hirvet, peurat ja kauriseläimet. Tienvarsien raivaaminen hyödyttää kaikkia, niin vakuutusyhtiöitä kuin kaikkea tiellä liikkuvaa liikennettä, eniten motoristeja sekä heidän omaisiaan.
Pertti Leppänen