Olen aina arvostanut sosiaalityöntekijöiden vaativaa ja haastavaa työtä. Mielestäni on ihailtavaa, että osa meistä suostuu ammattiin, jossa ollaan niin paljon vartijoina. Itsekin lääkärinä tiedän olevani suuressa vastuussa, mutta minulla ei missään nimessä ole lain mukaista oikeutta päättää ihmisten ja perheiden koko elämästä.
Viimeisimmän lastensuojelulain mukaan sosiaalityöntekijällä on pelkästään huoliperusteisesti oikeus sijoittaa lapsi kiireellisesti ja aloittaa huostaanottoprosessi. Jos perhe vastustaa, asia viedään hallinto-oikeuteen ja prosessissa kestää usein jopa vuoden, lasten odottaessa päätöstä laitoksessa tai sijaisperheessä. Tämä kaikki maksaa yhteiskunnalle jokaista lasta kohden n. 12 000 €/kk, puhumattakaan inhimillisestä tragediasta.
Erityisen vaikea tilanne on perheissä, joissa vanhemmat tai lapset asettuvat autismin kirjolle. Tampereen autismiyhdistyksen Kristiina Kantolan mukaan huostaanotot autismin kirjon perheissä ovat huomattavan yliedustettuja.
Sosiaalityöntekijät kokevat helposti huolta neurokirjon ihmisten asioista, koska eivät ymmärrä autismin kirjon oireita. Oikeanlaista tukea ei osata tarjota tai sitä ei ole käytettävissä. Perheet eivät osaa puolustautua ja jäävät hädän keskellä usein aivan yksin, koska ongelmat alun perinkin johtuvat neurokirjon oireista kuten kommunikaatiohaasteista.
Asia oli esillä tiistaina 23.3. erityisperheiden tilannetta käsittelevässä webinaarissa, jonka järjestivät yhteistyössä eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmä, eduskunnan Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen -ryhmä, eduskunnan Omaishoidon tukiryhmä, eduskunnan Kuntoutusverkosto, eduskunnan vammaisasian yhteistyöryhmä (VAMYT), Omaishoitajaliitto ja SOSTE. Hyvin kevyen avohuollon ja hyvin raskaan huostaanoton välillä on todettu olevan suuri palvelukuilu, jossa ei ole tarjolla tukitoimia.
Ennen kuin rikollinen tuomitaan vankilaan, asiaa edeltää perinpohjainen tutkinta. Kuitenkin, jos lapsi tuomitaan täysikäisyyteen asti pois perheensä luota, tutkinnaksi riittää sosiaalityöntekijän huoli ja tätä myötä käynnistetty prosessi. Kuormittuneisuuden ja ison työmäärän vuoksi perheen todelliseen tilanteeseen ei välttämättä ole pystytty kunnolla perehtymään. Usein autismin kirjon oireet ovat jääneet kokonaan tunnistamatta, eikä perheelle ole kokeiltu neurokirjolle sopivia tukitoimia. Sosiaalityöntekijän todellinen valta yksilön elämässä on mahdollisesti suurempi kuin minkään muun ammattiryhmän. Suosittelen sosiaalipuolen henkilöstölle lisää laadukasta koulutusta autismin kirjon ymmärryksessä inhimillisten ja budjetillisten katastrofien ehkäisemiseksi.
Maria Auvinen
Lääkäri