Lukijalta: Osatyökykyinen kertoo: Olen syrjäytynyt yhteiskunnasta - Lukijalta - Aamulehti

Osatyökykyinen kertoo kokemuksestaan: Olen syrjäytynyt yhteiskunnasta, en koe kuuluvani mihinkään, eikä mahdollinen työpanokseni kiinnosta ketään

27.3.2021 7:49

Luin hiljattain mediasta, että osatyökykyisen työllistyminen on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta. Tuon tässä esille oman syrjäytymistarinani, kuinka viisikymppisenä korkeasti koulutettuna ja osatyökykyisenä naisena koen jääneeni yhteiskunnan ulkopuolelle ilman kohtuullista sosiaaliturvaa ja apua.

Kymmenisen vuotta sitten koin vakavan loppuunpalamisen tehtyäni vuosia pätkätöitä henkisesti kuluttavassa työssä. En tajunnut lopettaa ajoissa, joten lopulta kamelin selkä katkesi.

Reilut kolme vuotta meni sumussa kuntoutustuella eläessä, Kelan psykoterapiassa käydessä ja lopulta tajutessa, että olin ylisuorittaja ja väärässä ammatissa. Stressikin oli ollut kroonista vuosikausia.

Psykoterapian jälkeen sain jotenkin koottua itseni ja menin työkokeiluun toiselle alalle ja sitä kautta työllistyin viideksi kuukaudeksi osa-aikatyöhön. Valitettavasti määräaikainen työni loppui pian yt-neuvotteluiden myötä.

Jäätyäni työttömäksi tuloni romahtivat: osatyökyvyttömyyseläke 680 euroa/kuukausi (brutto) sekä työmarkkinatuki noin 40 euroa/kuukausi 50-prosenttisen työkykyisyyteni osalta. Tässä tilanteessa olen edelleen viisi vuotta myöhemmin ja nyt siis pitkäaikaistyöttömänä. Tänä päivänä saan eronneena yksinasuvana pienituloisena lisäksi asumistukea 307 euroa kuukaudessa.

Kun osatyökyvyttömyyseläke on nyt 684 euroa kuussa, niin kokonaistuloni ovat 1031 euroa kuukaudessa.

Olen mielestäni aika lailla syrjäytynyt yhteiskunnasta. En koe kuuluvani juuri mihinkään, eikä mahdollinen työpanokseni kiinnosta ketään. Olisin vielä työhaluinen sopivalle alalle, mutta auttavat tahot eivät oikein näytä uskovan, enkä saa kunnollista apua mistään. Minut kyllä kannattaisi palkata – olen hyvä sekä tyyppinä että työntekijänä.

Se, että joutuu elämään köyhyysrajan alapuolella, on epäinhimillistä ja masentaa masentunutta ihmistä entisestään. Ei jaksa hoitaa asioitaan niin, että elämä menisi eteenpäin. Masennus lisää myös muita sairauksia. Pian huomaakin, että diagnoosien määrä on kasvanut. Epäonnen kehä on valmis. On vaikea uskoa, että ”elämä kantaa”.

Viisikymppisellä on elinpäiviä vielä jopa 40 vuotta edessä. Nyt näyttää siltä, että tuo tuleva aika pitäisi kitkutella köyhyysrajan alapuolella olevalla sosiaaliturvalla ja omilla pienillä säästöillä.

Haluaisinkin kysyä, olisiko joku kiinnostunut ajamaan osatyökykyisten asiaa pontevammin? Ensimmäiseksi tulisi saada osatyökykyisen työttömän sosiaaliturva kohtuulliselle tasolle, jotta elämässä olisi edes mahdollista päästä eteenpäin ja työllistyä joku päivä. Voimia teille, jotka olette samassa veneessä!

Years Go By

Kirjoitus julkaistaan poikkeuksellisesti nimimerkillä henkilön yksityisyyden suojaamiseksi.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut