Asuinalueiden eriytyminen on megaongelma, kirjoittaa kansanedustaja Veikko Vallin

Maahanmuuttopolitiikasta päätetään pääasiassa valtion tasolla, mutta myös kunnissa voidaan eriytymiseen vaikuttaa.

9.11.2020 7:15

Asuin Ruotsissa 1980-luvun lopulla. Silloin havaitsin, kuinka Göteborgin lähiöt alkoivat eriytyä. Asuintaloni läheisyyteen rakennettiin Ruotsin ensimmäinen moskeija. Kerrostalojen porraskäytävien nimitauluissa alkoi olla yhä enemmän lähi-itäläisiä ja afrikkalaisia sukunimiä. Bussipysäkeillä ja kaupoissa kuuli usein jotain muuta kuin ruotsin kieltä. Ruotsi piti rajojaan auki jalossa sosialidemokratian hengessä.

Nykyisin Ruotsin suurissa kaupungeissa on kymmeniä maahanmuuttajien asuttamia kaupunginosia. Kantaruotsalaiset ovat muuttaneet niistä lähes kokonaan pois. Tätä voisi kutsua megatrendiksi tai paremminkin megaongelmaksi.

Ongelmien ydin on vieraskielisten maahanmuuttajien heikko integroituminen ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Vaikka Ruotsi on satsannut valtavia rahasummia maahantulijoiden kotouttamiseen, on tiettyjen etnisten ryhmien sitoutuminen omaan kulttuuriinsa niin vahvaa, että integroitumishaluja ei ole. Maassa ei haluta elää maan tavalla, vaan eletään lähtömaan tavalla.

Sama ilmiö on käynnissä monessa Euroopan maassa.

Viime viikkoina olemme saaneet lukea uutisia Ranskasta. Terroriteot ovat jälleen kiihtyneet. Jyrkän linjan islamistit eivät hyväksy omaan kulttuuriinsa liittyvää arvostelua. Vaikka Ranskassa sanavapaus on perusarvo, saattaa profeetasta piirretty karikatyyri johtaa armottomaan tappamiseen. Kohteina ovat tavalliset ranskalaiset.

Tämä sama vinoutunut väestökehitys on alkanut myös Suomessa. Suuriin kaupunkeihimme muuttaa koko ajan lisää väkeä Lähi-idästä ja Afrikasta. Suomeen muutetaan useista syistä. Yksi merkittävä vetovoimatekijä on avokätinen sosiaaliturva. Suomi paapoo lähes jokaista maamme rajan ylittänyttä. Olemme käytännössä Ruotsin mallin mukaan toimiva koko maailman sosiaalitoimisto. Edes kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ei saada useinkaan palautettua.

Maahanmuuttopolitiikasta päätetään pääasiassa valtion tasolla mutta myös kunnissa voidaan asuinalueiden eriytymiseen vaikuttaa poliittisilla päätöksillä. Tampere on ottanut vastaan noin 100-150 kiintiöpakolaista vuodessa. Tämä on osaltaan lisännyt asuinalueiden eriytymistä, koska maahanmuuttajat usein hakeutuvat samaa kieltä puhuvien tai samaa uskontoa tunnustavien kaupunginosiin. Näin segregaatio vain pahenee ja lähitulevaisuudessa olemme saman megaongelman edessä, kuin moni muu Euroopan kaupunki.

Lähiöiden ja koulujen eriytymisestä seuraa jengiytymistä, joka puolestaan tekee kouluista yhä vaarallisempia paikkoja lapsillemme. On äärimmäisen surullista, että lapsemme kärsivät aikuisten poliitikkojen heikosta päätöksentekokyvystä ja näköalattomuudesta.

Olen tehnyt kaksi valtuustoaloitetta. Niissä vaadin koulujen väkivalta- ja kiusaamistilanteen selvittämistä sekä kiintiöpakolaisten vastaanottamisen lopettamista. Asuinalueiden eriytyminen on pysäytettävä.

Kirjoittaja on pirkanmaalainen kansanedustaja (ps.)

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut