Kolmostien niin sanottu Puskiaisten oikaisu ja eteläinen 2-kehätien rakentaminen ovat esillä. Ympäristövaikutusten arviointi- eli YVA-ohjelman käsittely on meneillään.
YVA:n hankevaihtoehdot ovat nykyisten väylien parantaminen aina kahden ristikkäin kulkevan tien rakentamiseksi Pirkkalan ja Lempäälän väliselle metsäalueelle. Myös vaihtoehtojen yhdistelmät tulevat mahdollisiksi.
Parannushanketta voi tarkastella usealta kantilta. Merkittävimmät ovat asukkaiden, ympäristön, kuntien ja yhteiskunnan näkökulmat.
Asukkaiden edustajat ovat kaikissa vaihtoehdoissa huolissaan melusta ja meluaitojen joko riittävyydestä tai niiden vievästä tilasta. Huolta kannetaan myös lisääntyvästä paikallisliikenteestä, pölystä, arseenista ja valosaasteesta. Ulkoilureitit katkeilevat ja asfaltti valtaa alaa. Valtakunnallisestikin merkittävä sekä helpoimmin saavutettava Taaporinvuoren-Kurikkakallion luontohelmi tuhoutuu moottoritien oikaisuvaihtoehdossa.
Ympäristöjärjestöjen ja asukasyhdistysten näkökulmat ovat pääosin samansuuntaisia. Niihin kuuluvat mm. pirstoutumisen välttäminen, olemassa olevien rakenteiden hyödyntäminen, luonnon antimien käyttö, luonnon monimuotoisuus, pieni hiilijalanjälki ja virkistysmahdollisuudet luonnossa. Erityisesti pienvesien turvaaminen ja yhtenäiset metsäalueet tulisi säilyttää.
Kunnallisesta näkökulmasta uusien väylien rakentaminen on ristiriitaista. Pirkkala on tunnettu puutarhakaupunkina, jossa luonto on lähellä. Toisaalta kunta haluaa rakennusmaata, jota mahdolliset väylähankkeet tukisivat niistä poikivine katuineen.
Yhteiskunnallisia näkökulmia pitää tarkastella yli 50 vuoden päähän. Juuri tietoon tullut valtakunnallinen väestöennuste osoittaa, että jo 2030-luvun alkupuolella Suomen väestön määrä kääntyy laskuun. Tämä merkitsee Pirkanmaan läpikulkuliikenteen laskua. Jotkut taajamat kasvavat, mutta nekin vanhoja ennusteita paljon vähemmän. Painopiste näilläkin alueilla tulisi asettaa lähiliikenteen ylläpitoon ja olemassa olevien teiden hyvään kuntoon.
Useamman raiteen suunnittelu Tampereelta Helsinkiin asti siirtää asutusta nauhataajamiin radan varsiin ja lentoliikenteen painopistettä Vantaalle. Tunnin yhteyttä tavoitellaan pääkaupunkiseudulle, mikä tukee raideliikennettä. Vähäinen hiilijalanjälki puoltaa rakentamista radanvarteen.
Laskeva väestöennuste, iäkkäämmän väestön kasvu ja työssäkäyvien määrän jyrkkä lasku aiheuttaa verovaroille uuden suunnan. Sosiaalisektori paisuu.
Uusiin, turhiin väyliin ei ole varaa eikä tarvetta. Liikkumisvälineet kehittyvät. Robotit, etätyö ja tietoliikenne vähentävät valtateiden käyttöä. Tarvitaanko sikin sokin kulkevia väyliä ja voidaanko rataverkkoja suunnitella samoihin aukkoihin teiden kanssa? Rakentaminen ja teiden tuominen neitseelliseen virkistysmetsään on ristiriidassa Suomen kunnianhimoisen ilmastotavoitteen kanssa.
Kirjoittaja asuu Pirkkalassa.