Ilveksen 1980- ja 90-luvun tehohyökkääjä Juha Järvenpään liigaura alkoi unohtumattomasti kaudella 1984–85.
”Ensimmäisen otteluni piti olla Porissa ja olin intoa piukkana. Alkulämmittelyn jälkeen joukkueenjohtajamme tuli luokseni ja totesi: ’Ota vehkeet pois, unohdin panna nimesi pöytäkirjaan’.”
”Arvaa harmittiko? En välttämättä peliaikaa ottelussa olisi saanut, mutta paljon mieluummin olisin sitä penkiltä katsellut kuin katsomosta.”
Avauskauden aikana Järvenpään tilille kertyi 10 ottelua, mutta virallista Suomen mestaruutta hän ei niillä saanut.
”Olin kyllä paikalla ratkaisevassa finaalissa viivalla Kupittaalla armeijan sinisessä asussa ja sain kultamitalin kaulaani. Pelin jälkeen toimme Mika Viitaharjun kanssa silloin vielä nuoren huoltajapojan JP Janssonin kyydillämme Tampereelle”, Järvenpää muistaa.
Järvenpää vakiinnutti 1985–86 paikkansa Ilveksen liigajoukkueessa. Tehojakin alkoi tulla hyvään tahtiin.
Ilveksellä oli 1987–88 kasassa yksi kaikkien aikojen joukkueistaan. Sentterikolmikko Raimo Helminen, Risto Jalo, Mika Nieminen olivat kaikki valtakunnan ehdotonta eliittiä.
”Runkosarja oli yhtä ilotulitusta, mutta sen jälkeen emme saaneet minkäänlaista playoff-moodia päälle. Uran karvain pettymys.”
Järvenpää takoi runkosarjassa komeat 50 (23+27) pistettä Niemisen rinnalla.
Vielä kovempi tykkikausi oli kuitenkin edessä 1989–90, vaikka kautta edeltävä kesä kului erilaisia pikkuvammoja parannellessa.
”Olin paikalla vain yksissä kesätreeneissä ennen jäälle siirtymistä. Kun juoksimme Tapiolan häkkikentällä, keuhkoissa oli tunne, että ne repeävät. Silloinen päävalmentaja Sakari Pietilä tuli kuitenkin tyynesti ilmoittamaan, että juokse omaan tahtiisi.”
Kun kausi sitten eteni, Järvenpää syttyi todelliseen loistoonsa ja takoi vain 37 ottelussa huikeat 59 (28+31) tehopistettä. Vastaavalla tehotahdilla voitettaisiin nykyään joka kausi SM-liigan pistepörssi. Keväällä 1990 se riitti viidenteen sijaan.
”Tuntui, että kaikki onnistui. Ketjussani pelasivat Nieminen ja Raimo Summanen sekä useimmin pakkina Risto Siltanen. Ei tarvinnut edes ikinä sopia mitään, kun tiesi aina mitä muut kentällä tekevät.”
”Välierissä kaadoimme Tapparan voitoin 3–0. Finaaleissakin näytti hyvältä kolmanteen otteluun saakka, kun johdimme sarjaa TPS:aa vastaan 2–1. Kun ylivoimainen ykköspakkimme Siltanen loukkaantui neljännessä pelissä, homma kääntyi ja jäimme hopealle.”
Kuka
Juha Järvenpää
Juha Järvenpää tekee nykyään myyntitöitä.
Syntynyt: 18.12.1965.
Pelipaikka: Hyökkääjä (left).
Pituus/Paino: 183 cm/84 kg.
Seura SM-liigassa: Ilves 1984–1994 ja 1995–1999, HPK 1994–1995
Saavutuksia: MM-kisat 1990, SM-hopeaa 1990, 1998, SM-pronssia 1988.
A-maaottelut: 20 ottelua 6 maalia + 4 syöttöä = 10 pistettä.
Valinnat: SM-liigan herrasmiespelaaja 1990.
SM-sarjassa/liigassa: runkosarjassa 545. 212+197=409. Pudotuspeleissä 46. 11+9=20.
Muuta: Eniten voittomaaleja (6) SM-liigan runkosarjassa 1987–88. Toimi Kooveen (Suomi-sarja/Mestis) miesten edustusjoukkueen joukkueenjohtajana ja managerina 2017–20 sekä Koovee ry:n junioripäällikkönä 2020–21. Pelasi jalkapalloa A-junioreihin saakka TKT:ssa.
Ilves kaatoi Tapparan vuoden 1990 välierissä. Järvenpään taidonnäyte läpiajosta.
Coffey nopeampi takaperin
Järvenpään mahtivire ei jäänyt huomaamatta maajoukkueen päävalmentaja Pentti Matikaiselta, joka valitsi Järvenpään Sveitsin MM-kisoihin 1990.
”Kokemuksen hakemistahan se turnaus minulle pääosin oli, mutta ei joukkueellakaan erityisen hyvin peli kulkenut. Yhden maalin Norjaa vastaan tein.”
”Mieleen painunein muisto jäi Kanada-pelistä, kun luulin jo päässeeni yksin läpi, mutta sitten muuan pakki numero 77 (Paul Coffey) otti mut kiinni takaperin luistellen. Vaihtoon päästyäni mietin, onkohan minulla vielä vähän kehitettävää luistelussa vai oliko jalkani tilanteessa jo hapoilla.”
Turnauksessa paljastui, että Järvenpäällä oli nivustyrä. Leikkauspöytä odotti heti MM-kisojen jälkeen.
”Siitä alkoikin sitten kaikenlaisten vammojen kierre, joista tarinaa riittää. Täysin tervettä päivää en sen jälkeen urallani enää kokenut.”
Ilveksen Sami Ahlberg, Raimo Helminen ja Juha Järvenpää kuuluivat kevään 1998 hopeanippuun.
Manngard, Toikka ja Jursinov jr
Ilveksen talous alkoi horjua vakavasti 1990-luvun alussa.
”Yhtenä keväänä ihmettelin, miten ihmeessä neuvottelut voivat olla niin nihkeitä, että uusi toimitusjohtaja Kai Sointu ei edes ota yhteyttä. Sitten selvisi, että minun vanha sopimukseni oli pantattu jonkun lainan vakuudeksi.”
Pian paljastui myös, että Vincent Manngardista on tullut Ilveksen uusi omistaja ja seuran taloushuolet poistuivat. Tämä tarkoitti sitä, että resurssit koota joukkuetta muuttuivat oleellisesti.
Joulukuussa 1995 Ilveksen toimitusjohtajana aloitti Jussi Toikka, jonka tehtävänä oli nostaa seura Suomen mestariksi.
”Se oli villiä touhua, kun Toikka rustasi sopimuksia. Moni pelaaja meni neuvotteluihin mielessään joku summa, mutta ’putkimies’ saattoikin heti ilmoittaa summan, joka oli jopa tuplasti suurempi. Itsellenikin kävi niin. Heitin nopeasti vastakommentiksi, että voidaan tehdä samalla kahden vuoden sopimus”, Järvenpää muistaa.
Toikan touhu aiheutti sen, että Ilves eli jatkuvasti yli varojensa, mutta Manngard kuittasi aina raskaat kausitappiot.
Hulvattomasta toiminnasta huolimatta, Ilves pystyi rakentamaan todellisen huippujoukkueen kaudelle 1997–98.
”HIFK:lla oli silloin kaikkien aikojen joukkue, jota olisi ollut vaikea voittaa. Laadukkaammalla valmennuksella ainakin tiukempi haastaminen olisi ollut mahdollista.”
Ilveksellä oli kaudella 1997–1998 kasassa huippujoukkue. Syyskuun 11. vuonna 1997 Juha Järvenpää iski voittomaalin ottelussa Jokereita vastaan. Arkistokuvassa Järvenpää ohittaa Marko Tuulolan.
Järvenpää viittaa kommentillaan silloiseen päävalmentajaa Vladimir Jursinov junioriin, jonka metodit olivat vähintäänkin erikoiset.
”Tärkeintä oli, että harjoiteltiin kahdesti päivässä kaksi tuntia kerrallaan. Sillä ei sitten enää niin väliä ollut mitä harjoiteltiin. Muistan sellaisenkin treenipäivän, että aamulla tehtiin punttisalilla maksimivoimaa jaloille ja illalla juostiin Pyynikillä 400 metrin vetoja. Jokainen vähänkään asiasta ymmärtävä tietää, ettei kenenkään kroppa sellaista ota vastaan.”
Joulutauon aikaan joukkueen kokeneet pelaajat halusivat muutosta harjoitteluun ja päättivät mennä oma-aloitteisesti kuntotesteihin Varalan urheiluopistoon. Testaajan antama lausunto oli yksiselitteinen:
”Ei epäilystäkään. Jokainen teistä on kunnossa, mutta teistä ei saa mitään ominaisuuksia irti. Olette kaikki niin jumissa kuin vain kukaan olla voi.”
Pelaajat veivät toiveikkaina testipaperit Jursinoville ja toivoivat harjoittelun muuttuvan.
”’Vova’ otti paperit käteen, repi ne saman tien ja totesi: ’Kyllä minä tiedä, mitä tehdä’. Keskustelu loppui siihen ja kaikki jatkui kuten ennenkin. Paljon jäi ulosmittaamatta siitä joukkueesta”, Järvenpää kokee.
HIFK ja Ilves olivat kauden 1997–1998 finaalijoukkueet. Kuvassa Juha Järvenpää ja HIFK:n Jari Laukkanen painivat maalilla. Kuvassa myös maalivahti Jan Lundell.
Hopeamitali kuitenkin tuli ja Ilves pääsi mukaan Continental Cupiin Suomen edustajana. Pelimatkoja varten joukkueelle tilattiin mittatilauspuvut.
”Minun ja Hårdin Veli-Pekan housut vaativat kuitenkin fiksaamista. Toikka ja Asko Kiiveri lupasivat hoitaa asian hoviräätälinsä avulla. Kävi samoin kuin monessa muussakin asiassa siihen aikaan. Odottelemme vieläkin ’Vellun’ kanssa housujamme takaisin”, Järvenpää hymyilee.
Toikan aika toimitusjohtajana päättyi 1999, hänen tilalleen tuli Risto Jalo.
Manngard pysyi pitkään Ilveksen pääomistajana, mutta Toikan vuosien jälkeen hän ei ollut enää valmis panostamaan niin paljon rahaa Ilveksen toimintaan.
Monien mielestä Ilveksen 2000-luvun vaisu menestys oli Manngardin syytä. Kun hän ei satsannut seuraan, kukaan muukaan ei halunnut tehdä sitä.
”Tässä olen vahvasti eri mieltä. Ilvestä ei välttämättä olisi enää ilman Manngardia. Hän pelasti sen ensimmäisen kerran konkurssilta tullessaan mukaan 1990-luvun alussa ja toisen kerran 2017 luopuessaan omistuksestaan käytännössä ilmaiseksi. Nämä faktat monelta unohtuvat”, Järvenpää sanoo.
Pelikuviot sairaalan lakanasta
Järvenpää oli sanavalmis velmu, joka tykkäsi testata myös toimittajien terävyyttä. Joskus 1990-luvun taitteessa Iltalehden toimittaja kysyi ”Serveltä” pelin jälkeen: ”Mihin ketjunne Järvenpää–Nieminen–Kai Syrjänen mainio yhteistyö perustuu?”
Kolmikko oli juuri sillä kaudella kärsinyt vuoron perään loukkaantumisista ja ollut hoidettavina osittain peräkkäin ja päällekkäin Hatanpään sairaalassa.
”Vastasin pokerilla: Piirsimme pelikuviot lakanaan, nukuimme vuorotellen niiden päällä ja ne siirtyivät alitajuntaamme.”
”Hiukan hymyilytti, kun seuraavana päivänä Iltalehden pääotsikossa luki: ’Pelikuviot sairaalan lakanasta’.”
Järvenpää oli urallaan tunnettu siitä, että hän sai kaikki maailman influenssat, kuumeet ja muut kulkutaudit jo vuorokautta ennen kuin ne alkuperäismaassa edes havaittiin.
Kun Järvenpään peliura päättyi keväällä 1999, pelikaverit levyttivät hänelle oman cd-levyn.
Se alkaa legendaarisesti:
”Jäähalli JP! Täällä on ’Serve’. Mulla on flunssa, en pääse tänään treeneihin.”
Sen jälkeen alkaa soida hyökkääjälle J. Karjalaisen Väinö-kappaleen melodiaan sanoitettu biisi:
”Serve, Serve, missä se Serve on, Hatanpäällä se makaa…”
Peliuransa jälkeen Järvenpää on työskennellyt pääosin myyntitöissä, tällä hetkellä Ylöjärven K-Raudan LVI- ja rakentamisen puolella. Ilveksen esityksiä hän seuraa yhä tarkkaan ja osallistuu aktiivisesti seuran alumnitoimintaan.
Aamulehti haastattelee MM-kotikisojen kunniaksi tamperelaisia jääkiekkolegendoja, jotka ovat pelanneet MM-kisoissa.
Oikaisu 26.5. klo 21.30: Jutun faktalaatikossa sanottiin virheellisesti, että Juha Järvenpää pelasi koko uransa Ilveksessä. Järvenpää pelasi kauden 1994–1995 HPK:ssa.
