Aamulehti
Tampereen Ilveksen kausi päättyi torstaina kiistattomaan pettymykseen. Mitali on aina mitali, mutta on selvää, että pronssimitalin klangi oli selvästi erilainen kuin vuosi sitten, kun Ilves voitti ensimmäisen mitalinsa 21 vuoteen. Enää pronssi ei lämmittänyt Ilves-kannattajia samalla tavalla.
Kuten urheilussa usein tapahtuu, odotukset Ilves-joukkuetta kohtaan nousivat täksi kaudeksi. Enää paikka sijalla kolme ei ollut Ilvekselle riittävä suoritus, eikä sen kuulunutkaan olla. Etenkään, kun se sai erinomaisen runkosarjan jälkeen puolivälierävastustajakseen Ässät ja välierävastustajakseen Pelicansin. Kaikki kunnia upean yllätystarinan rakentaneelle Pelicansille, mutta tie finaaleihin on ollut historiassa kivikkoisempikin kuin se Ilveksellä tänä keväänä oli.
On samalla kunnioittavaa Ilvestä kohtaan todeta, että sen olisi pitänyt pelata finaaleissa, jotta sen kautta olisi voinut kuvata onnistuneeksi. Vielä 10 vuotta sitten jo selviäminen seuraavaan kauteen liigajoukkueena, jolla oli kukkarossaan rahaa, oli Ilvekseltä onnistuminen. Standardit ovat nousseet aika tavalla sitä mukaa, kun Ilveksessä on tehty hyvää työtä.
Ilves epäonnistui Pelicans-sarjassa, mutta sen syissä vellominen ei ole enää tämän tekstin päämääränä. On aika miettiä seurauksia ja johtopäätöksiä. Ilveksen tulevaisuuden näkymiä voi kuvailla kaksiteräiseksi miekaksi. Yleisesti ottaen Ilves voi hyvin ja on matkalla eilistä valoisampaan huomiseen. Sillä on moderni areena, kuuma brändi ja fanaattinen kannattajakunta, minkä pitäisi tietää kasvun vuosia hamaan tulevaisuuteen asti.
Päävalmentaja Antti Pennanen jatkaa lokakuussa alkanutta työtään Ilveksen peräsimessä.
Ilveksen urheilujohtajalla Timo Koskelalla riittää töitä ensi kauden joukkueen kasaamisessa.
Kun tulevaisuuden näkymillä kuvataan ensi kautta, otsalle alkaa muodostua ryppyjäkin. Päävalmentaja Antti Pennasen jatkaminen toiseen kauteensa on ilonaiheista suurin. Voidaan jossitella ja pyöritellä maailman ääriin, mitä lokakuun alussa potkut saanut päävalmentaja Jouko Myrrä olisi Ilveksessä saanut aikaan.
Silti väitän, että Ilveksen mestaruustodennäköisyys oli korkein mahdollinen, kun se valitsi Pennasen ja teki liikkeensä kesken kauden. Riski oli suuri – tällä kertaa Ilvekselle jäi eteen pystykolikko.
Pennanen on Suomen kirkkainta valmentajaeliittiä. Hänen jatkaessaan toiseen kauteensa Ilves voi luottaa, että sillä on huippuosaamista vaihtopenkkinsä takana, mikä kantaa jo tiettyyn pisteeseen asti. Pennasen on ensi tilassa mietittävä, miten hän haluaa Ilveksen ensi kaudella pelaavan.
Pelicans-välierissä Ilveksen kiekollinen pelaaminen meni pään puskemiseksi seinään, mistä Pelicans pääsi riistämään kiekon ja syöttelemään Ilveksen solmuun. Kesken kauden tehtävien muutosten määrä ja volyymi on rajallinen, mutta kesän aikana Pennasella on oikea mahdollisuus monipuolistaa Ilveksen kiekollista peliä, jottei vastaava toistu. Esimerkkiä voi jälleen ottaa naapurista, missä osataan pelata jokaisenlaista jääkiekkoa etu- ja takaperin.
Pennanen ottaisi varmasti mielellään seurajohdolta kesälahjaksi myös pari uutta maalintekijää. Kun Ilves murtautui Pelicansia vastaan maalipaikoille, viimeistely-yritykset olivat heikkoja. Tapparalla kesti reilut kaksi erää pommittaa Patrik Bartošák vaihtoon siinä missä Ilves tuskaili tšekin kanssa täydet kuusi ottelua.
Pelicansia vastaan nähtiin myös, että voittamisen kulttuuri ei rakennu hetkessä. Ilveksen nuorehko ja vähäisesti mestaruuksia voittanut pelaajisto murtui Pelicansia vastaan suosikkiaseman paineissa viimeistään kuudennessa kohtaamisessa. Avauserän kolme hölmöä jäähyä paketoivat lopullisesti Ilveksen finaalihaaveet.
Sopiva lisäannos kokemusta, nimenomaan voittamisesta, tekisi Ilvekselle ensi kaudella hyvää. Kokeneet profiilipelaajat maksavat sievoisesti, mutta ilman heitä on vaikeaa voittaa mitaleista sitä kirkkainta.
Petri Kontiolan pelit on pelattu. Ilves joutuu etsimään uuden ykkössentterin.
Kun luettelen ominaisuuksia, joita Ilveksen seurajohdon tulisi ensi kaudeksi hankkia kokoonpanoon lisää, saavutaan Ilveksen ensi kauden huolenaiheeseen numero yksi. Siinä missä viime kauden jälkeen Ilveksellä oli toistakymmentä merkittävää jatkosopimusta taskussaan ja pronssirunko jatkoi uuteen kauteen, nyt on toisin.
Tiettävästi Ilveksen kokoonpano hajoaa palasiksi, kun kaudenpäätösjuhlat on vietetty. Mikäli ennusteet esimerkiksi ykkösmaalivahti Marek Langhamerin ja koko sentterinelikon Petri Kontiola–Balázs Sebök–Tommi Tikka–Jarno Koskiranta lähdöstä pitävät paikkansa, Ilves on kinkkisessä tilanteessa. Ensi kaudella tulisi menestyä, eivätkä odotukset ole laskemassa, mutta profiilipelaajat pakkaavat laukkujaan niillä tärkeimmillä pelipaikoilla, maalissa ja keskikaistalla.
Ilveksen urheilujohtaja Timo Koskela on osoittanut kykynsä löytää lahjakkaita pelaajia keltavihreisiin, mutta esimerkiksi 2–3 kärkisentterin ja mitat täyttävän ykkösmaalivahdin naaraaminen ei ole helppo tehtävä. Etenkin kun hankittavien pelaajien pitäisi olla heti valmiita suorittamaan mestariehdokkaan vaatimustasolla. Pitkään kehitystyöhön ei ole aikaa, mikäli mielii nostaa ensi keväänä Kanada-maljaa.
Ilves on isossa kuvassa oikealla tiellä ja sillä on loistava valmennus, jonka työ jatkuu. Pöytä on katettu, mutta Ilves-fanien on pakko jäädä jännittyneinä odottamaan, minkä kaliiberin nimiä saapuu pöydän luo ruokailemaan.
