Aamulehti
Ilveksen ja Ässien pudotuspelisarjassa katseet ovat kiinnittyneet jännittävien kenttätapahtumien lisäksi katsomon puolelle. Voi perustellusti sanoa, että puolivälieräsarjassa kohtaavat miesten jääkiekkoliigan tämän hetken parhaat faniosastot.
Ensimmäinen puolivälieräpeli ei tuottanut tässä mielessä pettymystä, vaikka Ilves voitti varsin selvästi 5–1.
Katsomossa Ilveksen fanit pitivät luonnollisesti Nokia-areenassa enemmän meteliä kuin vastustajan pääty, mutta Ässien vierasosasto ansaitsee myös hatunnoston tunnelman luomisesta. Vaikka peli näytti ratkenneelta hyvissä ajoin toisessa erässä, Ässät-pääty pysyi loppuun asti omiensa tukena.
Kolmannessa erässä Ilveksen fanipääty yhdessä muiden tavan kannattajien kanssa loi parhaimmillaan hurmosmaisen tunnelman, kun kotijoukkue mätti pikatahtiin kaksi maalia ja porskutti kohti puolivälieräavauksen voittoa.
Viimeisten minuuttien aikana yleisö nousi seisomaan ja antoi ansaitut kiitokset erinomaisesti pelanneelle kotijoukkueelle.
”Ilves on tulessa, Ässät on kusessa”, kuului pitkin kolmatta erää ja vielä pelin päätyttyäkin viimeisenä katsomosta poistuneiden euforisten kotifanien suusta.
On mielenkiintoista seurata, keksivätkö Ässien tukijoukot jotain oivaltavaa vastaukseksi Porin Isomäessä, jos Ässät pääsee vielä sarjaan mukaan.
Tampereen ykköseksikin joku rohkea huusi Ilvestä. Siihen lähelläni ollut herrasmies kohteliaasti huomautti, että Tapparahan se oikeasti on, mutta ei kannata heille kertoa.
Ilveksen ja Ässien kannattajat luovat sekä ylläpitävät osaltaan suomalaista jääkiekko- ja urheilukulttuuria. Harmillisen harvalla suomalaisella palloiluseuralla on yhtä vahvaa identiteettiä.
Tampereella on toki ylipäätään jääkiekossa vahvat ”tapparalaisuuden” ja ”ilvesläisyyden” traditiot, joista paikalliset voivat ylpeitä. Ajatukseen ”tapparalaisuudesta” ja ”ilvesläisyydestä” liittyy itsessään vahvoja mielikuvia.
Tappara ja vahva työnteon kulttuuri. Ilves ja vauhdikas taitokiekko. Mielikuvat luovat osaltaan seuraidentiteettiä ja kiinnittymisen kohteita ihmisille.
Ässillä on oma rosoinen porilainen identiteettinsä, mikä näkyy jälleen kentällä ja katsomossa. Mestarivalmentaja Karri Kivi on tehnyt huimaa työtä palauttaessaan Ässien otteisiin tietyt rouheat elementit fiksun pelaamisen rajoissa.
Kapteeni ja oma poika Jesse Joensuu antaa kasvot jo pelityylilläänkin porilaisuudelle. Ei taitavin tai teknisiltä kyvyiltään hurmaavin, mutta periksi antamaton.
Ässien sekasortoiset viime vuodet olivat jo etäännyttämässä kannattajia, mutta kuluvalla kaudella side on vahvistunut uudestaan.
Ilveksen ja Ässien kannattajat symboloivat laajemmassa kontekstissa sitä, mistä jääkiekossa ja joukkuepallopeliurheilussa on pohjimmiltaan kyse – yhteisöllisyydestä sekä syvempien merkitysten luomisesta ihmisille.
Se kantaa pidemmälle kuin yksittäiset voitot ja tappiot. Se kantaa pettymyksen yli myös sen seurayhteisön, joka päättää pudotuspelisarjan kallella kypärin – avausottelun perusteella todennäköisesti Ässät.
Kirjoittaja on Aamulehden urheilutoimittaja.
