Aamulehti
Tappara pelasi tällä kaudella jo toista kertaa peräkkäin kiihkeätunnelmaisessa ja kovatasoisessa CHL-finaalissa, jossa kaksi maanosan parhaisiin lukeutuvaa seurajoukkuetta taistelivat tasaisesti loppusummeriin saakka.
Jääkiekon Mestarien liiga on jäällä muutenkin toimiva tuote. Ottelut ovat laadukasta kiekkoa, kokoonpanot täynnä Euroopan huippunimiä, ja joukkueiden asennoituminen vaikuttaa sekin olevan kohdallaan.
Jään ulkopuolella homma ei vaan ota käynnistyäkseen.
”Kauanko CHL tulee vielä elämään”, otsikoi ruotsalaisen Expressen-lehden toimittaja Adam Johansson kommenttinsa finaalin jälkeen.
”Onnea Tappara, saatoitte juuri voittaa kilpailun, jota ei muutaman vuoden päästä välttämättä ole olemassa”, hän kirjoitti.
Ruotsalaisten yleistä CHL-kiinnostusta kuvaa osittain se, että Johansson oli kertomansa mukaan ruotsalaisista kansallisista mediatoimijoista ainoana paikalla Luulajassa.
Tekstissään hän nostaa esiin olennaisia huomioita, kuten sen, että taloudellisesti kilpailusta tulee jossain määrin tuottoisa vasta aivan viimeisille kierroksille selviämällä.
Europelit ovat lähes lajista riippumatta rahareikä, pitkälti siksi koska ympäri Eurooppaa matkustaminen on ymmärrettävästi kallista. Jalkapallo on tähän sääntöön harvinainen poikkeus, koska lajin supersuosio näkyy valtavina palkintorahoina jo miesten eurokilpailujen varhaisissa vaiheissa.
CHL:n johdossa askelmerkit tuntuvat olevan hukassa. Ensi kaudeksi joukkuemäärää pudotetaan 32:sta 24:ään. Varapuheenjohtaja Timo Everi totesi Jatkoajalle rehellisesti, ettei hän ole varma, ovatko ensi kaudeksi tehtävät muutokset askel kohti parempaan.
”En ole varma siitä, että pystytäänkö järjestelmää muuttamalla tekemään asioita paremmin”, Everi sanoi.
Lue lisää: Tappara varmisti paikan CHL:ään ensi kaudelle – myös Ilves voi hyötyä kilpailijansa mestaruudesta
Slovakialainen huippuhyökkääjä Peter Cehlárik ja EV Zug vierailivat Nokia-areenassa tammikuun alkupuolella. CHL-välierä houkutteli paikalle vaatimattomat 5 516 katsojaa.
Aitoja merkkejä kiinnostuksen yleisestä kasvusta ei oikein ole. Koko kilpailun yleisökeskiarvo jäi alle kolmen tuhannen, tarkalleen ottaen 2 841 katsojaa. Lukema on osittain koronarajoitettu viime kausi pois lukien CHL:n lyhyen historian huonoin.
Ja kun yleisöä ei kiinnosta, tulee jatkossa valmiiksi vaatimaton palkintopotti vain pienenemään jatkossa.
Tamperelaisten kotiottelut eivät päättyneellä CHL-kaudella kertaakaan rikkoneet edes 6 000 katsojan rajaa.
Yksi hämmentävimmistä lukemista oli Tappara–Rögle-puolivälierän yleisömäärä. Nokia-areenassa pelattiin otteluparin jälkimmäinen ratkaiseva osaottelu, johon Tappara lähti yhden maalin tappioasemassa. Vastassa oli ruotsalainen suurseura, ja ottelupariin vielä kytkeytyi revanssihenki edellisen kevään finaalista.
Lopputulema: 4 584 katsojaa. Kolmea päivää aiemmin pelattu KalPa-hegemoniakamppailu houkutteli yleisöä lähes parituhatta katsojaa enemmän, puhumattakaan kahta päivää myöhemmin pelatusta Kärpät-ottelusta.
Henkilökohtaisesti toivoisin kovasti CHL:n suosion räjähdysmäistä kasvua. Kummallisena eurokiekkoilun ystävänä nautin suuresti Enzo Corvin, Peter Cehlárikin tai Adam Tambellinin kaltaisten pelaajien esiintymisestä kotimaan kaukaloissa.
Kysyitkö, keitä he ovat?
Niinpä.
Kaikki olivat CHL:n pistepörssin 20 parhaan joukossa. Kaiken lisäksi he pelasivat Tampereella. Mutta suurelle yleisölle he, tai heidän joukkueensa HC Davos, EV Zug ja Rögle BK, eivät valitettavasti ole oikein mitään.
Eikä siihen ongelmaan välttämättä ole ratkaisukeinoa.
