Jukka Rautakorvesta tulee ensi viikolla ennätysmies – täysin poikkeuksellinen tilanne on ollut yksi uran suurimmista pettymyksistä: ”Se oli hyvin pysäyttävä”

Jukka Rautakorvesta tulee pian jääkiekkoliigan kokenein valmentaja. Ura on kestänyt jo yli neljännesvuosisadan, ja otteluita kertyy ensi viikolla uusi ennätysmäärä.

Jukka Rautakorpi valmentaa nykyään Jyväskylän JYPiä miesten jääkiekkoliigassa. Hänellä on seuran kanssa kolmen vuoden sopimus. Apuvalmentajana toimii Ville Nieminen.

26.10. 8:30

Miesten jääkiekkoliigassa 905 ottelua on valtava lukema päävalmentajana. Pitkäaikainen Tapparan valmentaja, nykyisin JYPiä valmentava Jukka Rautakorpi yltää ennätykseen ensi tiistaina.

Rautakorpi, 58, sivuuttaa Pekka Virran kärkipaikalta, kun JYP kohtaa HIFK:n Helsingissä. Ja työ jatkuu.

Rautakorven pitkä ura jakaantuu neljälle vuosikymmenelle. Kun hän aloitti Tapparan päävalmentajana vuoden 1995 syksyllä, oli maailma täysin erilainen.

Rautakorpi muistelee, että Hakametsän jäähallilla oli aamuisin vain valmentaja ja huoltaja. Nykyään seuran pelillisestä menestyksestä huolehtii yhteensä kymmenkunta henkilöä: valmentajia, huoltajia, fysioterapeutteja, hierojia.

Edesmenneet pelaajalegendat Pekka Marjamäki ja Antti Leppänen auttoivat Tapparan valmennuksessa mutta oman työnsä ohessa. Nykyään oman toimen ohella toimivat valmentajat ovat kadonnut luonnonvara Liigassa.

Kaukalon ulkopuolella muutos on ollut vieläkin suurempi. Kännyköitä ei vuonna 1995 ollut läheskään joka pelaajalla. Jos jollain oli puhelin, pystyi sillä vain puhumaan tai lähettämään vaivalloisesti tekstiviestejä.

”Se oli ensimmäinen pesti, jossa minä sain kännykän. Mikko Leinonen antoi minulle Ericssonin. Muistan sen hyvin.”

Leinonen oli Tapparan pitkäaikainen toimitusjohtaja, joka johti Tapparaa lyhyttä jaksoa lukuun ottamatta aina, kun Rautakorpi valmensi.

Ensimmäisiä kännyköitä ihastellut pelaajajoukko on vaihtunut Rautakorven aikana somesukupolveen.

Rautakorpi sanoo, että valmentajan täytyy pysyä muutoksessa mukana. Yhtään ei ole varaa jämähtää menneisyyteen.

Yksi asia ei silti katoa valmennuksesta koskaan. Rautakorpi korostaa avoimuutta ja rehellisyyttä.

”Jääkiekossa tai huippu-urheilussa ylipäätään ei paljon ohituskaistoja ole menestymiseen.”

”Somesukupolvi osaa joskus kiillottaa asioita tai väistää rehellisyyttä. Somen kautta voidaan vahvistaa negatiivisuutta tai positiivisuutta. Asioista voidaan luoda ihan erilainen kuva, mitä ne todellisuudessa ovat.”

Rautakorpi kertoo esimerkin yleisellä tasolla. Jokin asia voi alkaa edetä somessa moottoritienopeudella. Hetkessä se muuttuu totuudeksi, vaikka ei sitä olisikaan.

Ilmiö ei ole millään lailla vieras huippu-urheilussa.

”Jarruja yritän laittaa joukkueen sisällä, että ollaan siinä hetkessä, missä ollaan. Arvomaailmaa yritän tuoda ymmärtäen kuitenkin somea.”

”En ole koskaan ex tempore lähtenyt mihinkään.”

Jukka Rautakorpi on ollut Tapparan mies. Kuvassa hän seisoo kaukalon laidalla alkuvuonna 2020.

Rautakorpi aloitti valmentamisen Jyväskylän nuorten joukkueissa. Se oli siihen aikaan luonnollinen reitti Jyväskylän liikuntatieteellisestä vaihtopenkin taakse.

Entinen Jääkiekkoliiton valmennusvastaava Ari Piispanen tarrasi Rautakorven mukaan. Toisena vaikuttajana oli Erkka Westerlund. Yksi kausi meni liigassa kakkosvalmentajana, kunnes Leinonen teki Tapparassa rohkean liikkeen.

Rautakorvella ei ollut pelaajataustaa, ei paljon nimeäkään 1990-luvun puolivälissä. Eipä ollut Tapparakaan hääppöisissä kantimissa.

Leinonen näki Rautakorvessa muutoksen tuojan. Edelleen, lähes kolme vuosikymmentä myöhemmin, Rautakorpi puhuu itsestään mielellään muutosvalmentajana.

Tapparasta tulee herkästi mieleen ikuinen menestyjä, mutta ihan niin asia ei ole. Tapparalla on ollut surkeat vuotensa, ja melkein aina Rautakorpi on palkattu kääntämään suuntaa ylöspäin.

Kun Rautakorpi meni ensimmäisen kerran Tapparaan, oli joukkue sijoittunut edeltävällä kaudella sijalle kymmenen.

Toiseen Rautakorven jaksoon vuonna 1999 Tappara lähti yhdeksänneltä sijalta. Samoin kävi vuonna 2005. Kaiken huippu oli vuosi 2012, kun Tappara oli romahtanut 12:nneksi. Taas Rautakorpi apuun.

Neljä edellistä kautta ennen vuotta 2012 olivat seurahistorian synkimpiä. Runkosarjasijoitukset kertovat oleellisen: 12:s, 11:s, 7:s ja 13:s.

”Silloin lähdettiin tosi, tosi alhaalta liikkeelle. Yhtiö hoiteli suurin piirtein pankkilainoilla kesän palkkoja. Joukkuekaan ei ollut kauhean nimekäs lähtötilanteessa.”

”Vahvaa työtä tehtiin. Laitettiin urheilulliset arvot kuntoon, ja siihen ruvettiin rakentamaan peliä – ja luonnetta.”

Työ näkyi. Kahdella seuraavalla kaudella, 2012–2013 ja 2013–2014, Tappara otti hopeaa. Suurseura oli taas raiteillaan.

Rautakorpi lisää, että kymmenen vuoden takaisessa Tapparassa oli paljon samoja piirteitä, joihin hän törmää nyt JYPissä.

”Jyppi tarjosi mahdollisuutta jossain kohtaa. Pohdiskelin tätä ratkaisua kohtuullisen pitkään, ja siitä asiat lähtivät etenemään.”

”En ole koskaan ex tempore lähtenyt mihinkään.”

”Olen aina yrittänyt miettiä, mitä pystyn antamaan projektille. Se on se idea, ettei pelkästään työn perässä juosta.”

Noin 30-vuotisen valmentajauransa aikana Rautakorpi uskoo menneensä eteenpäin. Intoakin riittää yhtä paljon kuin silloin ennen.

”Kyllä liekki lepattaa vielä. Ehdottomasti. Ei ole sammumisen merkkejä näkyvissä.”

Rautakorvella voisi olla paljon yli tuhat ottelua takanaan, mutta hän on ollut kahdeksan vuotta poissa liigasta. On valmentamista Ruotsissa, Venäjällä, työtä Jääkiekkoliitossa ja nuorten maajoukkueissa. Mahtuu tähän myös kahden vuoden pätkä olympiakomiteassa.

Uransa suurimmaksi jääkiekkosaavutukseksi Rautakorpi laskee sen, että on saanut olla mukana. On tarjottu valmennuspaikkoja, uskottu häneen ja hänen metodeihinsa.

Rautakorpi ei nosta saavutuslistalleen vuonna 2003 voitettua mestaruutta, vaikka kulta tuli ikimuistettavasti Esa Pirneksen jatkoerän voittomaalilla. Ei hän mainitse myöskään peräti kuutta liigan loppuottelupaikkaa. Hyviä menestyksiä nekin.

”Se pitää ymmärtää, ettei yksittäinen voitto ole suurin saavutus.”

Pettymykset ovat helpompia hahmottaa, Rautakorpi myöntää. Onhan niitäkin kertynyt.

Isoin sokki tuli nuorten MM-turnauksessa Montrealissa 2017. Nuoret Leijonat hävisi peräkkäin Tšekille, Tanskalle ja Ruotsille. Kolme tappiota riitti. Rautakorpi sai potkut kesken kisojen.

”Se oli hyvin pysäyttävä hetkellisesti.”

Näin jälkeenpäin Rautakorpi sanoo, että niitä potkuja pengottiin kiekkokabineteissa pitkään. Joitain syitä selvisi, mutta niistä hän ei halua puhua.

”Kyllä se pysäytti. Tuli niin puskasta. Ymmärsin ihmisten lyhytjänteisyyden ja pelon. Pelko ohjaa tuollaisia ratkaisuja.”

”Ei ollut seuraa eikä ihmisiä. Ei toimitusjohtajaa, ei puheenjohtajaa.”

Toiseen uran suureen pettymykseen liittyy Venäjä-vetoinen itäliiga KHL.

Rautakorpi sai unelmapestin Lev Prahaan vuoden 2014 keväällä.

Kari Jalonen oli johdattanut Prahan KHL:n loppuotteluun, ja sitä työtä Rautakorpi palkattiin jatkamaan. Jalonen siirtyi Leijonien päävalmentajaksi.

Seura toimi Prahassa, mutta urheilujohtaja oli venäläinen, omistaja oli venäläinen – ja sieltä tulivat myös rahat.

Rautakorpi ehti matkustaa alkukesällä Prahaan. Hän paiski kuukauden töitä, kokosi joukkuetta, suunnitteli harjoitusleiriä ja kaikkea muuta kauteen valmistavaa.

Keskikesäksi Rautakorpi palasi Suomeen, kunnes juhannuksen jälkeen tuli järkytys. Sähköposti kilahti ja viesti oli lyhyt: season is cancelled, kausi peruttu.

”Se loppui siihen”, Rautakorpi toteaa ja ihmettelee, miten kaikki saattoivat vajota niin nopeasti maan alle.

”Ei ollut seuraa eikä ihmisiä. Ei toimitusjohtajaa, ei puheenjohtajaa.”

Rautakorpi arvelee äkkikatoamisen liittyvän tietynlaiseen venäläiseen kulttuuriin.

Korvausta tai palkkaa Rautakorpi ei saanut euroakaan.

”Ei ollut mitään mahdollisuuksia saada, kun ei ollut enää seuraa.”

Valmentamiseen tuli muutaman kuukauden tauko, kunnes Amur Habarovsk kutsui kaukana idässä.

Rautakorpi ja Aleksandr Barkov senior korvasivat Juri Leonovin lokakuussa. Rautakorven tiimille tuli lähtö neljä kuukautta myöhemmin helmikuussa.

”Hyvä kokemus se oli silti. Kun saatiin asioita muuttumaan, seura myikin pelaajat. Ehkä sekin liittyy kulttuuriin.”

”Jatkuvasti täytyy löytää pieniä uusia asioita.”

Jukka Rautakorven ja Ville Niemisen valmennuksessa on tällä kaudella JYP.

Nyt Rautakorpi vetää Ville Niemisen ja muun valmennustiimin kanssa kolmen vuoden projektia Jyväskylässä. Ellei ihmeitä tapahdu, tuhat ottelua täyttyy aivan ensi kauden lopulla.

”Sen pitkä ura on osoittanut, ettei yhtään voi jäädä paikoilleen ja tuoda vanhoja juttuja pelaajille.”

”Jatkuvasti täytyy löytää pieniä uusia asioita.”

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut