Uutuuslaji hoopers on agilityn lempeä serkku, joka sopii kaikenlaisille koirille mineistä jätteihin – Katso videolta, millaista se on

Hiljattain Suomeen rantautunut hoopers kasvattaa suosiotaan, mutta on yhä pitkälti tuntematon koiraharrastuslaji. Rankalle agilitylle vaihtoehdoksi kehitetty hoopers on koiran keholle lempeä laji, jota voivat harrastaa kaikenikäiset ja -kokoiset koirat.

Kouluttaja Ria Alatalon mukaan hoopers sopii monenlaisille koirille ja ohjaajille. Koska Suomeen vakiintuneessa tyylissä koiraa ohjataan rajatulta alueelta, ohjaaja voi halutessaan pysyä lähes paikoillaan. Siksi harrastus sopii myös vaikkapa pyörätuolissa istuvalle ohjaajalle. ”Tämä on hyvä laji, jos haluaa harrastuksen, jossa koira saa juosta ja väsyttää itseään ja päätään ilman, että ohjaaja juoksee mukana.”

16.8. 6:30

Hiljattain Suomeen rantautunut hoopers kasvattaa suosiotaan, mutta on yhä pitkälti tuntematon koiraharrastuslaji. Rankalle agilitylle vaihtoehdoksi kehitetty hoopers on koiran keholle lempeä laji, jota voivat harrastaa kaikenikäiset ja -kokoiset koirat.

Bordercollie Bai sujahtaa omistajansa, kouluttaja Ria Alatalon jalkojen väliin ja jää paikoilleen istumaan, kun Alatalo kävelee Koirapalvelu Taidoggaan treenihallin keskelle.

Bai seuraa Alataloa herkeämättä, ja kun lupa tulee, koira syöksyy kiertämään hoopers-rataa Alatalon ohjeiden mukaan. Kokeneelle agilitykoiralle hoopers on lastenleikkiä, ja sellaiseksi laji on kehitettykin.

Hoopers on agilityn alalaji, joka on viimeisten kymmenen vuoden aikana kehittynyt rinta rinnan Yhdysvalloissa ja Keski-Euroopassa. Alatalon mukaan Suomeen laji rantautui viitisen vuotta sitten, kun täällä alettiin järjestää ensimmäisiä, yksittäisiä tutustumispäiviä.

Viime vuosina kiinnostus hoopersia kohtaan on kasvanut merkittävästi, mutta edelleen laji on Suomessa melko tuntematon. ”On ollut tarve lajille, jossa koira saa juosta ja liikkua, mutta joka ei ole koiralle yhtä rasittavaa kuin agility. Agility muuttuu koko ajan raskaammaksi”, Alatalo sanoo.

Agilityn tiukat käännökset, äkkipysähdykset ja riskialttiit esteet vaativat koiralta varsinkin edistyneillä tasoilla huippu-urheilijan fysiikkaa ja terveyttä. Hoopersissa ei ole lainkaan puomeja, keinulautoja tai A-esteitä, vaan laji on käytännössä tasamaajuoksua. ”Koiran linjan tulee olla kaikissa radoissa sulava. Käännöksetkin ovat aina maksimissaan U-käännöksiä.”

Hoopersissa koira joko kiertää esteet tai juoksee niistä läpi. Peruseste on nimeltään hoop, jonka mukaan laji on saanut nimensä. ”Se on tuollainen kaari, mutta sille on hankala löytää suomennosta. Hoopeja on erinäinen määrä radalla”, Ria Alatalo sanoo. Muita esteitä ovat tynnyrit, lyhyet ja suorat putket sekä niin kutsutut veräjät tai portit.

Kaksi ohjaustapaa

Hoopersissa on kaksi eri tyylilajia. Niin kutsutussa jenkkityylissä ohjaaja juoksee radan koiran kanssa samaan tapaan kuin agilityssä ja ohjaa koiraa kehollaan. Sveitsiläistyylissä puolestaan ohjaaja pysyy keskellä kenttää tai merkityllä ohjausalueella kentän sivussa ja etäohjaa sieltä käsin koiraa suullisten käskyjen ja suuntien avulla.

”Etäohjaus on joillekin koirille aika työläs opettaa. Keholla ohjaaminen on helpompaa ja luontaisempaa koiralle kuin se, että koira pysyy kaukana ja kuuntelee vauhdissa sanavihjeitä.”

Ensi vuoden alusta hoopers on tulossa Suomessa viralliseksi kilpailulajiksi, josta pystyy myös valioitumaan eli koepalkintovaatimukset täytettyään saavuttamaan koiraharrastuslajien korkeimman arvon. Suomeen laadittujen virallisten kilpailusääntöjen mukaan kilpailuissa koiraa on ohjattava etänä.

”Vaikka nyt on tulossa viralliset säännöt, edelleen saa tietenkin harrastaa myös sitä toisenlaistakin hoopersia aktivointimielessä, jos ei kilpailuihin tähtää. Koiran mukana liikkuminen on yleisin ja helpoin tapa, jolla on kiva lähteä liikkeelle. Koira on helppo saada liikkumaan, kun itsekin liikkuu.”

Alatalon mukaan hoopers sopii melkein millaiselle koiralle tahansa, kunhan se on terve ja yhteistyöhaluinen. Esteet ovat niin suuria, että niistä mahtuvat juoksemaan kookkaimpienkin rotujen edustajat. Pienin Alatalon tuntema hoopers-harrastaja on 1,5 kilon painoinen prahanrottakoira ja suurimmat ovat irlanninsusikoira ja berninpaimenkoira. Vanhin kurssille osallistunut koira oli 13-vuotias.

”Harrastamisessa ei ole mitään vaatimuksia, mutta jos haluaa kilpailla, koiran tulisi olla mielellään aika kaukana työskentelevä. Esimerkiksi bordercollieille ja australianpaimenkoirille on luontaista mennä tällä tavalla kaukana ohjaajasta, mutta toki kaikenlaiset koirat saadaan koulutettua irtoamaan.”

Hoopers on koiran keholle lempeä laji, jota voivat harrastaa kaikenikäiset ja -kokoiset koirat.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut