Serlachiuksen taidesäätiö aloitti nykytaiteen keräämisen vuosikymmenten tauon jälkeen, ja nyt kokoelmaa esitellään ensimmäistä kertaa – Tällainen näyttely marraskuussa avautuu

Aamukahvit kaupungin katolla -näyttely aukeaa Serlachius-museo Göstassa 5. marraskuuta. Näyttelyn kuraattori Laura Kuurne karsi vaikean taidepuheen ja valitsi esille teoksia, jotka antavat ajankohtaista ajattelemisen aihetta. Nykytaiteen kokoelmaa on kartutettu tasaisesti Gösta Serlachiuksen hengessä.

Näyttelyn nimi tulee Ville Lenkkerin valokuvateoksesta Aamukahvit kaupungin katolla (2013). Siinä mies istuu katolla Mäntän tehtaan piipun vieressä. Taustalla näkyy Koskelanlampi. Näyttelyssä teos esitetään yhdessä Santeri Tuorin Nightfall Tokyo -nimisen mediateoksen kanssa. Se näyttää ylhäältä päin, miten suurkaupungin valot syttyvät illan pimetessä.

24.10. 7:01

Aamulehti

Serlachius-museoiden nykytaidekokoelmaan kuuluu yli viisisataa teosta. Osa niistä esitellään marraskuussa avautuvassa näyttelyssä, jonka teemat nostavat esiin pinnalla olevia keskustelunaiheita.

Millaiset tunnelmat museossa ovat nyt, kun näyttelyn avaamiseen on enää hetki aikaa, näyttelyn kuraattori, Serlachius-museoiden kokoelma- ja näyttelypäällikkö Laura Kuurne?

”Näyttely on meille jännittävä paikka! Laitamme nykytaidekokoelman ensimmäistä kertaa yleisön arvioitavaksi.”

Katja Tukiaisen teos ”Thank you our heroes” (2020). Pienikokoinen maalaus on kunnianosoitus koronaa vastaan taisteleville sairaanhoitajille.

Nykytaide saattaa tuntua katsojasta vaikeasti ymmärrettävältä, jopa omituiselta. Miksi yleisön kannattaa avata sydämensä juuri tälle näyttelylle?

”Tulkaa rohkeasti kurkkaamaan, olisiko teoksissa jotakin mielenkiintoista. Näyttelyssä ei ole pitkiä salitekstejä täynnä vaikeaa taidepuhetta. Sen sijaan ajatuksia johdattelemassa on hashtageja (avainsanoja). Kun valitsin teoksia, mietin, miten nykytaide osallistuu keskusteluun yhteisistä aiheista. Onko taidekin vain yksi kupla, jonka sisällä asioita käsittelevät samaa mieltä olevat ihmiset? Onnistuuko taideteoksien välityksellä lisäämään ymmärrystä ja empatiaa eri tavalla ajattelevia kohtaan? Tästä olisi tosi hauska kuulla sellaisten ihmisten ajatuksia, jotka eivät koe olevansa taidekuplan sisällä.”

Mikä?

Näyttely Mäntässä

Aamukahvit kaupungin katolla -näyttely Serlachius-museo Göstassa 5.11.2022– 16.4.2023.

Mukana noin 60 teosta, jotka on koottu kahdeksan eri teeman alle. Niitä ovat rajat, sankarit, juuret, kotikaupunki, esillä, suojaton, roolit ja luonto.

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan nykytaidekokoelmaa esittelevä kirja, jonka on toimittanut museon johtaja Pauli Sivonen.

Puhetta nykytaiteesta -podcastissa osa näyttelyn taiteilijoista keskustelee teosten teemoista. Podcast 28.10. alkaen SoundCloud-palvelussa.

Millainen Serlachiuksen taidesäätiön nykytaidekokoelma tällä hetkellä on?

”Se on oikeastaan melko perinteinen: suurin osa teoksista on keskikokoisia, seinille ripustettavia tai jalustoille esiin asetettavia taideteoksia. Mediataidetta on melko paljon. Merkittävää kokoelmassa on se, että säätiö alkoi vuosikymmenien tauon jälkeen kerätä jälleen nykytaidetta. Aktiivinen kerääminen alkoi vuonna 2014. Sen ansiosta kokoelma on nyt elävä ja ajankohtainen. Siinä on eniten suomalaista nykytaidetta. Lisäksi museon omista näyttelyistä on hankittu kansainvälistä nykytaidetta.”

Onko yli 500 teoksen kokoelmalla jokin erityispiirre?

”On se, että sitä kartutetaan tasaisesti vuorineuvos Gösta Serlachiuksen jalanjäljissä. Suomen kultakauden ja vanhan eurooppalaisen taiteen ohella Gösta oli kiinnostunut oman aikansa taiteesta. Hän loi pitkäaikaisia suhteita luottotaiteilijoihinsa, kutsui heitä Mänttään ja tilasi heiltä paljon teoksia. Tämä toimintamalli on jatkunut taidesäätiön nykytaiteen keräilyssä. Göstaa miellyttivät henkilöaiheet ja muotokuvat, ja ihmisen kuva näkyy monella tapaa myös nykytaidekokoelmassa.”

Näyttelyn kuratoinut Laura Kuurne on H-hetken alla innostunut ja vähän myös jännittynyt. ”Näyttely ei pyri edustamaan kokoelmaa täydellisesti, vaan se on minun oma näkemykseni, jonka kokosin tiettyjen ajankohtaisten teemojen ympärille. Mukana on tietysti myös omia suosikkejani vuosien varrelta.”

Mikä on kokoelman vakuutusarvo?

”Vakuutusteknisistä syistä en osaa sitä kertoa. Nykytaidekokoelma on osa yli 10 000 teoksen taidekokoelmaa, ja sen vakuutus on osa tätä kokonaisuutta.”

Lue lisää: ”Olimme pirun nälkäisessä tilassa” – Serlachius-museoissa tehtiin iso päätös avautua nykytaiteelle, ja reilut kymmenen vuotta myöhemmin Banksy rikkoi kävijäennätykset

Millainen on kokoelman monitulkintaisin teos ja mikä siinä on vaikeaa tai helppoa katsojalle?

”Valitsen Noora Schroderuksen teoksen Suojaväri (2016). Teos on vaaleanpunaisella satiininauhalla seinään ripustetut nyrkkeilyhansikkaat, joiden päällys on ruusukuvioista gobeliinikangasta. Näillä hanskoilla ei pärjäisi yhdessäkään erässä, sillä niiden kangas ei kestäisi hikeä saati iskuja, ja täytteenäkin on untuvaa. Mietin teosta katsoessani, mitä nyrkkeilyhanskat edustavat. Ehkä väkivaltaa, johon on luotu säännöt? Minulle teos tuo mieleen sukupuoliin liittyvät stereotypiat. Miltä valta saa näyttää? Onko herkkyys heikkoutta? Schroderuksen riemastuttava taide pudistelee yltään ennakkoasenteita ja normeja ja on aina uteliaasti ja kekseliäästi asioihin pureutuvaa.”

Ketkä taiteilijat ovat nyt seurannassa tulevaisuutta ajatellen?

”Kokoelmasta erottuvat muutamat taiteilijat, joilta on hankittu merkittävä määrä teoksia ja joiden kanssa on tehty yksi tai useampia näyttelyitä. Heitä ovat esimerkiksi Eija-Liisa Ahtila, Elina Brotherus, Ville Lenkkeri, Marita Liulia, Esther Shalev-Gerz ja Riiko Sakkinen. Muutamien muidenkin taiteilijoiden uraa seurataan ja teoskokonaisuuksia kartutetaan pidemmällä tähtäimellä. Tällaisia ovat Trish Morrissey, Noora Schroderus, Anna Retulainen, Reima Nevalainen, Stiina Saaristo ja Santeri Tuori.

Reima Nevalaisen teos ”Point of no Return” (2016). ”Tummanpuhuvaa maalausta katsoessa voi pohtia esimerkiksi sitä, olemmeko jo menneet sen rajan yli, josta ei enää ole paluuta”, Laura Kuurne sanoo.

Jos sinulla olisi kaikki raha ja valta, minkä teoksen hankkisit juuri nyt maailmalta?

”Vastaan enempiä miettimättä ensimmäisellä mieleen tulevalla teoksella. Se olisi kiinalaisen taiteilijan Ai Weiwein S.A.C.R.E.D. (2013).”

Miksi juuri tämä teos?

”Ai Weiwei on yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka vangittiin 81 päiväksi vuonna 2011. Hänen teoksensa koostuu kuudesta noin 1,5 metriä korkeasta ja 3,5 metriä pitkästä, mustasta, jykevästä ja umpinaisesta laatikosta. Jokaisen laatikon sisältä löytyy yksityiskohtaisesti ja realistisesti tehty pienoismalli, joka on kohtaus yhdestä taiteilijan päivään kuuluneesta rutiinista vankilassa. Teos näyttää välähdyksiä siitä, minkälaista poliittisen vangin elämä suljettujen seinien sisällä on, miten univormuihin pukeutuneet vartijat ovat vieressä vahtimassa esimerkiksi suihkussa tai vessassa käyntiä. Erityistä teoksessa on katsojan näkökulma. Valvontaa ja kontrollia kuvaavaa taideteosta katsotaan kurkistamalla laatikon katossa olevasta luukusta kuin valvontakameran perspektiivistä.”

Tärpit

Katso ainakin nämä

Laura Kuurne valitsi kolme helmeä esimerkeiksi siitä, millaisia ajatuksia, tunteita ja keskustelunaiheita nykytaidenäyttely nostaa.

1. Stefan Bremerin valokuva kurdi-isästä lastensa kanssa kotona Kurdistanissa. Kuvan keskimmäinen tyttö hukkui matkalla Turkista Kreikkaan. Valokuva 2015.

”Bremerin kuvissa on Suomeen tulleita turvapaikanhakijoita, jotka näyttävät kännykästään heille tärkeintä kuvaa. Bremerin teoksia vastapäätä näyttelyssä on esillä kaksi muotokuvaa mänttäläisistä Karjalan evakoista. Toiveeni on, että rinnastus lisää suvaitsevaisuutta ja myötäelämistä kaikkia niitä kohtaan, jotka joutuvat jättämään kotinsa ja juurensa.”

2. Outi Pieskin Turvekammi II, akryyli ja tekstiili kankaalle (2017).

”Pieski on tehnyt samaan aikaan voimakkaan ja herkän maalauksen, josta tulevat mieleen saamelaiskulttuuri, historia ja vahva luontosuhde. Kankaalle on maalattu hentoa, untuvamaista höytyvää niin hienosti, että sen voi kuvitella tuntuvan ihanan pehmeältä sormissa. Yli kolmemetrisellä maalauksella on vahva läsnäolo, joka pitää kokea paikan päällä.”

3. Stiina Saariston Watership Down vs. Brambly Hedge, lyijykynä ja hiilipiirustus paperille (2014).

”Saaristo piirtää ja maalaa todella taidokkaasti. Teokset ovat suurikokoisia, ja niiden valmistuminen vie kuukausia. Tässä piirustuksessa on pupuperhe kahvipöydässä. Seinällä näkyy suojelusenkelitaulu. Tarkemmin katsoen huomaa, että pupumies on pukeutunut sotilasasuun. Pöydällä on ase ja hyllyllä käsikranaatti. Huoneessa on myös hiiriä, jotka näyttävät pyristelevän valtaapitäviä vastaan. Teoksen aiheena on nationalismi. Mietin sitä katsoessani myös koronakaranteeneja ja sitä, miten turvattomuus voi asua kodin seinien sisäpuolella.”

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut