Taiteilijaryhmän näyttelyssä nähtiin aikanaan ennenkuulumaton välikohtaus, kun katsoja hyökkäsi robotin kimppuun – Nyt tämä tunteita herättänyt ryhmä saavutti harvinaisen rajapyykin

Syksyllä 1972 Tampereen Pyynikillä aloittanut Dimensio-ryhmä kohautti Kekkosen ajan Suomea puhuvilla veistoksilla ja ennusti internetin ja älypuhelimien ilmaantumisen häkellyttävästi vuosikymmeniä etukäteen. Ryhmä toimii yhä ja järjestää viisikymppistensä kunniaksi juhlanäyttelyn Tampereen taidemuseossa.

Dimensio-ryhmän klassikkoteokset nostetaan Suomen museoissa esiin yhä uudestaan. Osmo Valtosen vaimeasti suriseva Ellipsografi (1982) piirtää kuvioita hiekkaan tänä syksynä Helsingissä HAM-museon Jotain ihmeellistä liikkuu -nimisessä näyttelyssä.

8.10. 7:20

Joskus se vain tapahtuu. Silmissä sumenee, mitta tulee täyteen, kamelin selkä katkeaa.

Suomen taidehistoria tuntee yhdet ylittämättömät raivarit. Paikka on Dimensio-nimisen taiteilijaryhmän näyttely 1980-luvun alussa.

Helsingin Taidehallin saleissa kulkee pyörillä varustettu ihmisen päätä muistuttava robotti. Vekotin puhuu, toistelee paria virkettä. ”Rauhaa, rauhaa, joulu on jo ovella” ja ”Jumalauta, mulla on outo olo”.

Kun robotti osuu esteeseen, se parahtaa ”Voi ihmisen pieru” ja peruuttaa.

Moinen kielenkäyttö ylittää synkkäilmeisen näyttelyvieraan sietokyvyn. Hartaaksi kristityksi mainittu mies tarttuu pieneen robottiin, paiskaa sen lattialle, potkii ja hyppii liikkuvan ja puhuvan teoksen päällä. Laite romuttuu ja vaikenee.

Mistä reaktio kumpuaa?

Onko syynä se, mitä taiteelle on tapahtunut? Että se on karannut raameista, alkanut vilkutella valoja, muuttaa muotoaan, surista, soida ja savuta.

Ennen on ollut kunnollista, sitten on tehty suuri virhe, tökätty taide töpselillä pistorasiaan ja viritetty veistoksiin moottorit.

Jos Taidehallin raivopää on seurannut tapausten rientoa, hän tietää, missä ja milloin rappiollinen meno on ponkaissut vauhtiin.

Tampereella. Syksyllä 1972. Tasan viisi vuosikymmentä ennen meidän päiviämme.

Dimensio-ryhmän suuria visionäärejä oli robottiteknologian ja elektronisen musiikin pioneeri Erkki Kurenniemi (1941–2017). Hän ennusti jo 1970-luvun alussa internetin ja älypuhelinten valtakauden. Vuonna 1969 Kurenniemi (oik) esitteli syntetisaattoriaan muusikko Jukka Ruohomäelle.

Pelle Pelottomat

Innosta puhkuvaa porukkaa kutsutaan taiteen Pelle Pelottomiksi.

Väki itse ristii itsensä Dimensio-ryhmäksi. Taiteilijoiden, arkkitehtien, säveltäjien, insinöörien ja tekniikan tutkijoiden toverijoukko uskoo, että taiteen pitää seurata kiihkeärytmistä aikaa. Ilmaisun välineiksi kaapataan sähkö, muovi, tietokoneet ja kaikki tieteen viimeisimmät keksinnöt.

Ryhmä järjestäytyy vuonna 1972 ja pistää syksyllä pystyyn ensimmäisen näyttelynsä Tampereen nykytaiteen museoon. Palomäentiellä sädehtii laser ja kaikuu kokeellinen uutuussoitin seksofoni. Laite tuottaa ääniä, kun piuhoilla yhteen liitetyt estottomat kansalaiset koskettelevat toisiaan.

Pyynikin männyt humisevat hämmästyksestä, mutta tamperelaisilla on jo ripaus kokemusta suuren maailman taideihmeistä. Kauppaoppilaitoksen aulaan vuonna 1967 pystytetty Raimo Utriaisen Mobile on ollut valtakunnallinen tapaus. Sanomalehti Uusi Suomi julistaa häpeällisen takapajuisuuden päättyneeksi, kun maahan on vihdoin saatu näyttävä motorisoitu taideteos.

Nokia seuraa edistyksellistä linjaa vuonna 1974. Poutunpuiston komistukseksi ilmestyy tietokoneohjattu suihkulähde – peräti ensimmäisenä Pohjoismaissa. Ylpeydestä tosin karisee rahtunen, kun Veikko Eskolin-Eskin Vesikehän värikäs valojärjestelmä pysyy enimmäkseen epäkunnossa.

Tampereella 50 vuotta sitten perustettu valtakunnallinen taiteilijaryhmä Dimensio on edelleen iskussa. Sähkömoottorilla varustettu Antti Immosen teräs- ja alumiiniveistos Ajan suhteellisen lyhyt tulevaisuus (2022) on esillä ryhmän juhlanäyttelyssä Tampereen taidemuseossa.

Temppuilua!

Dimension alkutaival ei ole silkkaa juhlaa. Helsingin Sanomien kriitikko matkustaa lokakuussa 1972 Tampereelle ja julistaa ryhmän ensiesiintymiselle tylyn tuomion: ”Temppuilun makua!” Kriitikon mielestä teokset ovat kotoisin Nuoren kokeilijain ja keksijäin kirjasta.

Arvio on sikäli kohtuuton, että porukasta löytyy tiukkaa teknistä talenttia. Erkki Rajulin opitaan myöhemmin tuntemaan Nokian MikroMikko-tietokoneen isänä ja visionääri Erkki Kurenniemen tulevaisuusnäyt ovat vertaansa vailla.

Kurenniemi kuvailee Taide-lehdessä vuonna 1971 näkemyksensä ”yleisestä tietoverkostosta” ja ”henkilökohtaisesta välineestä”. Laite yhdistäisi muun muassa puhelimen, tietokoneen, kameran, valokuva-albumin, television, elokuvateatterin, kirjan, lehden, pankin, kellon, almanakan, laskukoneen – jopa ihmissuhteet.

”Tietoverkko on kuuma”, Kurenniemi tiivistää tulevaisuuden maailman.

1970-luvun alussa puhe kuulostaa hullun houreelta ja monia oudoksuttaa dimensiolaisten asenne: tekniikasta intoillaan mutta sille myös nauretaan, levitetään uusia ekologisia näkemyksiä ja rakennetaan hyödyttömiä koneita, joiden tarkoitus on tuottaa materian sijasta tunnelma, ajatus tai halu toimia. Ehkä vain ”pieni määrä sisältöä elämään”.

Kokeilevan taiteen ihmeet kiinnostivat suuria ihmisjoukkoja. Dimension alkuvuosien teoksia esiteltiin hyvällä yleisömenestyksellä Lapin perukoita myöten. Kuvassa taiteilija Osmo Valtonen kertoilee töistään Helsingissä vuonna 1969.

Ulkomotaidetta

Dimensioon liittyy vuosi vuodelta lisää tekijöitä. Ilmapiiri on suvaitseva, jokaiselle sallitaan oma tapansa kokeilla. Surinateosten rinnalla syntyy tavanomaisempia juttuja, kuten konstruktivistisia maalauksia – siis taidetta, joka edelleen viihtyy litteällä pinnalla.

Osa ideoista unohtuu suunnittelupöydälle. Näkemättä jää kaupunki, jonka liikennevirtoja ohjailisivat monitoimiset taiderakennelmat. Kuvitelkaa systeemi, joka vilkuttaisi risteyksissä vihreät ja punaiset mutta myös soittaisi rauhoittavaa musiikkia ja jakaisi hyötytietoa. Hyvä sanakin jää käyttämättä: ”ulkomotaide”.

Kun pari ensimmäistä vuosikymmentä kuluu, Dimensio saavuttaa kaiken: arvostetun aseman, valtionpalkinnon ja paikan taidehistoriassa. Tehtävä on suoritettu, taide ja tekniikka liimattu pysyvästi yhteen. Porukassa kuplii kuitenkin niin lämmin ja avulias henki, ettei ryhmää hennota lakkauttaa.

Juhlat Tampereella

Dimension tavaksi tulee juhlistaa täysiä vuosikymmeniä synnyinseudulla Tampereella. Niin tälläkin kertaa, kun kasassa on täydet viisikymmentä vuotta – maailmanmitassakin poikkeuksellinen saavutus taiteilijaryhmälle.

Dimension nykyinen, valolle ja liikkeelle uskollisena pysynyt meno esittäytyy juhlanäyttelyssä, joka täyttää Tampereen Taidemuseon kellarikerroksen koko loppuvuoden.

Riemullisesti mukana on myös ryhmän perustajien edustus. Kymmenistä julkisista teoksistaan tunnetun Antti Maasalon (s. 1940) elämässä tiivistyy dimensiolainen kaukonäköisyys.

Kun Maasalolle 1970-luvulla pystytettiin ateljeekoti Etelä-Pohjanmaan Lehtimäelle, arkkitehdiksi tarjoutui dimensiolainen Kirmo Mikkola ja talkoissa ahkeroi liuta ryhmäläisiä. Talon energialähteiksi valittiin aurinko, tuuli ja maalämpö.

Suomen ensimmäinen moderni ekotalo! Kylillä tuskin enää naureskellaan.

Valoa ja virtaa – Dimensio 50 vuotta -juhlanäyttely Tampereen Taidemuseossa 8.10.–8.1.2023. Samaan aikaan esillä myös Siveltimen voima -näyttely.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut