Maarit Kytöharju on kuvannut Tampere Jazz Happeningissä yli 30 vuotta - Kuvataide - Aamulehti

Maarit Kytöharju on kuvannut Tampere Jazz Happeningin huippumuusikoita yli 30 vuotta – Siksi hän tietää, miten artistista napataan loistava kuva mahdottomissakin olosuhteissa

Kytöharjun valokuvanäyttely Extra-Love on esillä torstaina käynnistyvässä Tampere Jazz Happeningissa.

Maarit Kytöharju on kuvannut Tampere Jazz Happeningin muusikoita jo 32 vuoden ajan.

2.11. 18:57

Oli kesä 1987, ja Pori Jazzissa esiintyi jazzin kenties suurin legenda, trumpetisti Miles Davis.

Poriin oli saapunut myös valokuvauksen opiskelija Maarit Kytöharju. Hän oli liftannut paikalle kesätoimittajana työskentelevän kaverinsa kanssa ja saanut akkreditoinnin festivaaleille median edustajana.

Hän seisoi kameroineen keskellä lavan edessä etsimässä hyvää kuvauspaikkaa. Sellaista ei ollut helppo löytää, sillä paikalla tungeksi iso joukko kokeneita kuvaajia. Lisäksi Davisilla oli tapana pysytellä lavan takaosassa selin yleisöön.

Yhtäkkiä kaikki kuitenkin osui kuitenkin kohdalleen. Kytöharju sai Davisin tähtäimeensä. Tämä kumartui keskittyneesti instrumenttinsa ylle — ja Kytöharju nappasi kuvan.

Lue lisää: Muusikko löysi yllättävästä paikasta pitkään hakemansa äänen – Luontokin saa soida Tampere Jazz Happeningissa esiintyvän Linda Fredrikssonin uudessa musiikissa

Trumpetisti Miles Davis vieraili Porissa vuonna 1987. Bassoa soitti Darryl Jones.

Siitä lähti liikkeelle Kytöharjun ura Suomen musiikkielämän kuvaajana. Nyt hän on tallentanut jazzin ja klassisen musiikin esityksiä ja esittäjiä yli 30 vuoden ajan.

”Huipulta lähdettiin”, hän sanoo huvittuneena, kun tuijotamme Miles Davisin kuvaa hänen työhuoneessaan Kalliossa. Se vie saman tien kesäisen Kirjurinluodon ja Davisin musiikin maagiseen tunnelmaan.

Juuri tästä musiikin kuvaamisessa on kyse, Kytöharju sanoo.

”Joskus tulee mieleen, mitä merkitystä on still-kuvalla, joka ei välitä itse musiikkia. Mutta muisti on ihmeellinen. Se käyttää monenlaisia stimulantteja, kuten tuoksuja tai kuvia. Valokuva voi avata oven tiettyyn kokemukseen, tilaan ja tunteisiin, joihin ei muuten pääsisi.”

Viime aikoina Kytöharju on koonnut valokuviaan näyttelyksi, joka on esillä ensi viikonvaihteessa Tampere Jazz Happeningissa. Tapahtuma täyttää tänä vuonna 40 vuotta.

Tullinkamarin klubi oli täynnä kuulijoita Verneri Pohjolan ja Black Motorin keikalla vuonna 2009.

Jazzhappeningista otettujen valokuvien läpikäyminen on ollut Kytöharjulle ”mieletön elämysreissu”. Melkoinen matka on ollut myös Kytöharjun ja festivaalin yhteinen historia.

Jämsässä kasvaneesta Kytöharjusta piti alun perin tulla toimittaja. Opiskellessaan toimittajatutkintoa Tampereen yliopistossa hän innostui kuvajournalismista ja pyrki Lahden muotoiluinstituuttiin kouluttautuakseen valokuvaajaksi. Hän valmistui sieltä vuonna 1989 ja palasi Tampereelle.

Samana vuonna Tampere Jazz Happeningiin tuli kuuluisa The Naked City -yhtye, jota Kytöharjun ”oli pakko päästä kuulemaan”. Aloitteleva freelance-kuvaaja käytti vanhaa konstia ja kysyi, tarvittaisiinko tapahtumassa valokuvaajaa.

Hän sai pestin, joka on jatkunut jo 32 vuoden ajan. Sittemmin hänet pestattiin myös Tampereen musiikkijuhlien kahdelle muulle festivaalille, kuoromusiikkiin keskittyvään Tampereen Säveleen ja klassisen nykymusiikin Tampere Biennaleen.

Yhdysvaltalainen trumpetisti Don Cherry Tampereella vuonna 1992.

Nykyisin Kytöharju asuu Helsingissä ja toimii monien tapahtumien ja festivaalien kuvaajana ympäri Suomea. Konserteissa ja keikoilla hänet tapaa monesti myös ilman kameraa. Hän ei kuitenkaan pidä musiikkia harrastuksenaan. ”Se on vähän niin kuin talo, jossa asun, tai ilma, joka ympäröi olemistani.”

Työssään Kytöharju noudattaa tiettyjä toimintatapoja. Tärkein niistä on se, että kuvaaminen on alisteista musiikille. ”Kuvaaja ei saa tehdä itsestään numeroa eikä kuvaaminen ole mikään performanssi.”

Haasteena onkin sitten se, miten kuvista saa jännittäviä ja mielenkiintoisia, kun ”ei voi heittäytyä etulinjaan eikä ryömiä pianon alle.”

Keikkoja pidetään paljon esimerkiksi baareissa tai museoissa, joissa valaistusta ei ole suunniteltu musiikkiesitystä silmällä pitäen.

Rumpali Tony Allen Tampereella vuonna 2017.

Kytöharju kertoo soveltavansa työssään katukuvauksen mestarin, Henri Cartier-Bressonin menetelmää: ”Odotan ratkaisevaa hetkeä. Sitä, kun sommitelma on kohdallaan, valo lankeaa juuri oikealla tavalla ja muusikko uppoutuu soittamiseen niin, että hän unohtaa ympäröivän maailman.”

Suurten poptähtien konserteille ovat tyypillisiä ankarat säännöt, rajoitukset ja jopa ennakkosensuuri. Sellaisiin Kytöharju törmää harvemmin. ”Ikävä piirre on se, jos managerit ja ohjelmatoimistot haluavat korostaa tähteyttä keinotekoisilla säännöillä. Jos kysyt rajoituksista muusikolta itseltään, vastaus saattaa olla ihan toisenlainen.”

Mainettaan vaatimattomampi oli esimerkiksi vapaan jazzin edelläkävijä, saksofonisti Ornette Coleman, jota Kytöharju kuvasi Tampere Jazz Happeningissa vuonna 1995.

Colemanin 12-jäseninen Prime Time -orkesteri täytti lavan. Kuvaajille oli annettu tarkat säännöt: kuvata sai vain pienen hetken konsertin alussa.

Saksofonisti Ornette Coleman Tampereella vuonna 1995.

”Kuvaajat olivat aivan kiimassa, ja minuakin jännitti tosi paljon. Coleman soitti kivikasvoisena ja keskittyneenä, eikä harrastanut minkäänlaista poseeraamista.”

Kaiken hurlumhein jälkeen Coleman oli kysynyt seuraavana aamuna hotellin aamiaispöydässä ujosti järjestäjiltä, että tykkäsiköhän yleisö.

Moni muusikko on pyytänyt Kytöharjun kuvia myös omaan käyttöönsä. Palkkiot ovat vaihdelleet shekeistä kiitoskirjeisiin. Vastalahjaksi valokuvista Kytöharjulle on kertynyt myös varsin kiinnostava levykokoelma. ”Eihän tätä rahan takia tehdä”, Kytöharju kuittaa.

Yhdysvaltalaiskitaristi Marc Ribot Tampereella vuonna 1993.

Liikuttavin tapaus oli yhdysvaltalainen saksofonisti Thomas Chapin, joka vieraili Tampereella vuonna 1994.

Vierailun jälkeen Kytöharju sai kirjeen, jossa Chapin kysyi anteeksipyytävään sävyyn, saisiko hän käyttää Kytöharjun valokuvaa levyllään. Levy-yhtiö oli köyhä, mutta Chapin lähetti Kytöharjulle valokuvan lemmikkipapukaijastaan. ”Ei tullut mieleen kieltäytyä.”

Nyt kuva on rakas muisto. Chapin kuoli leukemiaan nelikymmenvuotiaana vain neljän vuoden kuluttua Tampereen vierailustaan.

Tampere Jazz Happening on ollut Kytöharjulle ”täydellinen näköalapaikka kansainväliseen jazziin”.

Kansainvälisesti palkittu tapahtuma on onnistunut usein kutsumaan esiintyjiksi uusia kykyjä, jotka ovat sittemmin nousseet maailmanmaineeseen. Kytöharju muistaa esimerkiksi libanonilais-ranskalaisen trumpetistin Ibrahim Maaloufin keikan Tampereella jo vuonna 2012. Nyt Maalouf vetää täyteen stadioneita Keski-Euroopassa.

Ranskalaisrumpali Edward Perraud Tampereella vuonna 2010.

Kohtalokkain kohtaaminen tapahtui kuitenkin vuonna 1994.

Tampereella vieraili silloin kolmatta kertaa ranskalainen jazzpromoottori Charles Gil. Vaikka kuvaajalla on yleensä festivaalin aikana kova kiire, Kytöharju löysi jostain aikaa tutustumiseen.

Rakkauttahan se oli.

”Aluksi olin täysin skeptinen. Kaukosuhde ei voi toimia.”

Eikä se sitten toiminutkaan: puolen vuoden kuluttua Gil muutti Suomeen.

Maarit Kytöharju ja Charles Gil Tampereen Tullikamarilla vuonna 2004.

Ensi töikseen hän opetteli suomen kielen, Kytöharju ranskan. Keittiönpöydän ääressä syntyi myös suunnitelma Vapaat Äänet -agentuurista, joka ryhtyi järjestämään ranskalaisille ja suomalaisille jazzyhtyeille konserttikiertueita Suomessa.

Nyt Vapaat Äänet on toiminut menestyksekkäästi jo 25 vuotta.

”Kumpikin meistä tekee intohimotyötä. Se yhdistää”, Kytöharju sanoo.

Valokuvaaja Maarit Kytöharju kuvaa musiikkia ja muusikoita. Kytöharju kuvattu omalla työhuoneellaan Helsingin Kalliossa.

40. kansainvälinen Tampere Jazz Happening Tullikamarin Pakkahuoneella ja Klubilla sekä ravintola Telakalla 4.–7.11.2021.

Extra-Love - Maarit Kytöharjun valokuvia Tampere Jazz Happeningista Tullikamarin Pakkahuoneella festivaalin yhteydessä ja Ravintola Telakalla 5.11.-6.12.2021.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut