Kirjat

Yksi elämä on aina monta elämää, ja sattumien oikusta yksi mies voi elää useita erilaisia elämiä

Kirja-arvio: Massiivista romaania 4321 on kutsuttu Paul Austerin pääteokseksi, vaikka se ei olekaan kirjailijan parhaimpia. Yli tuhatsivuisessa romaanissa Austerin lause on pitkä ja luettelonomainen.

Jerry Bauer
Yksi elämä on aina monta elämää, ja sattumien oikusta yksi mies voi elää useita erilaisia elämiä

Paul Austerin laajan romaanin 4321 päähenkilö Archie Ferguson syntyy New Jerseyssä vuonna 1947, joten sankari kuuluu samaan sukupolveen kuin menestyskirjailija itse.

Juhani Brander

Paul Austerin romaania 4321 on pidetty kirjailijan pitkän uran pääteoksena. Mikäli mittarina käytetään sivumäärää, täyttää käännöksenä yli 1100-sivuinen varmasti määritelmän.

Laatukysymykset taas ovat erikseen, mutta missään nimessä kyseessä ei ole Austerin huonoin romaani, tai edes viime vuosien suomennoksista tyypillinen pannukakku.

Lähtökohta tiiliskivimäiselle kirjalle on keinotekoinen; Auster kertoo Archie Ferguson -nimisen pojan elämästä neljä eri versiota.

Yrittäjän poika New Jerseysta

Ferguson asuu New Jerseyn eri lähiöissä, isä on yrittäjä ja äiti valokuvaaja. Esimerkkeinä Fergusonin fiktiivisen elämän variaatioista mainittakoon, että yhdessä versiossa isä kuolee tulipalossa, ja toisessa taas pelaa hengen ja ruumiin voimissa tennistä keskiluokkaistumisen merkkinä.

Poikavuosina haaverit ja ystävyydet vaihtelevat, mutta esimerkiksi Ohukaisen ja Paksukaisen seikkailujen terapeuttinen elementti naurun kautta suhteellistaa elämän moninaisuuksia.

Vaihtoehtoisten kerrontalinjojen kautta voimme miettiä kysymystä totuuden perimmäisestä luonteesta. Mikä maailmassa on oikeasti totta ja mikä fantasiaa?

Ihmisten sivupersoonia tutkineet iloitsevat varmasti seuraavasta lauseesta:

”Ferguson oli huomannut itsessään sen erikoisen piirteen, että kuin hänestä olisi ollut olemassa useampia versioita, ettei hän ollut vain yksi ihminen vaan kokoelma ristiriitaisia ihmisiä ja että hän oli eri ihmisten seurassa erilainen.”

Järki ennen tunnetta

Venäjänjuutalainen tapahistoria värittää kirjassa yleisiä elämänhallinnan keinoja: työteliäisyys ja rationaalinen suhtautuminen elämään on aina tunteita tärkeämpää ja Fergusonin tädin riippumaton älykön rooli ennakoi naisten kulttuurista tasa-arvoistumista.

Romaanin kulttuurisena perkauskenttänä toimii amerikkalainen kulttuuri. Luonnollista on, että Yhdysvaltojen historia kulkee teoksessa punaisena lankana aina Kennedyn murhasta Vietnamin sotaan, vakoilusta tuomittujen Rosenbergien teloittamisesta Kentin yliopiston verilöylyyn.

Muutokset Fergusonin taloudellisessa ja sosiaalisessa statuksessa avaavat ympäröivän yhteiskunnan suhdetta luokkaan ja rahaan. Columbian yliopistossa opiskelu on mielenkiintoinen portti eliitin astinlaudalle, eräänlainen luokkayhteiskunnan kuva sekin.

Yksityisellä tasolla amerikkalaisella miehellä ei ilmeisesti ole muita kehitysfantasioita kuin urheilu, ja sen näkeminen laajempana vertauskuvana kamppailun jalostavasta vaikutuksesta.

Lihan iloja ja hapuiluja

Lihallisen ilon kömpelöt hapuilut murrosiän rospuuttovuosissa eivät tarjoa mitään uutta austerilaisessa tulkintakehikossa, joka monesti on vain loputtomien pakkomielteiden täyttämää.

Jotain runollista pulpahtaa paikoin pintaan, kuten Fergusonin suudellessa Celiaa, jolloin suudelman kautta toisen ihmisen olemassaolo konkretisoituu uudella tavalla.

Järki tappaa Jumalan

Mielenkiintoista on lukea Fergusonin kamppailusta Jumalan kanssa.

Austerin käsittelyssä Jumala muuttuu neuroosin kaltaiseksi haitaksi, sääntöjä ja rangaistuksia vaativaksi yliminäksi, jonka voi tappaa vain rationaalisia perusteluja käyttämällä:

”Jos Jumala ei rangaissut häntä, se merkitsi, että Jumala ei pystynyt, joten Jumalaa ei ollut olemassa.”

Teos etenee heikkoa loppua kohden kehitysvuosien kronologialle uskollisena, mutta esimerkiksi kirjallisia irtiottoja kielen tasolla ei tapahdu. Lauseet ovat pitkiä ja luettelomaisia, yksittäisten kohtausten hienojakausten olemattomuus näkyy hiomattomana vuolautena.

Silti yksi elämä on aina monta elämää, puhumattakaan neljästä.

Paul Auster: 4321

1141 sivua. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Tammi, 2017.

★★★


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet