Tulenkantaja

Voi Alma, minkä teit! – Tulenkantaja-voittajalle kirjoittaminen on kuin pimeään menemistä

Hanna Weselius yllätti Tulenkantaja-tuomariston kiihkeällä ja väkevällä esikoisteoksellaan Alma! Romaani on kuin kirjoittajansa, jota kiehtoo kerronnan pirstaloituminen ja taiteilijan osallistuminen.

Emil Bobyrev
Voi Alma, minkä teit! – Tulenkantaja-voittajalle kirjoittaminen on kuin pimeään menemistä

Hanna Weselius on uunituore Tulenkantaja-voittaja. Vierellä Tulenkantajien kirjakaupan perustaja Erkki Kiviniemi.

Nina Lehtinen Teksti // Eriika Ahopelto kuva

Hämmennys ja ihmetys. Ne ovat Hanna Weseliuksella nyt päällimmäisinä.

- Eihän tällaista voi olettaa millään tavalla. Olen tehnyt ja teen edelleen paljon asioita, taidettakin, suurella intohimolla, eikä kukaan ole kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Romaanin kanssa sitten käy näin, hän ihmettelee.

Valokuvataiteen tohtorin hämmennyksen ymmärtää. Alma! on saanut poikkeuksellisen vastaanoton.

Ensimmäisen kerran kirja palkittiin jo käsikirjoitusvaiheessa Kirjan vuosi 2015 -kilpailussa. Sitten vuorossa oli Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto. Lauantaina Alma! sai saattajakseen maailmalle vientikirjallisuuspalkinto Tulenkantajan ja kummikseen rikoskirjailija Antti Tuomaisen.

Teos ottaa vahvasti kantaa ihmisyyteen, mutta siinä ei ole pienintäkään laskelmointia.

Katso Elina Saarikosken animaatio romaanin nimihenkilöstä Alma Mahlerista Hanna Weseliuksen omin sanoin kertomana:

 

Netin ’siiderivalaat’ ja ’sotanorsut’

Pitäisikö romaanista kiittää Weseliuksen välilevynpullistumaa keväällä 2014, leikkausta ja kirjailijan malttamatonta luonnetta, joka teki sairauslomasta pidemmän kuin oli tarkoituskaan?

Kun fyysinen elämä hidastui, jäi aikaa ajattelulle.

Weselius teki kahdeksan kilometrin mittaisia sauvakävelylenkkejä meren rannassa, tarkkaili ihmisiä metrossa ja hämmästeli sosiaalisen median väkivaltaista kielenkäyttöä: ’siiderivalaita’ ja ’sotanorsuja’.

Hänellä oli aikaa kuunnella sängyssä radiota, klassisen musiikin toivekonserttia, jossa eläkkeellä oleva virkanainen kertoi suhteestaan Alma Mahleriin, Wienissä 1879 syntyneeseen säveltäjään, joka luopui taiteesta aviomiehensä vaatimuksesta ja tuli jälkipolvien tuntemaksi enemmän lukuisista avioliitoistaan kuin sävellyksistään.

Alman lisäksi teos kohdistaa katseensa nuoreen nykytaiteilijaan ja äitiin, lastenvalvojana toimivaan lakimieheen, höykytettyyn yökerhotanssijattareen ja 234 siepattuun nigerialaistyttöön.

Emil Bobyrev

Pulu pyrähtää katolle

Saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei ole. 200-sivuinen Alma! on ihmeen pakoton, samaan aikaan sekä kevyt että syvällinen, sekä historiallinen että ajassa kiinni oleva romaani.

Se tarkentaa ja sumentaa elämänmenoa kuin katolla räpiköivä kaupunkipulu, kertojaratkaisu, jonka pyrähdyksen syytä kirjansa sivuille Weselius ei itsekään tiedä.

– Monet ovat sanoneet, että kirjoittaminen on kuin pimeään menemistä, ja niin se oli minullakin, Weselius sanoo.

– Koska kirjoitin kenenkään tietämättä, ilman paineita, kirjaan tuli hyvin spontaaneja ja intuitiivisia ratkaisuja. Ilahduin ja riemastuin itsekin, miten kertoja oikein lähti lapasesta.

Hanna Weselius on tutkija, mutta taide ei ole hänestä järjellä hallittavissa.

- Olen hirveän analyyttinen ja kriittinen, ja tutkiminen on minulle elämäntapa. Minulla on kuitenkin näkyjä ja uskon niihin. Sellaisia hetkiä, joissa jokin asia kiteytyy ja tietää heti, että tämä on totta.

Emil Bobyrev
Hanna Weselius saa kukkaset Aamulehden päätoimittajalta Jouko Jokiselta.

Hanna Weselius saa kukkaset Aamulehden päätoimittajalta Jouko Jokiselta.

Kirja esillä Budapestissa huhtikuussa

Työssään Aalto-yliopiston valokuvataiteen lehtorina Weselius on nähnyt kuvakerronnan pirstaloituvan ja taiteiden välisten rajojen kaatuvan. Valokuvataide on jo pitkään ollut lähempänä käsitetaidetta kuin kehystettyjä tauluja seinällä.

Poikkitaiteellista Weselius haluaa itsekin tehdä. Kuvaus ja kirjoittaminen ovat hänestä hyvin yhdistettävissä.

Nyt työn alla on novelli WSOY:n antologiaan Toinen tuntematon. Siinä Weselius pääsee yhdistämään valokuvan ja kirjallisuuden: hän aikoo kertoa tytöstä, jonka kuvaa Tuntemattoman sotilaan alikersantti Mäkilä piti mukanaan.

Alma Mahlerista ja eri aikojen naisenkuvista Weselius saa varmasti puhua vielä pitkään. Jo huhtikuussa hän lentää Budapestiin, eurooppalaisia esikoiskirjailijoita esittelevälle kirjafestivaalille.

- Olen anglofiili. Opetan englanniksi ja olen asunut Lontoossa. Voisin kuvitella Almaa luettavan Britanniassa.

Hanna Weselius: Alma!

Viides Aamulehden ja Tulenkantajien kirjakaupan perustaman Tulenkantaja-palkinnon voittaja.

Hanna Weselius on helsinkiläinen, Kajaanissa vuonna 1972 syntynyt kirjailija, valokuvataiteilija ja taiteen tohtori.

Työskentelee lehtorina Aalto-yliopiston valokuvataiteen koulutusohjelmassa.

Väitteli tohtoriksi vuonna 2014 henkilökuvien rakentumisesta aikakauslehdissä. Opiskellut myös yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa sekä luovaa kirjoittamista Taikissa ja Oriveden opistolla.

Kirjoittanut ennen esikoisromaaniaan runoja ja novelleja.

Laulaa ykkössopraanoa sekakuoro Koiton laulussa, joka on esittänyt myös Weseliuksen runoja kantaattina.

Lukenut paljon angloamerikkalaista kirjallisuutta, kirjailijoita, joilla on vahva sosiaalinen omatunto, kuten Alice Munroa, Joyce Carol Oatesia, Carol Shieldsiä, Virginia Woolfia ja David Foster Wallacea.


Lue myös nämä


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet