Teatteri

Viulunsoittaja katolla on rakkauden ja tanssin ylistys, mutta kotiin et pääse muistamatta maailman pahuutta

TTT:n tulkinnan hurja loppuratkaisu pakottaa katsomaan nykymaailmaa suoraan silmiin.

Kari Sunnari
Viulunsoittaja katolla on rakkauden ja tanssin ylistys, mutta kotiin et pääse muistamatta maailman pahuutta

Tevje (Ola Tuominen) ja Golde (Petra Karjalainen) ovat pakanneet elämänsä vaunuihin. Nyt he joutuvat lähtemään kotikylästäään.

Anu Ala-KorpelaAamulehti

Hurmaavia nuo siskokset. Kolme päättäväistä karamellia, tuittuja ja ajattelevaisia, täynnä uskoa tulevaisuuteen ja rakkauteen. Heitä esittävät Petra Ahola, Maria Lund ja Miila Virtanen. Kuin kolme Juliaa, jotka rakastuvat kukin yhteisön näkökulmasta aivan väärään mieheen.

Yksilön ja yhteisön välinen taisto on Viulunsoittaja katolla -musikaalin keskiössä. Eletään Anatevkan kylässä juutalaisyhteisössä, jossa on tiukat säännöt.

Tyttöjen isä (Ola Tuominen) joutuu noiden sääntöjen vartijaksi. Tuominen tekee hienosti lämpöä ja inhimillisyyttä huokuvan maitokuski Tevjen, joka annostelee mukaan juuri sopivan annoksen komiikkaa.

Mainioita ovat esimerkiksi kohtaukset, joissa Tevje juttelee jumalansa kanssa. Lopulta se lämpö sulattaa myös Petra Karjalaisen kodin valtiattaren, upeasti laulavan Golden.

Hittikappaleet soivat

TTT:n Viulunsoittaja katolla on tanssin ylistys. Kun ristiriidat uhkaavat riistäytyä käsistä aletaan panna jalalla koreasti. Tässä esityksessä jopa viulunsoittaja-hahmo on itse asiassa korvattu viuluntanssijalla, joka liikehtii viulun kanssa soittamatta – ratkaisu, joka ei ollut henkilökohtainen suosikkini.

Kari Sunnari
TTT:n musikaalissa on hienot tanssinumerot.

TTT:n musikaalissa on hienot tanssinumerot.

Upeita ovat hetket, joissa koko kylä lähtee mukaan koreografioituun liikkeeseen, kuten hääkohtauksessa, jossa rabbi liikuttelee yhteisöään sanan puolikkaalla. Mainiota on myös, miten juoru leviää kyläläisten kädestä käteen.

Pieni orkesteri klezmer-musiikkeineen toimii loistavasti. Tuttujen hittikappaleiden mukana tekee mieli laulaa: Nousee päivä, laskee päivä ja Rikas mies jos oisin toimivat kuin häkä.

Lavastus on onnistunut. Värit ovat maanläheisiä, puu on pääosassa.

Se loppu

Kaupungin toiselta laidalta teatterista torin reunalta on huudeltu, että heidän musikaalinsa on hattaraa. Täältä tulee salmiakkia. Karamellia sekin mutta joukossa ripaus suolaa. Ja lopussa chilin potkaisu.

Viulunsoittaja katolla -musikaali päättyy siihen, miten koko juutalaisten asuttama kylä tyhjennetään. Osa päähenkilöistä lähtee Amerikan-sedälle, yhdet Varsovaan. Kyläläiset vaeltavat kulkueena, viulunsoittaja yleensä hännänhuippuna. Musikaaliin jää surumielinen vire, mutta hyvät toiveet onnellisesta lopusta.

Työväenteatterin tulkinta ei anna meidän lähteä kotiin tyytyväisinä, ajatellen, että sinne he lähtivät Amerikkaan laulellen ja viulua soittaen, juutalaiset. Ei, Työväenteatterilla heillä ei ole sielu sietänyt. He ovat lukeneet lehtiä ja kuunnelleet maailmaa, rasismin ja vihan ääniä. Viime hetkellä he lyövät Anatevkan kyläläisten eteen piikkilanka-aidan ja jättävät kansan seisomaan sen taakse. Sotilaat vielä vahtimaan aseineen.

Tämä on myös ohjaaja Miika Murasen viimeinen kuva, jonka hän jättää Työväenteatterin näyttämölle kiinnitettynä ohjaajana.

Me yleisö jäämme sinne pehmustettuihin tuoleihimme katsomoon kuin passiiviset sivustaseuraajat konsanaan. Viimeinen näyttämökuva kysyy: näinkö me taas aiomme antaa tapahtua?

Mikä lopetus. Se loksauttaa leuan auki katsomon penkissä ja pakottaa sen jälkeen kerimään mielessään uudestaan läpi kolmetuntisen laulun ja leikin.

Ei se mikään helppo lopetus ole, lävähtää silmille, mutta kunnioitettava ja tosi. Kiitos siitä.

Täsmennys: 3.9. klo 16.05 lisätty pudonneet näyttelijöiden nimet

Viulunsoittaja katolla

★★★★

Käsikirjoitus: Joseph Stein

Musiikki: Jerry Bock

Laulujen sanat: Sheldon Harnick

Suomennos: Esko Elstelä

Perustuu Sholom Alecheimin kertomuksiin

Ohjaus: Miika Muranen

Koreografia: Petri Kauppinen

Musiikillinen asiantuntija: Eeva Kontu

Kapellimestari: Joonas Mikkilä

Lavastus: Teemu Loikas

Puvut: Marjaana Mutanen

Valosuunnittelu: Sami Rautaneva

Äänisuunnittelu; Kalle Nytorp

Lavalla: Ola Tuominen, Petra Karjalainen, Petra Ahola, Maria Lund, Miila Virtanen, Idalilja Raipia/Helmi Hollström, Ansa Ahola/Karolina Tapala/, Anna Pukkila, Juha-Matti Koskela, Jari Ahola, Antti Lang, Minna Hokkanen, Jari Leppänen, Kake Aunesneva, Pentti Helin, Jyrki Mänttäri, Juha Junttu, Henna Wallin, Annina Rubinstein, Merja Koivula, Soile Ojala, Maija Pihlajaoja, Olga Lepistö, Helena Puukka, Konsta Reuter, Antti Nieminen, Jaakko Nieminen, Jeffrey Kam, Anssi Valikainen, Jukka Kontusalmi ja 8-henkinen orkesteri

Ensi-ilta 1.9.2017 TTT:n Suurella näyttämöllä


Lue myös nämä


Kommentit (4)

  • Nimetön

    Aivan huikea näytelmä! Ja tuo lopetus toi kylmät väreet iholle. Harmi kuulla että tämä oli Miika Murasen viimeinen ohjaus Tampereen Työväen teatterissa. Harvoin pääsee todistamaan noin ammattitaitoisen ohjaajan työtä. Kiitos!

  • Nimetön

    En olisi halunnut tietää loppukohtausta. Se pitäisi arvostelijan jättää katsojan koettavaksi.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet