Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Virolaisten räjähtävä Happening-avaus nosti riman korkealle

Äskettäin Europe Jazz Networkin ”rohkeasti luovasta ohjelmistosta” palkitsema Tampereen 36. Jazz Happening käynnistyi katsauksella Viron nousevaan jazz-skeneen. Täytyy todeta, että pieni sukukansa loisti kirkkaammin kuin esimerkiksi edellisvuosien Ruotsi ja Norja. Bändien ote oli raikkaampi, villimpi ja vapautuneempi. Epäsovinnainen laskelmoimattomuus lämmitti meininkiä, jossa aito maanläheisyys suolasi älyllisen kokeellisuuden maukkaasti moniulotteiseksi kokemukseksi. Tuleva supertähti Antoisan illan tähdeksi nousi päätä huimaavasti ääntään käyttänyt laulaja Kadri Voorand . Sekä suomeksi että englanniksi heitellyt surrealistiset välispiikit nivoutuivat esityksen osaksi niin, että eläväinen neito veti ikään kuin stand-upit samaan hintaan. Ensimmäinen yllätys tuli välittömästi, kun pianon ääreen istunut Voorand sahasikin viulusta hurjaa etnoriffiä yhtä shamanistisesti laulaen. Kansanmusiikissa kasvaminen on muovannut hänen musiikkiaan. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.) Instrumenttien sointia matkiva, oktaaveissa hyppinyt scat-laulu tuntui välillä melkein free style -räpiltä ja Michael Jacksonin They Don’t Care About Us muuttui räjähtävän funkysti jatsilliseksi, Hollywood-vapaaksi julistukseksi. Välillä efektit siirsivät vokaaliakrobatian avaruuteen erittäin coolisti. Pianistinakin Kadri vakuutti täysin yhden kappaleen svengatessa ensin villin kuubalaisesti, sitten tyyntyen muistuttaneeksi merellisen avaraksi tunnelmoinniksi. Mitään rajoja ei tuntunut olevan, edes äänialassa. Kaikkea siivitti terävä huumorintaju, jakelun seksikäs sähäkkyys ja peloton läsnäolo. Tuleva supertähti! Lyömätöntä grooven tajua Illan aloittanut Kirke Karjan nuori kvartetti ei yltänyt samalle tasolle, vaikka tasokas olikin. Hurmaavan spontaanisti spiikkaillut Kirke häikäisi kliseettömällä pianismillaan, jossa klassismodernistinen tausta ei sulje pois lyömätöntä grooven tajua. Parhaimmillaan meno oli kuin svengitettyä Stockhausenia rumpalin lyödessä melkein kuin New Orleansin funkyä second linea. Bill Frisellin Hang Dogin huikea pianopyörre kuulosti syntetisaattorilta. Basisti jäi vaisuksi enkä ihastunut kitaristin uskolliseen 1970-luvun lopun fuusioon, vaikka hän loistava soittaja olikin. Unisonot pianon kanssa toimivat hienosti. Fonit hallussa Illan huipensi Heavy Beautyn setti. Liettualainen Liudas Mockunas ei soittanut valtavaa bassofonia niin paljon kuin luulin. Se ei haitannut, koska mies teki kaikilla foneilla, varsinkin sopraanolla, sykähdyttävän ilmeikkäästi verevää jälkeä. Häntä sparrasi Jaak Sooäär kitaralla Hendrixin , Thurston Mooren ja Ornette Colemanin välissä innoittuen. Koko bändi toimi samalla huippuenergiatasolla ja menoa leimasi rutiineja kaihtava vuorovaikutus. Heavy Beauty ★★★★ Kadri Voorand & Mihkel Mälgand ★★★★★ Kirke Karja Quartet (EST) ★★★ Tampereen Klubilla 2.11.2017.