Viiden tähden konsertti: Loistosellisti hiveli lämminverisestä arvosellostaan valoisia ja jaloja ääniä

Konserttiarvio: Tampere Filharmonia aloitti kevätkautensa täysosumalla. Rouvali sytytti Beethovenin seitsemännen sinfonian hurjaan hehkuun.

Uwe Arens
Viiden tähden konsertti: Loistosellisti hiveli lämminverisestä arvosellostaan valoisia ja jaloja ääniä

Tampereella konsertoinut sellisti Johannes Moser on maailmantähti, joka osaa ottaa musiikin myös rennosti.

Harri HautalaAamulehti

Sellisti Johannes Moserin vänkä ilme Edward Elgarin sellokonserton vilkkaan toisen osan päätösiskun päälle kertoi kaiken olennaisen: Hei! Näinkin riemastuttavasti ja pilke silmässä voi tätä liian usein pateettisuudella kuorrutettua teosta soittaa.

Sitä ennen oli kuultu hurmaavaa taituruutta kautta toisen osan ja virkistävän uudenlainen näkemys avausosasta.

Moser hämmästytti heti alussa soittonsa henkevällä keveydellä, johon Santtu-Matias Rouvalin johtama orkesteri vastasi epäröimättä.

Musiikkia ei jyrätty eteenpäin, vaan se sai hengittää vapaana, kuulaana ja laulavana. Samalla monet orkesteriosuudessa yleensä piiloon jäävät väliäänet ja korostukset – kuten esimerkiksi patarumpujen iskut – nousivat esille kommentoimaan ja rikastuttamaan solistin matkaa.

Elgarin konserton sydämenä on aina sen hidas osa, Adagio, jossa Moser näytti todellisen suuruutensa; nyt ei kuultu surumielistä vetistelyä, vaan aitoa elgariaanista uljautta ja jaloutta.

Moser hiveli lämminverisestä sellostaan välillä kuiskauksen rajamailla olevia ääniä, jossa säveltäjän saattoi nähdä yksinään muistelemassa elämänsä avainhetkiä. Näissä muistoissa oli enemmän kiitollisuutta ja lämpöä kuin kaipuuta ja kyyneliä.

Muutenkin Moserin tulkinnassa korostui konserton valoisampi puoli. Suuri hetki oli hitaan osan jalon teeman koskettava paluu finaalissa. Sillä hetkellä aika tuntui pysähtyvän ja miettivän tovin valon ja varjon vaihtoehtojen välillä. Valoa kohti lopulta mentiin!

Orkesteri sai olla varpaillaan Moserin kanssa, mutta osa osalta yhteinen ääni kirkastui saavuttaen täyden saumattomuuden ja yhteisen hurmioitumisen finaalissa. Lopputulos oli ikimuistoinen.

Kauniina ylimääräisenä Moser tarjosi Sarabanden Bachin ensimmäisestä soolosellosarjasta. Pelkistetty ilmaisu sai väriä ja syvyyttä sellonäänen taipuisista vivahteista.

Rytmien karnevaali

Beethovenin seitsemäs sinfonia kuultiin tavallaan kahteen kertaan: ensin parhaiden palojen hauskana tiivistelmänä ruotsalaisen Mats Larsson Gothen värikkäässä Tanssin apoteoosissa ja sitten omana itsenään.

Rouvali osoitti taas olevansa Beethoven-tulkkina verraton dynamo ja orkesterin innostaja. Olihan tämä aikamoinen sointien, rytmien ja riemun karnevaali!

Musiikki välittyi energisenä, selkeänä ja soinniltaan klassisen tiukkana. Jousiston, puhaltajien ja patarumpalin sointi oli myös yhtenäinen tavalla, joka kertoo Tampereen orkesterin nykyisestä laadusta enemmän kuin tuhatkaan sanaa.

Kaiken vauhdin keskellä toisen osan hitaahkoissa muunnelmissa musiikin herkkä tanssahtelu loi ihastuttavan vastapainon yleiselle ilon tykitykselle.


Kommentit (1)

  • Nimetön

    Ensimmäistä kertaa sinfoniaorkseteriä kuuntelemassa. Kyllä oli todella hieno esitys. Alusta loppuun.

    Kiitos Santtu-Matias, koko orkesteri. And a special thanks to Johannes Moser!

    Selloa on todella kaunisääninen soitin, ja tässä oli todellinen mestari soittimensa kanssa!

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet