Vanhoille aarteille tapahtuu kummia, kun Kalapoika kasvaa jätemuovista ja Toipilas alkaa somettaa

Tampereen Taiteilijaseuran juhlanäyttelyssä nykytaiteilijat kommentoivat klassikkoteoksia.

Tampereen Taiteilijaseura
Vanhoille aarteille tapahtuu kummia, kun Kalapoika kasvaa jätemuovista ja Toipilas alkaa somettaa

Paula Ollikaisen maalaus Koira ja tyttö on kommentti Hugo Simbergin maalaukselle Lammastyttö (1913).

Katri KovasiipiTampere

Nykytaide on usein sykähdyttävimmillään silloin, kun se tavalla tai toisella viittaa menneisyyden taiteeseen. Vanhan teoksen pohjalta luotu uusi teos sisältää parhaimmillaan nerokasta tulkintaa ja historiallisten muutosten havainnointia.

Postmoderni aika vakiinnutti pastissit ja intertekstuaaliset viittaukset taiteen keskeisiksi rakennusaineiksi, ja nyt sitä herkkua on tarjolla Tampereen Taiteilijaseuran Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi järjestetyssä Uusin silmin -näyttelykokonaisuudessa.

Mukana olevat taiteilijat ovat tehneet oman kommenttiteoksensa vapaasti valitsemastaan, 1910-luvun jälkeen syntyneestä teoksesta.

Osa lähtökohtateoksista ei ole kovin vanhojakaan, kuten Ensio Seppäsen Hiihtäjäpatsas vuodelta 1997. Hyvin herkullisen kommenttiteoksen siitä on luonut Meri Westlin esinekoosteena Golden Years – Kultaiset vuodet, joka rakentuu pelkistetysti kultamaalilla päällystetyistä, seinää vasten nojaavista puusuksista. Voittajuutta ja nostalgiaa korostava teos keskustelee yllättäen myös Hiekan taidemuseon näyttelyhuoneessa pysyvästi sijaitsevan suuren, kullatun barokkikellon kanssa.

Tampereen Taiteilijaseura
Juhani Tuomen maalaus Paluu hehkuu kuumenevaa ilmastoa, kommentoiden Kalervo Palsan samannimistä maalausta vuodelta 1976.

Juhani Tuomen maalaus Paluu hehkuu kuumenevaa ilmastoa, kommentoiden Kalervo Palsan samannimistä maalausta vuodelta 1976.

Hugo Simbergin maalausLammastyttö vuodelta 1913 on innoittanut kahtakin taiteilijaa. Sanna Kauppisen maalaus on nerokas ajankuva, nykyajan lammastyttö ei hoida eikä hyödynnä lammasta vaan samastuu lampaan elämään, kuin muuttuen lampaaksi itsekin.

Paula Ollikaisen maalauksessa tytön sylissä ei puolestaan olekaan lammas hyötyeläimenä vaan koira lemmikkinä ja kaverina. Molemmat taiteilijat kiinnittävät huomiota yhteiskunnan muutokseen, joka heijastuu myös ihmisten ja eläinten välisiin suhteisiin.

Matti Petäjän grafiikanvedosMänty (1950) on lähtökohtana sekä Lars Holmströmin että Sanna Kauppisen teoksille. Holmströmin kolmen kookkaan värivedoksen sarjassa Silentium I G – II G – III G on mattapintaisena kutsuvaa metsän tummuutta ja liikettä. Kauppisen suurikokoinen piirros Tuulenkaato on jo irtaantunut ja itsenäistynyt lähtökohtateoksestaan.

Sekä Holmström että Kauppinen tavoittavat Petäjän Männyn persoonasta huokuvan kärsimyksen, katkeamisen – ja siitä huolimatta jatkuneen raajarikkoisen kasvun. Petäjän teos havainnoinee sodissa murtuneita mieliä. Meidän aikakauttamme puolestaan leimaa luonnon tuhoutumisen uhka.

Tampereen Taiteilijaseura
Anna Hyrkkäsen installaatio Bonsai luo värivalojen avulla vahvan tilakokemuksen Mältinrantaan. Katsoja astuu varjoineen osaksi teosta, joka kommentoi Aukusti Tuhkan 1930-luvulta peräisin olevaa teosta Vanha omenapuu.

Anna Hyrkkäsen installaatio Bonsai luo värivalojen avulla vahvan tilakokemuksen Mältinrantaan. Katsoja astuu varjoineen osaksi teosta, joka kommentoi Aukusti Tuhkan 1930-luvulta peräisin olevaa teosta Vanha omenapuu.

Mältinrannassa riemastuttavan vapaita tulkintoja vanhoista teoksista edustavat Anna Hyrkkäsen tilakokemusta mullistava Bonsai, joka kommentoi Aukusti Tuhkan 1930-luvulta peräisin olevaa teosta Vanha omenapuu.

Anna Pekkalan pääosin muovijätteestä rakentama The Great White Trash viittaa Viktor Janssonin Kalapoika-suihkulähteeseen (1935) nostaen esiin nykytaiteessa keskeisen kierrätysmateriaalin sekä ympäristön ja kulttuurin roskaantumisen.

Paula Mikkilä pistää pronssiveistoksissaan Helene Schjerfbeckin Toipilaan (1927) ja Tytön veräjällä (1943) veikeästi somettamaan.

Uusin silmin – kuvataiteellisia kommentteja suomalaisista taideteoksista sadan vuoden ajalta…★★★★

Tampereen Taiteilijaseuran näyttely Taidekeskus Mältinrannassa 4.7. saakka sekä Emil Aaltosen museossa ja Hiekan taidemuseossa 20.8. saakka. Opastukset Mältinrannassa la 1.7. klo 15 sekä Hiekan taidemuseolla ke 12.7. ja ke 16.8. klo 16.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet