Teatteri

Vanha mies haluaa teinipojan – Sanoisitko tätä kirjailijaa tänä päivänä pedofiiliksi?

Kuolema Venetsiassa -novellin Gustav von Aschenbachin viimeisiä päiviä sulostuttaa etärakkaus neljätoistavuotiaaseen poikaan

Tuomo Manninen
Vanha mies haluaa teinipojan – Sanoisitko tätä kirjailijaa tänä päivänä pedofiiliksi?

Kirjailija von Aschenbach (Jukka Puotila) käy taisteluun kirjailija Thomas Mannin (Jukka-Pekka Palo) luomien kiusausten kanssa Kansallisteatterin Kuolema Venetsiassa -näytelmässä.

Anne Välinoro

Thomas Mann kirjoitti 1912 novellin, jossa puolisalaa kertoi itsestään – niin kuin hyvän kirjailijan kuuluu.

Aihe vain oli liian kuuma. Kukoistuksensa ja intonsa menettänyt vanheneva kirjailija leimahtaa lomallaan intohimon roihuun.

Eikä kohteena ole kuka hyvänsä, vaan tuntematon kuvankaunis teinipoika.

Sanaakaan ei vaihdeta. Vain mielikuvat kiduttavat vanhan miehen lihaa. Miehen ja pojan katseet kohtaavat muutaman kerran. Se riittää kirjailija Gustav von Aschenbachille.

1912 ei tunnettu internetiä. Olisiko meidän aikamme Aschenbach tallentanut kännykällään nuoren, uimahousuissa rantaviivassa astelevan Tadzion kehon ja ladannut tämän eri asennoissa tietokoneelleen?

Novellilla on sukulaisensa Nabokovin Lolitassa. Molemmat kiehtovat, koska ne ylittävät sovinnaisuuden rajat. Molemmissa palvotaan viattoman ihmiskehon kauneutta ja silmän totuutta.

Saksalaisen porvarissuvun intellektuelli tunnusteli omaa homoseksuaalisuuttaan kirjoittaessaan Kuolema Venetsiassa -novellia. Kehykseksi hän löysi Euroopan kauneimman ja omituisimman kaupungin rantoineen ja kylpylöineen.

Mann armahtaa päähenkilönsä itse teosta tappamalla tämän suurimman kauneuden hetkellä.

Siinäpä oppitunti loistavasta leikkauksesta. Kaipuun hämärä kohde pysyy arvoituksena niin Aschenbachille kuin lukijoillekin.

Novellin pitkät lauseet ovat täynnä sisäistä puhetta, tarkkanäköistä ja monisanaista. Mutta kuka sellaista jaksaa kuunnella näyttämöllä?

Michael Baran on ratkaissut ongelman dramatisoimalla tekstistä dialogin. Se on vuoropuhelua Thomas Mannin ja Aschenbachin, Aschenbachin ja hänen Venetsiassa kohtaamiensa satunnaisten ihmisten välillä.

Jukka Puotila on Aschenbach, Jukka-Pekka Palo kirjailija Mann, hotellin virkailija, gondolieeri, parturi. Kolmantena lavalla soittaa nuori sellisti Artturi Aalto, huippuhyvä solisti ikäisekseen.

Sellisti on helppo mieltää vanhan kirjailijan lumoajaksi.

Puotila juhlii tällä näytelmällä 35-vuotista taiteilijauraansa ja komeasti sen tekeekin.

Kun näyttelijä vetää puolet roolistaan pelkissä lyhyissä kalsareissa, kompastelee vesialtaassa ja kastelee takamuksensa, mielleyhtymää Mister Beaniin epäonnisen wc-käynnin jälkeen ei voi välttää.

Mutta niin koomikoksi profiloitunut kuin Puotila markkinoilla onkin, tässä tajuan taas, miten monipuolinen näyttelijä hän on.

Kaikki se taito, joka tuohon tyyppiin on rustoittunut ja koteloinut vuosikymmeninä, on yhtä äkkiä taas käytössä päästä jalkoihin.

Vaikka näyttämöllä on ehdottomasti liikaa tavaraa roikkuvine mikrofoneineen, Puotila raivaa itsensä roinan yläpuolelle ja pakottaa katsojankin keskittymään. Tässä on näyttelijä, jonka puhe voi olla yhtä aikaa henkäyksen kevyttä ja lyijyn raskasta.

Itseään paljastamalla, silkkipuvustaan kuoriutumalla Puotilan hahmo tuo hassusti mieleen perhosen, myöhäisen lentäjän, jolla on vain hetki aikaa unelmilleen.

Tuomo Manninen
Parturi (Jukka-Pekka Palo) ehostaa vanhuuttaan häpeävän kirjailijan (Jukka Puotila) Kuolema Venetsiassa -näytelmässä.

Parturi (Jukka-Pekka Palo) ehostaa vanhuuttaan häpeävän kirjailijan (Jukka Puotila) Kuolema Venetsiassa -näytelmässä.

Toisenlainen Puotila-show tästä tulikin. Kun von Aschenbach saa kasvoilleen parturin loihtiman irvokkaan nuorennusmaskin, on viimeistään aika unohtaa imitaattori.

Näin tyhjää ja samalla hätääntynyttä katsetta ei näyttämöllä ole nähty.

Neljäntenä näyttelijänä on hiekka, joka valuu katosta ohuena nauhana lavalle. Siitä muodostuu pieni dyyni, kuin novellissa painostavaa tunnelmaa luovan sirokon, kuuman tuulen merkiksi.

Se kuvaa loistavasti myös von Aschenbachin ajan umpeutumista ja luo kuvan novellin lauseesta, jossa kirjailija muistelee lapsuudenkotinsa tiimalasin lumovoimaa.

On myös vesiallas, joka keskellä näyttämöä väreilee ja kastelee, virkistää ja saa liukastumaan.

Se enteilee myös koleraa, joka piinasi Venetsiaa 1910-luvulla ja työnsi tummat pilvet novellin lomailijoiden ylle.

Tästä kaikesta voi päätellä, että esitys pääsee novellin taitavien lauseiden alle ja kykenee kääntämään tunnelmat kuviksi.

Mannin tarina on hurja, rivo, intiimi. Se on matka kohti kuolemaa, vanhan miehen viimeinen odysseija.

Seksuaalisuus, kuolema, kauneus – siitähän tämä elämä koostuu.

Joku liittäisi työkalusarjaan vielä rakkauden, mutta se on jo liian vaikea käsite, sen verran yliarvostettu ja harhaanjohtava, että antaapa olla.

Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa

HHHH Ohjaus ja sovitus: Michael Baran

Lavastus ja pukusuunnittelu: Tarja Simone

Valo- ja videosuunniittelu: Ville Toikka

Äänisuunnittelu: Kristian Ekholm

Ensi-ilta Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 6.4., kesto 1 h 25 min, ei väliaikaa

Kuolema Venetsiassa

Thomas Mann (1875-1955) kirjoitti novellin 1912. Hän oli käynyt edellisenä kesänä vaimonsa ja veljensä kanssa Lidon saarella Venetsiassa ja lumoutunut erään puolalaisperheen 10-vuotiaan pojan kauneudesta.

Mannilla ja hänen vaimollaan Katialla oli kaikkiaan kuusi lasta.

Novellin Tadzion inspiraationa toimineesta pojasta Wladyslaw Moesta skottikirjailija Gilbert Adair teki 2001 elämäkertateoksen The Real Tadzio.

Novellin tapahtumapaikka Hotel des Bains on kuvattu myös Luchino Viscontin elokuvasovituksessa Morte a Venezia (1971).

Mannille myönnettiin kirjallisuuden Nobel 1929 Buddenbrookit-romaanista.


Lue myös nämä


Kommentit (2)

  • Nimetön

    Eipä se taida pedofiliaa olla. 14-vuotias on ihan biologisesti sukukypsä. Pedofiliassa halut kohdistumat nimenomaan lapsiin, joilla ei ole vielä seksuaalisia piirteitä. 14-vuotiaista tällaisia kyllä saattaa vielä usea pojista olla, mutta vähemmän todennäköisesti 14-vuotiaaseen kohdistuneet halut ovat pedofilisiä. Suomessa ikäraja seksuaaliseen kanssakäymiseen on 16-vuotta, mutta tällä sitten taas ei ole pedofilian kanssa mitään tekemistä. Siinä on vain vedetty raja, jonka alle olevien joku on ajatellut olevan kykenemättömiä tekemään omaan seksuaalisuuteensa liittyviä päätöksiä. Tämä varmasti pitää usein paikkansa.

  • Nimetön

    Pedofilia ei määritelmän mukaan kohdistu sukukypsiin ihmisiin. Voi tarkistaa Wikipediasta.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet