Teatteri

Tunnettujen näyttelijöiden tähdittämää esitystä on usein kuvailtu vähän kummalliseksi: "Maailma taitaa olla tässä esityksessä aika pimeä"

Anna Viitalan tekstissä on outo rytmi ja näyttelijä saa elää ja nauttia sen maailmasta lavalla vapaasti. Kauheat lapset tulee uusintaensi-iltaan Tampereella torstaina.

Silja Viitala
Tunnettujen näyttelijöiden tähdittämää esitystä on usein kuvailtu vähän kummalliseksi: "Maailma taitaa olla tässä esityksessä aika pimeä"

TT Frenckellissä harjoiteltiin mustaa komediaa Kauheat lapset, jossa esiintyvät Anna-Sofia Tuominen, Laura Malmivaara, Armi Toivanen ja Jarkko Niemi.

Anu Ala-KorpelaAamulehti

Laura Malmivaara piirtää jotain fläppitaululle. Siihen tulee puu, tarkemmin panopuu. Tietysti. Jarkko Niemi seuraa vakavana vierestä. Ai että jokainen oksa on pano. Jep. Ja kukkaset tuolla, ne ovat lapsia.

–Hei se taulu voi olla täällä lähempänä yleisöä, huikkaa ohjaaja Anna Viitala katsomon hämärista.

"Täällä" on Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämö, jossa tähtityöryhmä harjoittelee esitystä Kauheat lapset. Se saa täällä uusintaensi-iltansa Helsigin Teatteri Takomon jälkeen tammikuussa. Nyt on enemmän tilaa.

Malmivaara ja Niemi esittävät työkavereita. Sellaisia aikuisia, jotka piirtelevät töissä "panoistaan" kaavioita. Hei, piirrä sinäkin. Mitä paljastuu?

Kauheat lapset -nimi tulee Jean Cocteaun kirjasta. Sitä käsikirjoittaja ja ohjaaja Viitala luki, ja omaan näytelmään asti kantoi lopulta halu tutkia lapsuutta.

–Minua kiinnostivat ihmiset suljetussa tilassa. Sellaiset, jotka jatkavat lapsuuttaan ikuisesti ja rakentavat itse pakon olla jossain tilassa, Viitala sanoo.

Se on Viitalalta jo paljon sanottu. Hän rakastaa jättää asiat töissään avoimiksi.

Noora Isoeskeli
Jarkko Niemi (sohvalla) ja Armi Toivanen ovat lavalla poika ja äiti.

Jarkko Niemi (sohvalla) ja Armi Toivanen ovat lavalla poika ja äiti.

Esityksestä kertovissa lehtijutuissa toistuu usein, että esitys on vähän kummallinen. Aivan tarkkaan ei tiedetä, mistä on kysymys, mutta esityksen yhteydessä puhutaan välillä elokuvaohjaaja David Lynchistä, hänen Lost Highway ja Mulholland Drive -elokuvistaan.

Sen tiedämme, että esityksessä on kolme näytöstä, kenties episodia. Ensimmäisessä näytöksessä pääosassa on kaksi lasta, jotka tapaavat lääkärin odotushuoneessa. Toinen näytös tapahtuu työpaikalla, jossa käy pitsalähetti. Kolmannessa näytöksessä äiti ja poika elävät suljettua elämää kahdestaan, ovat eläneet vuosikymmeniä.

–Lapsuuteen liittyvät selittämättömät energiakentät, selittämättömät sattumat ja mielikuvituksen luomat maailmat. Alussa koetin järkeillä ja kysellä ja järkeillä, että mistä missäkin on kysymys. Lopetin jossain vaiheessa. Tämä on paljon parempi näin. itsenkin pitää jättää se aikuinen kyselijä, Malmivaara sanoo.

Mikä tässä esityksessä on tekijöille tärkeää? Armi Toivanen on aiemminkin tehnyt yhteistyötä Viitalan kanssa. Hänellä on vastaus heti valmiina:

–Anna kirjoittaa itse, kuten on kirjoittanut tämänkin. Hänellä on hyvin omintakeinen tyyli, joka on minulle rakas. Lavalla on todella persoonallisia näyttelijöitä, jotka tekevät asiat omalla tavallaan. Ja siihen on vapaus. Lopputulos on rytmiltään erilaista kuin tavallisesti. Se ei ole mihinkään sääntöihin tai dramaturgisiin kaavoihin sidoksissa. Se on mielenkiintoista, Toivanen sanoo.

Malmivaara jatkaa:

–Annan teksti on rytmikästä ja kummallistakin paikoitellen. Tästä jutusta tekee mielekkään juuri se, että tätä on hirveän vaikea lokeroida tai selittää puhki. Se tekee siitä poikkeuksellisen. Saa nauttia tekstin maailmasta vapaasti, koska Anna ei ole laittanut meitä mihinkään sisällön lokeroon.

Niemen mukaan alkuperäinen harjoitusprosessi oli sairaan kiva.

–Meillä oli tiukka aikataulu, silti pysyi luottamuksen tunne ja rento, hyvä meininki. Kaikki tekivät asiat kunnianhimoisesti ja toistensa työtä kunnioittaen. Pysyi tietynlainen keveys. On ollut tosi kiva esittää, koska itsellä ainakin on sellainen kuva, että tämä on tosi hyvä esitys, Niemi hörähtää.

Anna-Sofia Tuominen on toista päivää harjoituksissa. Hän tuli esityksen pitsalähetin rooliin Sohvi Roinisen tilalle.

–Vaikka esityksessä on absurdeja hetkiä ja teksti voi olla kummallinen, niin henkilöiden väliset suhteet, ovat todella tunnistettavia. Itse muistan hyvin jotkut tunteet, jotka liittyvät tilanteisiin, joita näytelmässä esitetään, Tuominen sanoo.

Pimeä maailma

Skenografi Ada Halonen on tehnyt jo viisi teosta Viitalan kanssa yhteistyössä. Nyt näyttämöllä on mustaa.

–Maailma taitaa olla tässä esityksessä aika pimeä, Halonen sanoo.

Väriläikkänä nousevat seinistä lasten piirustukset. Niitä varten työryhmä toi teatterille pikkulapsia.

–Neljävuotiaan kädenjälkeä ei pysty feikkaamaan, Halonen sanoo.

Keskellä teatterileikkiä on siis jotain autenttista, aitoa.

Noora Isoeskeli
Laura Malmivaara (vas.) ja Jarkko Niemi esittävät työntekijöitä.

Laura Malmivaara (vas.) ja Jarkko Niemi esittävät työntekijöitä.

Mitä tahansa sukupuolta

Myös näytelmän henkilöt eroavat tavallisesta.

–Roolityöt ovat todella erilaisia kuin perinteisessä näytelmässä. Jokainen kasoja ikään ja sukupuoleen katsomatta voi samastua heihin. He ovat iättömiä, Toivanen sanoo.

Useampi kuin yksi henkilö on jumissa.

–Juuri jumi on mielenkiintoinen. Henkilöt saattavat jäädään junnaamaan johonkin hetkeen. Tilanteet, pienetkin hetket viedään äärimmilleen. Ei tarvitse näytellä juonta, sitä mitä sitten tapahtuu, vaan ihmiset ovat kuin kävelisivät mudassa, Malmivaara kuvaa.

Niemi jatkaa: He eivät pääse pois, jokin pieni juttu kärjistyy. He alkavat käyttäytyä lapsellisesti.

Mutta sehän kuulostaa elämältä.

Viitalan mukaan useimmista henkilöistä ei ole merkitystä, ovatko he miehiä vai naisia vai mitä he ovat.

–Mikä on lapsuus, mikä on aikuisuus? Onko sellaista rajaa? Olen itse 38-vuotias. En itse sanoisi että olen muuttunut kovin paljon siitä kuin olin 10-vuotias. Ei minulla ole sellaista kokemusta, että olen aikuinen. Aikuisuus on sitä, että tulee vapauksia ja vastuuta. Konkreettisia asioita. Onko minuuteni muuttunut aikuiseksi missään vaiheessa? Väittäisin, että ei. Sisältä olen tosi samanlainen.

Kauheat lapset uusintaensi-ilta 4.1. Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä kello 19.

Kauheat lapset

Näytelmän nimi viittaa ranskalaisen Jean Cocteaun vuonna 1929 ilmestyneeseen romaaniin. Romaani toimi inspiraationa.

Romaanissa sisarukset Paul ja Elisabeth rakastavat toisiaan kiihkeästi ja raatelevat julmasti.

Käsikirjoitus ja ohjaus Anna Viitala.

Skenografia ja valosuunnittelu Ada Halonen, äänisuunnittelu Markus Lindén.

Näyttelijät Laura Malmivaara, Jarkko Niemi, Armi Toivanen ja Anna-Sofia Tuominen (Teak).

Ensi-ilta 15.2. Teatteri Takomossa Helsingissä.


Lue myös nämä


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio