Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Tulenkantaja-voittaja Magdalena Hai avaa panseksuaalisilla noidilla rakkauden ja perhesuhteiden murrosta

Magdalena Hai voitti vuoden 2018 Aamulehden Tulenkantaja-palkinnon lastenkirjallaan Kurnivamahainen kissa . Teemu Juhanin kuvittama satukirja oli ehdolla myös Arvid Lydecken ja Runeberg junior -palkinnoille sekä Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnolle. Hai kirjoitti menestyneen satukirjansa kesken Royaumen aikakirjat -sarjan avausosan kirjoitusprossessin. Lune-noidan kissademoni Loirin touhuja seuratessa tuleekin helposti mieleen kurnivamahainen kissa ja tämän mahaan pesiytynyt herra Hneus. Kolmannessa sisaressa pääosassa ovat kissan sijaan sielusisaret, noidat Lune ja Ciel sekä siskosten äidit, musta noita Minuit ja valkea noita Aube. 1000 vuotta sitten Minuitin ja Auben kolmas sisar Soleil jäi vaille noidan olemuksen määrittävää laulua ja hän pakeni ja vei mukanaan Royaumen auringon. Ciel jatkaa nyt Soleilin kohtaloa lauluttomana eli määrittelemättömänä noitana. Rakkaus ei synny solutasolla Hai on kertonut haluavansa kirjoittaa kirjassaan muun muassa panseksuaalisuudesta, jossa ihminen ei ajattele sukupuolta seksuaalisen ja emotionaalisen kiinnostuksensa kohdalla. Enemmän kuin pelkästä seksuaalisuuden murroksesta Kolmas sisar kertoo uudenlaisesta tavasta määritellä perhe. Royaumessa sielusisaruus on verisukulaisuutta tärkeämpää. ”Onko sinun ja Cielin sisaruus sitten enemmän kulttuurinen juttu? Jonkinlainen kunnianimike?” Lune naurahti. ”Saat sen kuulostamaan niin kevyeltä. Miksi solutason samankaltaisuus takaisi läheisyyden?” Hain ajatukset heijastuvat kiinnostavasti aikaamme, jossa ydinperheet ja sen mukana suvut hajoavat ja yhä useamman ihmisen yhteisön tarpeen täyttävät ystävät tai naapurit. Kiinnostavaa on, että Hai on jättänyt kirjassaan äidin ja tyttären suhteen muita suhteita tavanomaisemmaksi. Lune esimerkiksi pohdiskelee äitinsä tunteita näin: "Hän kaipasi edelleen Minuitilta asioita, joita tämä ei kyennyt hänelle antamaan. Lempeyttä. Rakkautta. Huolenpitoa. Cielin ja Auben suhteessa Lune oli nähnyt, että se oli mahdollista. Mutta jos äiti ei välittänyt hänestä tarpeeksi luodakseen kunnollista sidettä heidän välilleen, miksi hänenkään pitäisi asettaa Mustan noidan tarpeet sielusisarensa edelle?" Äidin ja tyttären suhteella näyttäisi olevan Royaumen maailmassa vielä jonkinlainen asema, niin hyvässä kuin pahassa, sillä myös Minuit käy läpi omia ristiriitaisia tunteitaan Lunea kohtaan. Hain matriarkaalisen maailman esitystapa tuo mieleen Margaret Atwoodin . Luin tarinaa hymyillen vastaiskuna Orjattaresi -kirjan maailmalle, jossa naisten mahdollisuus päättää lisääntymisestään estetään. Royaumessa naiset lisääntyvät keskenään, ilman miehiä, joskus jopa pelkästä toisen noidan hehkusta. Ei ikärajoja Hai aloittaa tarinansa Royaumen fantasiamaailmasta ja kulkee sieltä kohti ihmisten maailmaa. Tämä lähestymistapa antaa mahdollisuuden tutkia tuttua arkeamme noitien silmin. Matriarkaalisessa maailmassa elävien noitien näkökulmasta maan miehet, ottoveljekset Karlo, Adam ja Niemann, ovat konservatiivisia ja alkukantaisia. Hain herkullinen huumori pääsee parhaiten oikeuksiinsa näissä noitien ja ihmisten kohtaamisissa. Royaumen aikakirjojen avausosan maailma on valtaisa ja merkityksistä täysi. Kuten ei Elina Rouhiaisen vuonna 2017 ilmestyneen Väki -trilogian hienon avauksen Muistojenlukijan kohdalla, ei myöskään Kolmannen sisaren kohdalla ole syytä asettaa ikärajoja. Tästä fantasiamaailmasta voivat nauttia yhtä lailla nuoret kuin aikuiset. 557 sivua. Otava, 2018.