Tulenkantaja

Tulenkantaja-ehdokkaat yllättävät: Hulvaton koululaishuumoripläjäys, originelli satu ja nuorten urbaani fantasia haastavat aikuisten romaanit

Tulenkantaja on Aamulehden ja tamperelaisen Tulenkantajien kirjakaupan vuonna 2012 perustama kirjallisuuspalkinto.

Outi Puhakka
Tulenkantaja-ehdokkaat yllättävät: Hulvaton koululaishuumoripläjäys, originelli satu ja nuorten urbaani fantasia haastavat aikuisten romaanit

Magdalena Hain satukirja on yllätysehdokas.

Matti KuuselaAamulehti

Kaksi lastenkirjaa, yksi nuorten urbaani fantasia ja vain kolme "oikeaa" romaania – vuoden 2018 Tulenkantaja-palkinnon esiraati yllättää ehdokkaillaan.

Ehdolla ovat Kaj Korkea-ahon ja Ted Forsströmin Zoo! Viraalit nerot (Otava), Magdaleena Hain Kurnivamahainen kissa (Karisto), Elina Rouhiaisen Muistojenlukija, Tiina Laitila Kälvemarkin Seitsemäs kevät (Wsoy), Satu Taskisen Lapset (Teos) ja Heikki Kännön Mehiläistie (Sammakko).

Mistä nyt puhaltaa, esiraadin puheenjohtaja, Aamulehden kulttuuritoimittaja Markus Määttänen?

–Esiraati piti entistä kirkkaammin mielessä palkinnon perusajatuksen. Emme etsi vuoden parasta kirjaa, vaan vientikelpoisinta teosta, Määttänen sanoo.

–Suomalaiset lasten- ja nuortenkirjat ovat jo pitkään menestyneet maailmalla erinomaisesti. Ja ihan vaistonvaraisestikin voi sanoa, että nyt ehdokkaiksi nostetut Kurnivamahainen kissa ja Zoo! Viraalit nerot voivat jatkaa samaa menestystarinaa.

Joel Maisalmi / Aamulehden arkisto
Ted Forsström (vas.) ja Kaj Korkea-aho ovat kirjoittaneet kaikkia naurettavan kirjan.

Ted Forsström (vas.) ja Kaj Korkea-aho ovat kirjoittaneet kaikkia naurettavan kirjan.

Kaj Korkea-ahon ja Ted Forströmin Zoo iskee Määttäsen mukaan juuri tähän aikaan, aivan universaalisti.

–Räkäinen koululaishuumori vetää kaikkialla, hän uskoo.

–Kirja pursuaa iloa, energiaa ja huumoria. Ja älykännykän tuijottaminen on tuttua kaikissa maanosissa, kaikilla kielillä.

Näyttää hyvältä

Magdaleena HainKurnivamahainen kissa on Määttäsen mukaan "klassinen mutta originelli, kauhistuttava satu".

–Kirjassa on myös erinomainen kuvitus. Kirjailija ja kuvittaja yhdessä kirjamessuilla on oiva parivaljakko. Se näyttää hyvältä, Mättänen muistuttaa kirjabisneksen realiteeteista.

–Saattaa kuulostaa tylyltä, mutta kirjavienti perustuu myös kirjailijan persoonaan. Kuvioon kuuluu, että hän markkinoi itse kirjaansa. Siksi loistava kirjailija Juha Seppälä ei voi ikinä saada Tulenkantaja-palkintoa. Hän ei poistu koskaan Porista, eikä kirjoja markkinoida siellä.

Runoja? Ei kiitos!

Bisneksen kylmä logiikka pitää myös runokokoelmat poissa Tulenkantaja-palkintoehdokkaista.

–Runokokoelma on valitettavasti kaikkein hankalin ja vähiten vietävä kirja. Kustantaja kysyy ensimmäisenä, miten kirja on Suomessa myynyt. Jos vastaus on "noin sata", kiinnostus lopahtaa heti, Määttänen tietää.

–Olen kuunnellut nyt useamman vuoden agentteja ja Filin (Kirjallisuuden vientikeskus) tyyppejä ja alan uskoa heitä. Esiraati on myös konsultoinut varsinaisen puheenjohtajan Salla Simukan kanssa, ja saanut häneltä erinomaisia vinkkejä.

Lauri Nevanlinna / Kaiken Entertainment
Elina Rouhiaisen urbaani fantasia edustaa juuri nyt nousevaa lajityyppiä.

Elina Rouhiaisen urbaani fantasia edustaa juuri nyt nousevaa lajityyppiä.

Voi hyvin kuvitella, että yksi vinkeistä on koskenut Elina Rouhiaisen nuorten aikuisten romaania Muistojenlukija.

–Rouhiaisen kirja edustaa juuri nyt Euroopassa nousevaa genreä eli urbaania fantasiaa. Se on myös trilogian ensimmäinen osa. Ja tulossa olevat kirjat ovat aina hyvä asia.

Missä Miki Liukkonen?

Määttänen nostaa esiin vielä yhden kirjavientiin liittyvän "tylsän ja turhauttavan" perusehdon.

–Suomeksi kirjoitettu romaani ei saa olla liian paksu. Yli tuhatsivuisen kirjan kääntäminen tulee yksinkertaisesti liian kalliiksi.

Onko tämä syy siihen, ettei Miki Liukkosen mestarillinen O ei ole ehdolla?

–Osittain. O on totisesti loistava romaani. Liukkonen kirjoittaa uskomattoman hyvin, nautin joka sivusta. Mutta eurooppalaiselle kustantajalle niitä on kerta kaikkiaan liikaa. Siis sivuja.

Siinä hilkulla

Moni ihmettelee, miksi Pasi Ilmari Jääskeläisen ja Selja Ahavan kiehtovat ja kiitetyt romaanit eivät ole ehdolla.

Mättänen huokaa.

–Ne taas ovat jo päässeet Euroopan markkinoille. Me etsimme kirjoja, jotka ovat siinä hilkulla. Tulenkantaja-palkinto on se pieni tönäisy, jota vielä tarvitaan vientioven avautumiseen, kiteyttää Määttänen palkinnon tarkoituksen.

Tulenkantaja

Tulenkantaja on Aamulehden ja tamperelaisen Tulenkantajien kirjakaupan vuonna 2012 perustama kirjallisuuspalkinto. Nykyinen Teos-kustantamon omistama Tulenkantajien kirjakauppa ei ole mukana palkinnon jakamisessa.

Se myönnetään edellisenä vuonna ilmestyneelle suomalaiselle teokselle, jolla arvioidaan olevan mahdollisuuksia menestyä käännöksenä Euroopassa.

Palkinto jaettiin ensimmäisen kerran 2013.

Vuosina 2013–2015 palkinnon arvo oli 5 000 euroa. Vuonna 2016 summa nostettiin 10 000 euroon.

Palkinnon ovat voittaneet Seita Vuorela, Ville&Aino Tietäväinen, Anni Kytömäki, Iida Rauma ja Hanna Weselius.

Tänä vuonna esiraadissa ovat istuneet Aamulehden pitkäaikaiset kriitikot Juhani Brander, Marjaana Roponen, Markku Soikkeli ja Kaisa Järvelä sekä Aamulehden kulttuuritoimittajat Nina Lehtinen ja Markus Määttänen.

Raadin puheenjohtaja on Salla Simukka. Hänellä on veto-oikeus päätökseen.

Palkinto jaetaan 24. maaliskuuta hotelli Ilveksessä Tampereella.


Lue myös nämä


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet