Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Jukola 2019 Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Teatteriarvio: Kilpakosijat tanssii syksyn parhaat iltamat – savon murteestakin tehtiin siedettävää

Lauantaina pääsivät ensimmäiset tämän syksyn hirvet hengestään. Karhuilla on käynyt kalpaten ja pari viikkoa. Tämä tietää iltamia, peijaisia, tanssinrytkettä ja muuta levotonta yhdessäoloa heikossa sähkövalossa, vetoisilla maamiesseuran lattioilla. Siis ennen tiesi. Nykyään istutaan samaa lähikapakkaa vuosi läpeensä ison tuopin seurassa. Vaan ei hätää. Tampereen Työväen Teatterin isolla näyttämöllä on korvikeiltamat kaupunkilaisille. Ja onkin sellaiset iltamat, että siinä jää Korg ja vispilät toiseksi, oli solistina sitten kuinka kylän karaokemestari hyvänsä. Tommi Auvinen on siilannut Maiju Lassilan Kilpakosijat -näytelmään (1913) makua kirjailijan koko tuotannosta ja ottanut kansanmusiikin ykkösmelodikon Sari Kaasisen aisaparikseen. Lopputulos on kansanmusikaali, oma aito juttunsa, jonka edessä ei tarvitse poistaa aseesta varmistinta, häpeämisestä puhumattakaan. Onhan tässä tuotannossa pari muutakin ennalta katsoen ylittämätöntä seikkaa kansanmusiikin lisäksi kuten savon murre ja kansantanssi. Mutta tässä niistä tehdään taidetta. Sikasen isä ja poika lähtevät kosioreissulle, mutta vaimon tavoittelu on vain yksi osa tätä road movieta. Siinä ohessa tutustutaan rippikouluun, hirmuiseen lukkariin, alkoholiin, kuuhun, kesäyöhön, käkiin, hevoseen ja kadotetaan housut. Kädet pyrstönä Jouni Prittisen koreografioissa on ilo pinnassa ja käsille käyttöä vaikka siian pyrstönä. Prittisellä on taito yhdistää kansantanssin vahvaan juureen sellaiset jauhot, että leipomuksissa on makua ja näköä. On kiva etsiä tansseista kaikkia hassuja yksityiskohtia, vaikka nyt sekin, miten naiset liikkuvat käkinä. Kun Tommi Auvinen osaa vielä aloittaa kohtaukset niin, että ”joko nyt mennään”, lavatouhussa ollaan koko ajan pari askelta valpastakin katsojaa edellä. Kun kaikki tekevät työtä kevyellä sydämellä, antamalla ammattitaitonsa loistaa, on katsomossakin harvinaisen kevyt tunnelma. Sitä sanotaan myös viihtymiseksi. Pentti Helin on Sikasen ukkona elementissään, se tupaan tulija, joka on varma suosiostaan ennen kuin sanaakaan on sanottu. Kun Helin rentouttaa meidät, Jari Aholan Pekka Sikanen laulaa ja tanssii isänsä kumoon. Vesa Kietäväinen tekee leskimies Antista originellin oman tiensä kulkijan, aitan tauksilla huikkailevan rusinasedän. Mika Honkasen unilukkari yrittää valaa Herran sanaa rippikoululaisiinsa, mutta minkä teet kun korvissa on vahaa ja aakkoset jääneet aapiseen. Anne Välinoro Kilpakosijat HHHH Ohjaus ja dramatiointi: Tommi Auvinen Musiikki: Sari Kaasinen Laulujen sanat: Maiju Lassila, SKS, Teija Auvinen Koreografia: Jouni Prittinen Kapellimestari: Joonas Mikkilä Lavastussuunnittelu: Erkki Saarainen Pukusuunnittelu: Jaana Kurttila Ensi-ilta: TTT:n suurella näyttämöllä 23.9. Kesto 2h 15 min. Anne Välinoro Aamulehti Tommi Auvinen on ohjannut kymmeniä musiikkiteatteriesityksiä eri puolilla Suomea. Kokemus ei ole kauhduttanut tekijää toistamaan itseään. Auvisella on intohimoa katsoa lavaa aina uusin silmin. Kilpakosijoiden valjaissa hän on toista kertaa. Kantaesitys syntyi Kuopion kaupunginteatteriin 2010. Olen aina ihaillut Auvisen tapaa käsitellä joukkoja. Se on leikillistä, helpon tuntuista, mutta pienillä yksityiskohdilla pystytään kertomaan paljon. Niin tässäkin puolipyöreän lautaseinän kurkistusluukkujen käytöllä saadaan eloa pelkistettyyn näyttämökuvaan. Luukuista muljautellaan, jahkaillaan, julistetaan, kukutaan, hihkutaan ja venytellään, eletään siis savolaisuutta koko pään mitalla. Hilpeän harras on myös lukkarinpenkki, josta reunimmainen on kerta toisensa jälkeen tuomittu kepsahtamaan alas. Sonnin vienti markkinoille pelkkänä köydenvetona on ikivanha juttu, mutta köyden hirmuisessa pituudessa ja käytössä siitäkin tukee itseään suurempi asia. Papin pelko näkyy rytmisesti pyörtyilevissä sanankuulijoissa ja heidän kolmimetrisessä paimenessaan. Puskafarssia tämä ei silti ole. Ohjaaja hallitsee valitsemansa tyylilajin. Liiottelussa on helpointa lipsua, mutta Auvinen ymmärtää pysäyttää ajoissa. Kilpakosijoista syntyy melodisesti mieleenjäävien ja sovituksina raikkaasti soivien laulujen kehystämä kansanfarssi. Siinä suullakin soitellaan nautinnoksi ja mielen virkistykseksi.