Pirkanmaa

Tämä elämyspuisto on auki vain harvoille ja valituille – nostalginen Rautapuisto kätkeytyy metsän siimekseen

Matti Järvenpää toimi yli 40 vuotta Kyrö-yhtiöissä "johtotehtävissä" eli sähkömiehenä. Eläkkeelle jäätyään hän sai omistaa aikansa kokonaan sille, mitä on ikänsä rakastanut. Nykyisin Järvenpään Rautapuisto on kansainvälisesti tunnustettu, suomalaisen outsider-taiteen helmi eli ITE-taiteen kokonaistaideteos.

Satumaari Ventelä
Tämä elämyspuisto on auki vain harvoille ja valituille – nostalginen Rautapuisto kätkeytyy metsän siimekseen

Matti Järvenpään Rautapuisto alkoi hahmottua miehen avioiduttua tilalle 1960-luvulla. Ensimmäinen teos, keinutuoli valmistui vuonna 1967.

Nina LehtinenAamulehti

Valoisat kesäyöt ovat kaikkein parhaita. Niiden aikana hämeenkyröläisen Matti Järvenpään luovuus virtaa ja hän saa eniten aikaan.

Jos energia hetkellisesti olisikin hukassa, lisää saisi halaamalla Iivarin kuusta, 140-vuotiasta kotitalon luonnontemppeliä, joka aikoinaan tarjosi Järvenpään kolmelle, nyt jo aikuiselle pojalle huiman leikkipaikan.

Siitäkin kiitokseksi lähes 40 metrin korkeuteen kurottava, jykevärunkoinen kuusivanhus on saanut kylkeensä suojelukyltin.

Oikein kovalla myrskyllä kuusi vatkaa lanteitaan: kiertyy ja päästelee ilmaa ohitseen puolelta toisella, mutta ei taivu.

Sellaisena se on hieman kuin valurauta, Järvenpään rakastama materiaali, jota ei pysty takomaan, eikä oikein hitsaamaankaan ihan tavanomaisin menetelmin.

Katso videolta, miten ja miksi Matti Järvenpää alkoi rakentaa Rautapuistoaan:

 

Kiehtova estetiikka

Matti Järvenpää tuli tilalle 1960-luvulla morsiamen perässä. Pihakuusen alkuperäinen isäntä Iivari Pitkänen oli vaimon taata, käsistään kovin kätevä mies.

Niin on Matti Järvenpääkin (s. 1936).

Sotaorpona varttunut hämeenkyröläispoika pääsi käsillä tekemisen makuun jo pienenä, kun kaikesta mahdollisesta oli pula. 1940-luvulla hän rakensi itse itselleen kanootin ja pieniä höyrykoneita.

Vähitellen silmä alkoi nähdä käyttöesineiden muodoissa ja väreissä muutakin kuin käytännön tarpeita.

Satumaari Ventelä
Alma-mummun muistolle -teoksen Järvenpää on omistanut isoäidilleen, punaorvolle, joka hoiti myös sotaorpona varttunutta Mattia.

Alma-mummun muistolle -teoksen Järvenpää on omistanut isoäidilleen, punaorvolle, joka hoiti myös sotaorpona varttunutta Mattia.

–Touhu alkoi mennä estetiikan puolelle, kuvaa Järvenpää heräämistään taiteilijana.

Taidetta Järvenpää tekee ihan vain itselleen. Tyydytys tulee jo tekemisestä, eikä mies kaipaa Rautapuistoa ihmettelemään suuria väkijoukkoja tai taidekriitikoita.

Hyvin asiansa perusteleville, oikealla asialla oleville ihmisille hän on tuotantoaan sopimuksesta näyttänyt.

Satumaari Ventelä
Suomi 100:

Suomi 100: "Suoja nuoren, vara vanhan." Järvenpää näkee kauneutta teollisuuden käsipyörissä.

Hämmentävä taidemaailma

Myöskään koulutusta Järvenpää ei ole taiteen tekemiselle saanut, eikä edes kaivannut. Hänelle taide on jotakin, jonka tekemistä ei voi opettaa.

–Mitä se taide on? Se on hyvä ikuisuuskysymys. Opeteltu taide närästää minua. Olen nähnyt oikeiden taiteilijoiden harjoitustöitä, jotka vuodesta toiseen toistavat samaa aihetta. Se ihmetyttää minua.

–Taiteen täytyy lähteä ihmisen sisältäpäin. Eikä kaiken tarvitse olla taidetta, kunhan se miellyttää silmää.

Satumaari Ventelä
Puhelinlangat laulaa (vas.) on omistettu Katri Helenalle. 2000-monumentin höyrypannuista yksi on Kyrösjärveltä, keskimmäinen Näsijärveltä ja kolmas muualta.

Puhelinlangat laulaa (vas.) on omistettu Katri Helenalle. 2000-monumentin höyrypannuista yksi on Kyrösjärveltä, keskimmäinen Näsijärveltä ja kolmas muualta.

Leipätyönsä Järvenpää teki Hämeenkyrön Kyrö-tehtaalla "johtotehtävissä" eli virallisluonteisemmin ilmaistuna sähkömiehenä.

Kun eläkepäivät 43 työvuoden jälkeen koittivat, mies ei jäänyt tekemisen puutteessa piehtaroimaan. Läksiäislahjaksi hän sai veturin, jolla oli kuljetettu kuorittua massapuuta Kyrösjärven sahalta Kyröskosken tehtaille.

–Pässi Ykkönen. Huolsin sitä parikymmentä vuotta. Sain sen sillä ehdolla, että rakennan sille tallin.

Järvenpää teki sen ja enemmänkin. Nykyisin 101-vuotias veturi liikkuu edelleen ja menisi varmaan pitkällekin, jos Järvenpään rakentamat kiskot johtaisivat.

Satumaari Ventelä
EU:n myötä kadonneiden paikallisten pientilojen muistoksi. Keskeneräinen Kansalaissota (oik.) hakee vielä hahmoaan.

EU:n myötä kadonneiden paikallisten pientilojen muistoksi. Keskeneräinen Kansalaissota (oik.) hakee vielä hahmoaan.

Suurta ja runsasta

Vaikutteita Järvenpää ei ole etsinyt, mutta innostava materiaali on löytynyt lähialueiden rompetoreilta. Takavuosina myös kaatopaikat olivat hyviä saalistuspaikkoja. Sittemmin ystävät ovat kartuttaneet kokoelmia.

Paitsi runsaus Järvenpäätä inspiroi suuruus. Paras työväline on nosturi, joka nostaa 4000 kiloa. Jouluksi sen avulla nousi teräsputkinen himmeli varastohallin kattoon. Pimeässä talvi-illassa valtava valaistu himmeli oli komea näky.

Vaikka taiteilijan silmää miellyttää paljous, keräilyyn hän on suhtautunut järkevästi.

– Olen pyrkinyt käyttämään enemmän järkeä kuin rahaa.

Kun kuparipannut olivat kovissa hinnoissa, mies keskittyi vaistonvaraisesti emaliin: suomalaisiin, saksalaisiin ja ruotsalaisiin pannuihin ja kattiloihin. Englantilaisiakin matkaan tarttui. Niiden muotokieli on ihan erilainen kuin mannereurooppalaisten. Kaikkein komeimpia ovat kuitenkin Wärtsilän kaksiväriset Liekki-pannut.

Nykypäivän vintage-keräilijä riehaantuisi Järvenpään luona täysin.

Suuren konehallin taiteilija on nimennyt Pannuhuoneeksi. Siellä kävijän vastaanottavat sadat emalipannut seinien levyisissä teoksissa Pannu poikineen ja Toisinajattelija.

Satumaari Ventelä
Matti Järvenpään Rautapuisto on kuin tivoli ja taidenäyttely metsän keskellä. Taustalla käytöstä poistettu johdinauto Tampereelta.

Matti Järvenpään Rautapuisto on kuin tivoli ja taidenäyttely metsän keskellä. Taustalla käytöstä poistettu johdinauto Tampereelta.

50-vuotias kisällinäyte

Rautapuiston ensimmäinen teos lähti liikkeelle niittokoneen istuimesta ja pyöristä vuonna 1967 Järvenpään asetuttua taloon. Keinutuolista tuli niin hyvä, että mies päätti jatkaa raudan työstämistä.

–Rautapuisto kunnioittaa rautaa ja erityisesti valurautaa, koska se on raudan kaikkein hienoin olomuoto, sanoo Järvenpää.

Satumaari Ventelä
Pannuhuoneessa kävijän ottaa vastaan mykistävän runsas Pannu poikineen. Tuulisella säällä teos soi.

Pannuhuoneessa kävijän ottaa vastaan mykistävän runsas Pannu poikineen. Tuulisella säällä teos soi.

Keväisin hän puhdistaa painepesurilla puiston lähes kolmekymmentä teosta: Metsän happosateen jälkeen, Tasavallan presidentin ja valiokuntaneuvoksen, Mestareita ja kisällejä, EU:n myötä hävinneiden paikalllisten pientilojen muistolle ja muut paikalle rakennetut veistokset.

Kun metsäpuistossa on vielä aidolla 1950-luvun tavaralla sisustettu puukioski, tamperelainen johdinauto ja surmanajaja Esa Paltilan teräspallo, Rautapuisto on kuin nostalginen tivoli ja taidenäyttely komeasti kumpuilevassa, mäntyjen ja peltojen syleilemässä maisemassa.

Satumaari Ventelä
Rautapuiston portti. Sukuvaakunan Järvenpää valmisti vanhasta saksalaisesta ompelukonemerkistä.

Rautapuiston portti. Sukuvaakunan Järvenpää valmisti vanhasta saksalaisesta ompelukonemerkistä.

Miekat auroiksi

Maapallon muotoinen, vaimon aamulla kukkasin koristelema Konflikti on veistoksista ainoa, joka on ollut esillä Rautapuiston ulkopuolella. Järvenpää voisi kertoa teoksen yksityiskohdista loputtomiin.

Kylmän sodan aikaan, 1980-luvulla valmistunut Konflikti on Rautapuiston pääteos, ja edelleen polttavan ajankohtainen.

Teoksen valmistuminen kesti seitsemän vuotta, koska Järvenpää ei heti löytänyt tarpeeksi kaipaamiaan kirveenteriä.

–Sanon niin kuin Sibeliuskin syntymäpäivähaastattelussaan, että ihmisen on kaihdettava turhanpäiväistä liikuntaa. Siksi en ole ikinä lähtenyt rauhanmarsseille. Sen sijaan olen tehnyt tällaisia teoksia.

Järvenpään mielestä taiteessa pitää olla sanomaa ja vähän piikkiä. Taiteilijana hän ei usko ilmaisunsa vuosikymmenten varrella juurikaan muuttuneen.

–Olen ollut ideologisesti vahvoilla itseni kanssa jo nuoresta ja siitä, mitä ajattelen maailmanmenosta. Sen olen säilyttänyt.

Satumaari Ventelä
Kotipihan Iivarin kuusi antaa energiaa. Lähes 40-metrinen kuusi muodostaa luonnonmukaisen temppelin.

Kotipihan Iivarin kuusi antaa energiaa. Lähes 40-metrinen kuusi muodostaa luonnonmukaisen temppelin.

ITE on suomalaista nykykansankuvataidetta – ilmianna tekijä Pirkanmaalta

ITE tulee sanoista Itse tehty elämä ja se on suomalainen vastine kansainväliselle ilmiölle, jossa taidemaailman ulkopuolella toimivasta kuvataiteesta käytetään nimitystä outsider-taide.

ITE-taide syntyy luontevasti arjen ympäristössä. Tekijä on taiteilijana itse oppinut, hän ei ole ammattitaiteilija, mutta eroaa selvästi harrastajista.

ITE-taiteilijuuteen kuuluvat usein käden taidot ja vahva omaperäisyys: taiteilija saattaa ottaa teoksillaan yhteiskunnallisesti kantaa, mutta ei tavallisesti viittaa aikaisempaan taidekeskusteluun.

Veistospuistot ovat leimallisia suomalaiselle ITE-taiteelle. Sama ilmiö on löydettävissä myös Ranskasta ja Yhdysvalloista. Keski-Euroopassa tyypillisempää on arkkitehtoninen outsider-taide kuten kotikutoiset linnat ja rakennukset.

Suomen tunnetuin ITE-taiteen kokonaisuus on Valtatie 6:n varressa oleva Parikkalan patsaspuisto, jossa on esillä Veijo Rönkkösen (1944–2010) yli 50 vuotta kestäneen taiteellisen työn tulokset. Puisto on siitä harvinainen ITE-kokonaisuus, että sille on määrätty hoitokunta.

Maaseudun Sivistysliitto on kartoittanut ja tallentanut ITE-taidetta 1990-luvun lopulta lähtien.

Kuluvana kesänä MSL:n kyläkartoittajat tutkija-koordinaattori Minna Haverin johdolla etsivät uusia taiteilijoita erityisesti Pirkanmaalta.

Projektin tuloksia esitellään kahdessa museonäyttelyssä sekä Maahengen kustantamassa kirjassa.

Marraskuun 18. päivä 2017 avautuvassa Tampereen Taidemuseon näyttelyssä pohditaan ITE-taiteen ja perinteisen taidemaailman välistä rajanvetoa. Myös Työväenmuseo Werstaalle on kesäksi 2018 tulossa ITE-taidetta.

Tunnetko ITE-taiteilijan? Taitavan luovan tekijän, joka Matti Järvenpään tavoin tekee taidetta ihan vain itselleen? Ilmianna koordinaattori Minna Haverille minna.haveri@msl.fi


Kommentit (1)

  • Nimetön

    Hieno taiteilija, mainio juttu ja hyvä kuvitus. Ihastuin Almamummun muistolle -teoksen kuvaan niin paljon, että haluaisin siitä julistetaulun keittiöni seinälle. Mitäpä jos Aamulehden toimitus sopisi taiteilijan kanssa tämän kuvan muokkaamisesta julisteeksi, ja julisteen tuotto käytettäisiin taiteilijan hyväksi, toki myös kuvaaja saisi palkkionsa?

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet