Tässäkö on tulevaisuutemme: jos olet riittävän rikas, voit huiputtaa kuolemaa vuosi kerrallaan ja tavoitella ikuista elämää

Essee: Kuolemattomuushaaveille yhteistä on se, että usein ne liittyvät vain kehollisuuteen. "Eikö siinä ole jotain hyvin jakomielitakapuolista, että 319-vuotiaalla mummolla on samanlainen takalisto kuin Kim Kardashianilla, mutta kolme vuosisataa eläneen ihmisen mieli?"

Asmo Raimoaho
Tässäkö on tulevaisuutemme: jos olet riittävän rikas, voit huiputtaa kuolemaa vuosi kerrallaan ja tavoitella ikuista elämää

Jos ihminen olisi ikuisesti kuolematon, miten planeettamme kestäisi sen?

Juhani BranderAamulehti

"Olinko koskaan ajatellut ihmisruumista, sitä millainen näky se on, sen alkukantaista voimaa, isäni ruumista, josta oli poistettu kaikki yksilöllisen elämän merkit. Se oli nimettömyyteen vajonnut esine.”

Näin humaanisti lakonisoi eräs Jeffrey isänsä ruumiin edessä Don DeLillon romaanissa Nolla Kelviniä (Tammi, 2017).

Kuoleman ja ikuisuuden suhdetta ruotivassa teoksessa joukko miljonäärejä pyrkii päihittämään kuoleman syväjäädytyksen ja nanoteknologian avulla.

Kuolemaa ei sikariportaassa hyväksytä enää osaksi ihmisen kohtaloa. Se nähdään kulttuurisena tuotteena, eikä minään ”inhimillisen väistämättömyyden tiukkana määritelmänä”.

Tulevaisuudessa ruhoja herätellään uuteen huomiseen kokonaisvaltaisten huoltotoimenpiteiden myötä. Syväjäädytyksen aikana ruumiita nimittäin vitaminoidaan muun muassa embryonaalisilla kantasoluilla, entsyymeillä, proteiineilla ja nukleotideillä.

Aivoihin istutetaan erilaisin nanoyksiköin Bergmanin, Kubrickin, Kurosawan ja Tarkovskin elokuvia, Wittgensteinin prepositioita ja oman maun mukaista pornoa.

Väliaikainen kuolema voi olla siis parhaimmillaan äärimmäisen sivistävä ja nautinnollinen matka, mikäli DeLilloa on uskominen.

Ikuinen elämä

Täysin yksin kirjailija ei näkemyksineen ole. Yuval Noah Harari väittää teoksessa Homo Deus – Huomisen lyhyt historia (Bazar, 2017), että kuoleman vastainen sota on tulevan vuosisadan kärkihanke.

Harari luettelee joukon vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka tulevat taistelemaan kuolemaa vastaan koko kuolevaisella olemuksellaan. Esimerkiksi PayPalin perustaja Peter Thiel on ilmoittanut aikovansa elää ikuisesti.

Asmo Raimoaho
Esimerkiksi Don DeLillo hahmottelee romaanissaan Nolla Kelviniä sitä, millaista kuoleman huiputtaminen voisi olla.

Esimerkiksi Don DeLillo hahmottelee romaanissaan Nolla Kelviniä sitä, millaista kuoleman huiputtaminen voisi olla.

Thielin mukaan kuolemaa voi lähestyä kolmella eri tavalla. Ensimmäinen on sen hyväksyminen, toinen on sen kieltäminen ja kolmas sitä vastaan taisteleminen.

Yritys ei jää rahasta kiinni: miehen yksityisomaisuus on noin 2,2 miljardin dollarin luokkaa.

Google Ventures -yhtiön pääomasijoitusjohtaja Bill Maris liittyi samaan yli-ihmiskuoroon. Tammikuussa 2015 Maris sanoi pitävänsä todennäköisenä, että ihminen elää 500-vuotiaaksi.

Huomautettakoon, että Google Ventures on sijoittanut 36 prosenttia kahden miljardin salkustaan biotieteiden alueella toimiviin startup-yrityksiin, joiden joukossa on niin sanottuja elämän pidentämiseen pyrkiviä hankkeita.

Kuoleman huiputtajat

Gerontologi Aubrey de Greyn ja keksijä Ray Kurzweilin mukaan vuonna 2050 kaikki ne, joilla on rahapinkka kunnossa ja vain vähän kalkkeutuneet putket, voivat huiputtaa kuolemaa vuosikymmen kerrallaan.

Tämä tarkoittaa erilaisilla kohennusklinikoilla käymistä, joissa suoritetaan DeLillon kuvaamia toimia.

Kukapa nyt ei haluaisi rappeutuvien elimiensä sijalle uusia ja toimivia? Silmät, korvat, perna, aivot, sydän ja sukuelimet.

Kuinka houkuttelevaa olisi, että muutamassa minuutissa saisi aikansa kauneusihanteena toimineen Jami-sedän pottunokan vaihdettua post-instagramisempaan klyyvariin.

Hararin mukaan tulevaisuuden ihminen voi halutessaan ostaa itselleen Herakleen voimat, Afroditen aistillisuuden, Athenen viisauden ja Dionysoksen hulluuden.

Todennäköisemmin esikuvat löytyvät diginatiiveille aikalaisista mytologisten hahmojen sijaan.

Kyseinen pirkanmaalainen jumalnisäkäs, vaikkapa Dylan Ojanen, voi halutessaan ostaa itselleen retrohenkisesti Bull Mentulan hauikset, Elastisen hammasoptimismin, Cheekin itsesäälin ja Vain elämää -sarjan kaikkien tuotantokausien kyyneleet.

Muutummeko kyborgeiksi?

Oli miten oli, muokkauksien myötä ihminen muuttuu yhä enemmän koneen kaltaiseksi: kyborgiksi.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että orgaaniseen ihmiskehoon yhdistetään epäorgaanisia osia, kuten bionisia käsiä, tekosilmiä ja miljoonia nanorobotteja, jotka liikkuvat verenkierrossa, diagnosoivat ongelmia ja korjaavat vahinkoja.

Kysymys kuuluu, mikä tässä hybridissä on ihmistä ja mikä konetta.

Ikuinen mielihyvä

Donna J. Harawayn klassikkotekstissä A Cyborg Manifesto (1984) kyborgi nähdään kaiken muun ohella mielikuvituksen ja materiaalisen todellisuuden sulautumana.

Tähtitieteilijä Esko Valtaoja on samoilla linjoilla kirjassaan Kohti ikuisuutta (Ursa, 2017):

”Aikanaan koneet saavat elämän ja älyn. Kun meillä ei ole kelvollista määritelmää 'elämälle', on hieman hankala arvioida, missä vaiheessa koneet ovat muuttuneet niin monimutkaisiksi, että alamme pitää niitä elävinä olentoina. (--) Me annamme koneille elämän, olemme uusia Prometheuksia, ja koneet puolestaan antavat meille ikuisen elämän ja transhumanistisen rahtikultin kaiken muun kivan tavaran. Jonnekin näiden ääripäiden välille täytyy todellisen tulevaisuuden asettua.”

Harari selittää kohtuuttomuuksia länsimaille tyypillisen yksilökeskeisyyden kautta. Oikeus rajattomaan onneen on tukahduttanut alleen yhteisöllisemmän käsityksen ihmisyydestä, jakamisen ja välittämisen etiikasta:

”Me emme ole olemassa palvellaksemme valtiota, vaan se on olemassa palvellakseen meitä.”

Harari päättelee, että kehittyneempi muoto Homo Sapiensista, eli Homo Deus, pyrkii muovaamaan lajiolemustaan niin, että hän kokee onnea ja mielihyvää ikuisesti, jumalten tavoin:

”Onnea ja kuolemattomuutta tavoitellessaan ihmiset yrittävät itse asiassa korottaa itsensä jumaliksi. Ei vain siksi, että nämä ovat jumalallisia ominaisuuksia, vaan koska voittaakseen vanhenemisen ja kärsimyksen ihmisten on ensin pystyttävä hallitsemaan lähes jumalallisella tavalla omaa biologista perusrakennettaan.”

Keho pääosassa

Yksi asia näissä kuolemattomuus- ja elinajanpidentämisfantasioissa pistää maallikolle silmään: ne keskittyvät yksinomaan kehollisuuteen.

Eikö siinä ole jotain hyvin jakomielitakapuolista, että 319-vuotiaalla mummolla on samanlainen takalisto kuin Kim Kardashianilla, mutta kolme vuosisataa eläneen ihmisen mieli? Eihän sellainen metusalemi voi edes twerkata.

Haluammeko elää sata vuotta pidemmän diskonuoruuden? Hitaat menivät jo.

Asmo Raimoaho
PayPalin perustaja Peter Thiel on hahmotellut kolme tapaa lähestyä kuolemaa: hyväksyä se, kieltää se tai taistella sitä vastaan.

PayPalin perustaja Peter Thiel on hahmotellut kolme tapaa lähestyä kuolemaa: hyväksyä se, kieltää se tai taistella sitä vastaan.

Entä millainen olisi 414-vuotiaan Markun ja 199-vuotiaan Varpu-Kaarinan yhden illan juttu? Onko ikäerolla noissa lukemissa edes väliä?

Avioliittoinstituutio haastetaan kokonaisvaltaisesti. Sellaista pariskuntaa ja rakkauden kaikkivoipaa ei ole keksittykään, että jaksaisi teeskennellä saunan jälkeistä lauantaikiihkoa kaksisataa vuotta putkeen.

Jaksaako planeetta?

Suuremmat kysymykset liittyvät väistämättä pienen planeettamme kykyyn kannatella ikuisesti kuolematonta ja liiaksi lisääntyvää ihmiskuntaa. Nekalaan mahtuu nykyäänkin vain tietty määrä ihmisiä. Kaikille ei tule riittämään nyhtökauraa ja heraproteiinia.

Uusiutuvilla energialähteillä ja Telluksen ulkopuolisilla asutusratkaisuilla tulee siis olemaan pysyvä tilaus. Juuri nyt sellaisia ei ole liiaksi näköpiirissä.

Valtaojan science fiction -visioissa puhutaan jopa aurinkopaneeleista avaruudessa. Säteilyteho olisi ennennäkemätön. Ne eivät myöskään loukkaisi yhdenkään maisema-arkkitehdin silmää.

Viisaasti Valtaoja kuitenkin muistuttaa, että tulevaisuuden teknologisia innovaatioita ja samalla ihmisyyden muokkauksia rajoittavat niin painovoiman kuin maailmankaikkeudenkin lait.

Ehkä meidän pitää kurkottaa menneisyyteen kohta voitetun tulevaisuuden sijaan löytääksemme jotain perspektiiviä tähän hillittömyyteen.

Elämä vain lainaa

Filosofi Georg Henrik von Wright puhui jo vuonna 1980 itsetuntemuksen tärkeydestä:

”Emme saa unohtaa, että jos tekniikan kehitys nyt koetaan vaaraksi, syynä ei ole, että tekniikka muka olisi päässyt voitolle ihmisestä, vaan että sitä käyttävät ihmiset – siis me itse – häikäilemättä tarkoituksiin, jotka eivät ole oikeutettuja, vaan kenties ristiriidassa sisimpien toiveidemme kanssa. Nämä toiveet ovat epäselviä, koska olemme kadottaneet sen, mikä kerran oikeutti ja ohjaili ihmisen toimintaa.”

Emeritus korosti ihmisen suhdetta luontoon: johonkin itseään suurempaan kokonaisuuteen, joka muodostaa biosfäärimme tällä planeetalla.

Hän varoitti pyrkimyksestä hallita olennaisen järjestystä:

”Jos ihminen puuttumalla järjestelmän yksityiskohtiin järkyttää kokonaisuuden tasapainoa, siitä saattaa aiheutua haitallisia seurauksia lajin elämälle. Luonto iskee takaisin, kostaa ihmiselle sen, että tämä on rohjennut järkyttää kosmoksessa vallitsevaa järjestystä.”

Tätä taustaa vasten voi ajatella elämän olevan meillä vain lainassa.

Sen eräpäivä toki häämöttää, mutta mikä olisi sen arvo meille, jos sitä ei tarvitsisi koskaan palauttaa?


Kommentit (1)

  • Edelleenkin.

    Edelleenkin elämme vanhojen sukupolvien ideoimien keksintöjen ja ideologien varjolla, joten kyllähän joo, he elävät vieläkin ja vaikuttavat suuremmalla määrällä käsiä kuin heillä eläessään oli. Itse mieluiten muuttaisin 60-70 luvun tapaan elävään yhteisöön tiettyjen autoon mahtuvien lisälaitteiden kanssa, kirjat mieluiten digitaalisessa muodossa, koska painavat kuin synti, ja olen paljon lähempänä milleniumia syntynyt kuin noita kyseisiä vuosikymmeniä, se vaan että eihän nämä laitteet ole suunniteltu kestämään niin kauan aikaa, ensimmäinen keksitty hehkulamppu kiiluu jenkeissä palolaitoksen sisäkatossa vieläkin ja nykyiset on heikennetty, jotta ei tarvitse yksittäisille asiakkaille myydä, vaan kaikille kokoajan. Se tämän maapallon kantokykyä rasittaa, ja se, että luulette että uudet autot on ekologisempia, paljonkohan niiden valmistukseen kuluu energiaa ja ihmistyötunteja, ja millä se energia tehdään. Elämän jatkuvuutta on se, että on oikeat perus arvot elämässä, jotka ei muutu vaikka mitä tapahtuisi, silloin se on jatkuvuutta. Tämä koko kirosanan aurinkokunta tulee imeytymään mustaan aukkoon, josta lähtee ”säde”, joka synnyttää uuden galaksin, koitappa siinä sitten fyysisesti säilyä tunnistettavassa muodossa. Pidemmällä tähtäimellä säilyvyyttä lisää arvojen siirtyminen eläimellisestä suorittamisesta jumalalliseen olemassaoloon ja ymmärryksen. Näin mä ainakin oon oppinut, kännissä kuitenkin ja saunan jälkeises elastises olotilas. ”huono uutinen”. ei mulla täs muuta.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio