Kuvataide

Tampereen taidemuseon näyttely Kansan asialla avaa monipuolisena polveilevan kertomuksen kansankuvauksen vaiheista suomalaisessa kuvataiteessa

Kuvataide-arvio: Näyttely ei kerro historiallista totuutta siitä, millainen kansa Suomea on asuttanut. Nykykatsojan silmissä erilainen kansan ihannointi on erityisen silmiinpistävää.

Tampereen Taidemuseo
Tampereen taidemuseon näyttely Kansan asialla avaa monipuolisena polveilevan kertomuksen kansankuvauksen vaiheista suomalaisessa kuvataiteessa

Liisa Hietasen virkattu veistos Matti (2013, kuva: Jari Kuusenaho) rinnastuu näyttelyripustuksessa hienosti Fredrik Ahlstedtin raatajakuvaukseen Matti kaskella (öljy kankaalle, 1893).

Katri Kovasiipi

Mikäpä olisi kansankuvauksen historiaa kartoittavaan näyttelyyn parempi ympäristö kuin työläiskaupungin vanha viljamakasiini, joka on toiminut taidemuseona jo vuosikymmeniä?

Tampereen Taidemuseon näyttelykokonaisuuteen on jäsennetty taitavasti teemoittain erilaisia näkökulmia ja tulkintoja, joilla jokaisella on oma historiallinen, poliittinen ja sosiaalinen aikansa ja paikkansa.

Lue lisää: Taidekiistojen pitkä historia Tampereella – Kansa murtautui kirkkoon, kun Hugo Simberg maalasi kattoa

Vanhan taiteen ja nykytaiteen rinnastukset ovat erityisen osuvia ja koskettavia. Liisa Hietasen virkkaama veistos Matti (2013) käy vuoropuhelua Fredrik Ahlstedtin maalauksen Matti kaskella (1893) kanssa. Anu Tuomisen esineteos Nälkä (1997) riipaisee 1860-luvun nälkävuosia ja 1900-luvun alun huutolaislapsia kuvaavien maalausten rinnalla. Tämäntapaisia kronologian rikkovia yllätyksiä näyttelyssä olisi saanut olla enemmänkin.

Kansa oli materiaalia

Tämä näyttely ei kerro historiallista totuutta siitä, millainen kansa Suomea on asuttanut, vaan erilaisia, rinnakkaisia narratiiveja, joihin on aina kietoutunut myös aikakauden valtavirran synnyttämiä poliittisia tai sosiaalisia päämääriä.

Tampereen Taidemuseo
Dora Wahlroosin maalaus Kesäilta (1898) kertoo ajasta, jolloin taiteilijat havahtuivat ruotsinkielisen talonpoikaisväestön kuvaamiseen.

Dora Wahlroosin maalaus Kesäilta (1898) kertoo ajasta, jolloin taiteilijat havahtuivat ruotsinkielisen talonpoikaisväestön kuvaamiseen.

Koska rahvaalla itsellään ei ennen 1900-luvun alkua juuri ollut mahdollisuutta toimia itse menestyneinä taiteilijoina, kansa on ollut yläluokkaisempien tekijöiden käsissä materiaalia. Säätyläistaiteilijan katseen ja mielikuvituksen kohteena ollut kansa nähdään monesti uteliaan myötäelämisen, ihannoinnin tai säälin, toisinaan myös epäluuloisen ylenkatseen kautta.

Nykykatsojan silmissä erilainen kansan ihannointi on erityisen silmiinpistävää. Huomio kiinnittyy Robert Wilhelm Ekmanin maalaukseen Morsiussauna (ennen 1866), jota ei voisi oikeastaan uskoa suomalaisen kansankuvauksen esimerkiksi. Savusaunassa vihtaa pitelee ilmiselvä Milon Venus, antiikin ihanteiden mukaan maalattu välimerellisen sulokas neito.

Toisaalta talonpoikaisuuden ja työn ihannointi kasvaa joissakin teoksissa hurmoksellisiin mittoihin. Näin käy Yrjö Ollilan maalauksessa Verkonlaskija (1932) ja Lennu Juvelan triptyykkimuodollaan alttaritaulumaiseksi ylenevässä maalauksessa Elopellolla (1927).

Uusi Nälkämaan laulu

Näyttelyn alemmassa kerroksessa tavoitetaan myös nykyaika. Työn kautta eläneen kansan käsite monipuolistuu; meihin liittyvät myös muista maanosista tulleet, uudet suomalaiset.

Anne Siirtolan videoinstallaatio Nälkämaan laulun uudet säkeet (2011) on liikuttava ja ajankohtaisen tärkeä teos. Maahanmuuttajataustaiset ihmiset laulavat omilla äidinkielillään syviä sisäisiä toiveitaan Nälkämaan lauluun sanansa sovittaen. Monia heistä yhdistää harras toive päästä takaisin synnyinmaahansa sekä syvä kiitollisuus turvapaikan tarjonneita suomalaisia kohtaan.

Tampereen Taidemuseo
Sateisen ja synkän hetken rikkoo hassu yksityiskohta Leila Virtasen maalauksessa Leppäsen Valtun hautajaiset (1973).

Sateisen ja synkän hetken rikkoo hassu yksityiskohta Leila Virtasen maalauksessa Leppäsen Valtun hautajaiset (1973).

Myös huumori on tärkeä kansaa yhdistävä voima, ja se kukoistaa varsinkin Esko Grundströmin, Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen videoteoksessa Helsingin valituskuoro (2006). Helsinkiläisiltä vapaaehtoisilta yhteisötaideprojektina kerätyt valitukset on sävelletty ja sovitettu mainioksi kuoroteokseksi, jonka lämmin huumori kumpuaa suomalaisten harmin aiheista.

Kansan asialla

★★★★

Tampereen taidemuseo, Puutarhakatu 34, 25.2.2018 saakka.


Lue myös nämä


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet